Pitkä havaintoyö

Marraskuun 29. päivän illan pimentyessä selkeänä saapuivat Rihlaperän tähtitornille ensimmäiset kaukoputkeen kurkkijat. Juuri päättyneen tähtitiedekurssin oppilaat tulivat kokeilemaan oppimiaan taitoja käytännössä. Laittaessamme kaukoputkia katselukuntoon kurssilaiset löysivät helposti taivaalta nyt tutut tähdistöt, Orionin, Härän ja Andromedan. Kiikarilla katsottiin ja piirrettiin Seulasia, kaukoputkilla katsottiin Orionin kaasusumua, Andromedan galaksia ja rengasplaneetta Saturnusta. Andormedan galaksin käsittämätön kahden miljoonan valovuoden etäisyys ja Saturnuksen renkaat tekivät ensikertalaisiin syvän vaikutuksen.

Tornille oli saapunut myös innokkaita Siriuksen jäseniä odottamaan omaa vuoroaan; lämpimässä huoneessa selattiin karttoja ja havainto-oppaita ja etsiskeltiin tietokoneen muistista mielenkiintoisia kohteita, joihin kaukoputket käännettäisiin yön tunteina. Syvän taivaan ihmeitä varten oli varattuna suuri pino tyhjiä havaintokorteja, teroitettuja lyijykyniä ja punavalolamppuihin oli vaihdettu uudet paristot.

GIF Ensimmäiset piirrokset syntyivät heti tähtitiedekurssilaisten poistuttua tornilta. Putken ollessa valmiiksi käännettynä kohti pallomaista tähtijoukkoa M 15, se ikuistettiin Henkan toimesta havaintokortin tyhjään ympyrään. Reetta vangitsi samaan aikaan kiikareilla antiikkista yli kaksi miljoonaa vuotta vanhaa valoa Andoromedan galaksista. Pikku hiljaa tornille tuli lisää havaitsijoita selkeän ja pimeän syystaivaan houkuttelemina. Marko, Riku, Mika ja Petri kurvasivat pihaan ja olivat pian jo kaukoputken ääressä ihastelemassa kaukaisten tähtisumujen himmeää valonloistetta. Havaintokortteja täyttyi mukavaa tahtia kohteiden vaihdellessa. Härän avonaiset tähtijoukot NGC 1746 ja NGC 1647 tökittiin oikeille paikoilleen havaintokorteille.

Orionin kaasusumu tarjosi huikaisevan näyn O-III suodattimen läpi katsottuna. Sumu täytti koko näkökentän laidasta laitaan ja siinä näkyi lukemattomia hienoja yksityiskohtia. Useimmat eivät arvanneet ryhtyä moiseen piirrosurakkaan, mutta pari hienoa piirrosta sitäkin syntyi.

Kellon lähestyessä puolta yötä alkoi sää muuttua huonompaan suuntaan, Tuomiojärvestä nousi sankka jääsumu, joka ajelehti suoraan kohti tähtitornia synnyttäen komeita valopilareita. Aika käytettiin tehokkaasti haukkaamalla vähän iltapalaa, joku kotonaan, joku läheisessä grillissä. Mika haki tornille myös kahvinkeittimen ja tarvittavat tykötarpeet. Termospullojen kahvi ei olisikaan riittänyt suunniteltuun maratonhavainnointiin... Artokin palasi pian tornille kameroineen tarkoituksenaan kuvata komeetta Borrelly ja aamulla vielä Kuun ja Venuksen kohtaaminen. Jääsumun hälvetessä pohjoisesta ajelehti suuri pilvilautta, joka vei mennessään osan havaitsijoista. Vain sitkeimmät jäivät tornille uskoen säätiedotuksen selkeän sään lupauksiin. Hitaasti pilvi lipui kohti etelää meidän keitellessä kahvia. Havaintoja verrattiin Guide-ohjelman näyttämiin tähtikenttiin ja Burnhamin valokuviin. Lopulta pilvi alkoi muuttua ohuemmaksi ja pohjoisesta alkaen taivas selkeni jälleen.Odotus palkittiin sillä aamuyön taivaalle oli noussut kauan odotettuja Messier-galakseja. Putki käännettiin ensin kohti galakseja M 65 ja M 66. Molemmat näkyivät pienellä suurennuksella samassa kentässä. Hetken yrittämisen jälkeen löytyi myös edellisten vieressä oleva NGC 3628. Galaksinkuvia piirtyi taas havaintokorteille.

Komeetan löytäminen tuotti aluksi ongelmia; tietokoneen osoittamassa paikassa ei näkynyt mitään eikä sen välittömässä ympäristössäkään. Borrellyn piti olla riittävän kirkas näkyäkseen helposti - minne se oli nyt hävinnyt? Virhe löytyi tietokoneeseen talletetuista komeetan rataelementeistä, joissa yksi numero oli väärin! Korjatuilla tiedoilla komeetta löytyi ilman vaikeuksia. Borrelly sekä valokuvattiin että siitä tehtiin pari piirroshavaintoa. Komeetan jälkeen jatkoimme galaksien metsästystä: M 64, M 51, NGC 5195 ja M 88. Välillä katsoimme myös pallomaista tähtijoukkoa m3 ja komeaa avonaista m67. Rikukin palasi tornille galakseja piirtämään vain tunnin yöunen jälkeen.

Aamun jo hieman sarastaessa itäisessä horisontissa taivaalle kipusivat myös Kuu ja Venus. Pahaksi onneksemme juuri siinä suunnaassa oli puu, joten jouduimme odottelemaan vielä puolisen tuntia saadaksemme esteettömän näkyvyyden. Ajan käytimme avonaisten katseluun.

Odotus kannatti, sillä kapea kuunsirppi ja häikäisevän kirkas Venus muodostivat punertavalle aamutaivaalle upean näyn. Kameran sulkimen räpsähdellessä väsyneet havaitsijat jaksoivat vielä innostua Kuun kraatereista ja iloisesti kaukoputkessa välkehtivästä Venuksen sirpistä.

Kellon jo lähestyessä kahdeksaa suljimme tähtitornin ja lähdimme kotiin nukkumaan tai kouluun fysiikankokeisiin. Taas yksi havaintoyö Rihlaperän tähtitornissa oli takana - täytettyjä havaintokortteja saatiin kasaan kolmisenkymmentä ja valokuvia pari rullaa. Onneksi sää ei ole selkeä joka yö!


Valkoinen Kääpiö 4/94