Robottikaukoputket
Riku Henriksson



Tumma hahmo istui tietokoneen ääressä monitorin valon hohtaessa pehmeästi hänen kasvoillaan. Tähtikuviot tanssivat ruudulla hahmon selatessa läpi Leijonan galakseja. Lopulta hän löysi oikean ja näppäili koordinaatit sisään Netscapen ikkunaan. Kahden tuhannen kilometrin päässä sensorit haistelivat ulkoilmaa ja päättelivät sen olevan kelvollinen havaintosessioon. Kuvun luukut aukesivat pienen hurinan saattelemana, kaukoputki kääntyi majesteettisesti kohti Leijonaa ja CCD:n suljin naksahti. Hetken päästä kameran ottama kuva jo matkasi kaapelissa valonnopeudella kohti kaukaista määränpäätään. Tumma hahmo katseli kun kuva hitaasti mutta varmasti ilmestyi ruudulle. Hän nojautui tuolissaan taaksepäin ja siemaisi pitkän kulauksen teetä.

Robottiteleskoopit ovat nykypäivää. Yhä useampi ja useampi havaitsija tai jopa nojatuolitähtitieteiljä haaveilee mahdollisuudesta pystyä kauko-ohjaamaan kaukoputkea tuhansien kilometrien päästä. Aina ei ole edes mahdollista havaita paikanpäällä, olkoonpa syynä sitten pilvisyys, väärä maantieteellinen sijainti tai vaikka halvaantuminen. Tällöin voi olla, että ainoa mahdollisuus havaita on käyttää kauko-ohjausta. Internetin yleistyessä onkin robottikaukoputkia putkahdellut tasaiseen tahtiin ympäri maailmaa.

Tyypillinen robottikaukoputki on yliopiston tai jonkin suuren yhteisön ylläpitämä. Teleskooppi tuo luonnollisesti paljon kuluja ja siksi yksityiset eivät voi pitää kaikelle kansalle avoimia tähtitorneja, vaan käyttävät putkiaan vain omiin havaintoihinsa. Yhteisöille sensijaan yleiset kaukoputket, joita kuka tahansa voi internetin kautta käyttää ovat hyvää mainosta ja tekevät ylläpitäjänsä nimen helposti tunnetuksi.

Ehkä kaikkein tunnetuin robottiobservatorio on lajinsa ensimmäinen edustaja, Bradfordin yliopiston 46 sentin teleskooppi Yorkshiressä, Englannissa. Putki on ollut käyttökunnossa webin kautta jo vuodesta 1993. Tänä aikana se on kuvannut tuhansia käyttäjien toivomia kohteita, mm. allekirjoittanutta vaivanneen Roslund 7:n, josta ei ollut löydettävissä ainoatakaan muuta kuvaa. Tätä kirjoitettaessa selailin teleskoopin ohjelmaa, josta kävi ilmi mm. että Jari Suomelan pyytämä kuva Maffei I:stä otetaan tänä yönä mikäli keli ja aika sallii.

Päästäkseen lähettelemään kuvauspyyntöjä Bradfordin kaukoputkelle pitää käyttäjän rekisteröityä, jonka jälkeen hän saa sähköpostilla salasanan. Muuta ei tarvitakaan, joten tunnistautumisen jälkeen voi jättää kuvaustoiveita tai selailla muiden ottamia kuvia. Useissa tapauksissa kuvaus ei ole jostain syystä onnistunut, on ollut osittain pilvinen taivas tai kuva on saturoitunut. Teleskoopin sääsensorit pystyvät kyllä tunnistamaan sateen, mutta mikäli taivas on vain osittain selkeä ne saattavat mennä lankaan ja teleskooppi yrittää ottaa kuvaa pilvien läpi.

Luonnollisesti kuvaa ei voida yleensä ottaa samantien reaaliajassa jo pelkästään englannin vähäisten selkeiden öiden vuoksi. Niinpä toive jätetään jonoon käyttäjän prioriteetin mukaan ja kuva otetaan sopivalla hetkellä tulevaisuudessa. Kun kuva on valmis tulee käyttäjälle ilmoitus sähköpostitse, jonka jälkeen voi surffailla Bradfordin sivuille ja siirtää otoksen omalle koneelleen.

Robottikamerat ovat mitä ilmeisimmin tulleet jäädäkseen. Jo nyt verkosta löytyy useita toimivia esimerkkejä, joista valitsin tässä esitettäväksi Bradfordin koska se on tunnetuin, pitkäikäisin ja testatusti toimiva. Monia suurempia robottiputkia on valmistumassa lähivuosina ja ne varmasti osaltaan vähentävät ruuhkaa ja sallivat yhä nopeammat ja luotettavammat kuvat harrastajien iloksi. Bradfordin robottikaukoputken löydät osoitteesta http://www.telescope.org/rti/use.html


Bradfordin robottikaukoputki



M51 kuvattuna Bradfordin 46 sentin kaukoputkella



Roslund 7, allekirjoittaneen kuvauspyyntö