Matka Ranskaan ja kuinka siitä selvittiin

Tämä on lähes sensuroimaton matkapäiväkirjamme. Toivottavasti voimme sen avulla jakaa osan matkakokemuksistamme kaikkien kiinnostuneiden kanssa.

11:00 Viimeinen kokoontuminen jo niin tutuksi käyneessä materiaalitekniikan laboratoriossa. Kaikki laitteet olivat jo valmiina, vain pakkaus uupui. Prof. Kuokkala oli myös ystävällisesti saapunut paikalle viikonlopusta huolimatta. Pakkasimme laitteiston näytteineen sekä muun materiaalin laatikkoon joka sinetöitiin avattavaksi seuraavan kerran Bordeauxissa. Toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Kävimme vielä lounastamassa yhdessä, jonka jälkeen oli vielä edessä henkilökohtaisten tavaroiden pähkiminen.

4:00 Puhelin soi…perkele, nyt jo. Mikko soittaa:"Kai oot jo hereillä?" No ylösnousu sujui yllättävänkin helposti. Viimeiset kamat kassiin ja Tuulanhovin A-rapun eteen, jossa taksi jo odotti. Farmariauto kävi yllättävänkin ahtaaksi kun sulloimme pari matkalaukkua, pari rinkkaa, tutkimusvälinekontin ja neljä lentolaukkua takapaksiin. Lentoyhtiö oli luvannut meille 100kg limiitin rahdille ja 48kg käsimatkatavaroille. Koska tavaroita ei punnittu jännitti hiukka joudummeko maksamaan paljonkin ylimääräisistä kiloista.

8:10 Hki-Vantaan ulkomaanterminaali. Toistaiseksi matka on sujunut hyvin; kaikki nukkuivat lähes perille asti. Pienen tiedustelun jälkeen löysimme jopa oikealle portille. Helpotus koitti siinä vaiheessa kun matkatavaravaaka näytti jopa muutaman kilon alijäämää. Aikaakin oli runsaasti sillä lento oli noin 45 min myöhässä Pariisin huonon sään takia… No loppuviikoksi onkin jo luvattu aurinkoista!

10:00 Take off! Ilmassa. Sää on sittenkin aurinkoinen, pilvet vain peittivät todellisuuden. Nälkä alkaa painaa ja mielenkiinnolla odotamme sisältääkö aamiainen muutakin kuin croisantin… Yllätys, onneksi positiivinen sellainen, aamiainen oli erinomainen ja jopa täyttävä. Henkilökuntakin on ystävällistä, ennakkoluuloista poiketen. Jatkamme tarkkailua mantereella…

Maassa maan tavalla. Orientoivien opintojen avulla aiomme peittää suuren sivistymättömyytemme: Silvuple, merci pocu, sevutre yn coce, bonjour moiselle…

22:00 Bordeaux Illan hämärtyessä Atlantin rannalla ja vuoroveden jo alkaessa vetäytymään on aika taas kirjoittaa muutama miete.

Matka ei sittenkään sujunut aivan ilman säätämistä. Kone oli noin tunnin myöhässä ja Pohjolan poikien saapuessa Pariisin CDG:n kohtuullisen isolle kentälle alkoivat päät pyöriä. Tässä vaiheessa aloimme saada ensi aavistuksia ranskalaisten tavoista. Ainakin käsitys ajasta ja sen kulumisesta tuntui olevan varsin erilainen. Tulo- ja lähtöportin välimatka oli n. 200m mutta silti saimme aikaa kulumaan yli tunnin. No pääasia että koneeseen päästiin ennen takeoffia.

Tästä lähtien päätimme olla turhaa hermostumatta, pitäähän meidän elää ranskalaisten keskellä vielä kaksi viikkoa… Lentoemo tarjoilikin kaikille pullon punkkua ja olo alkoikin heti helpottaa. Kone tosin alkoi epäilyttävästi heilua. Teekkareille asia toki on tuttu, mutta myös lentoemot hoippuivat käytävällä varsin selvästi… Sumun seasta siivet maata hipoen laskeuduimme kuitenkin lopulta määränpäähämme. Ongelmat eivät toki olleet takanapäin. Mikä Novespace? Euroopan Avaruus jonkinlainen järjestö?? Lentokentän infossa tunnuttiin hyvin tietävän projektistamme. Pitkällisen selvittämisen ja lukuisten puhelinsoittojen jälkeen olimme paljon viisaampia: Novespacella ei ole ketään kotona ja hotellille on 40km.

Kun vielä taksijonossa totesimme valtavan pahvilaatin kanssa haahuilevan Jussin kuuluvan Oululaiseen ryhmään ja olevan menossa samaan paikkaan päätimme mennä taksilla. No helpostihan se järjestyy, 800fr kouraan ja vien teidät perille, mään… Taas tiskille. "Ei mutta sehän on Tamperelainen teekkarikki!", kuului takaani, eihän noista suomalaisista pääse missään eroon. Lopulta saimme loistavan tilataksin ja jopa mukavan kuskin. Hän lupasi järjestää viinitarhakierroksen ja jopa viedä Espanjaan tyttöjä katsomaan.

L’Oceane? Loistohotelli aurinkorannalla? No hiukka sinne päin. Ranta on ja loistoakin on varmasti joskus ollut. Paikka on oikeastaan ihan mukava lukuunottamatta kahden hengen huoneita joissa majoitetaan tällä erää neljä henkeä. Huoneesta tosiaan on merinäköala Atlantille, tosin vain nousuveden aikaan, sillä laskuveden aikaan meri pakenee horisonttiin. Henkilökunta ei tietysti puhu englantia.

Pienimuotoinen juoksulenkki paljasti alueen olevan erittäin mielenkiintoinen, ainakin erilainen. Merenrantaa pitkin keltaista hietikkoa ja hiekkapohjaista lehtimetsää. Rantabulevardi on erittäin miellyttävä ja maasto loistavaa, joku päivä on pakko koittaa pyörää…

Päivällinen oli kerrottu tarjottavaksi 19:30 mutta vielä kahdeksan aikaan ei ollut tietoakaan vatsan täytteestä. Englantilaisen ryhmän kanssa päätimme kuitenkin vallata ruokalan ja pääsimme aloittamaan noin yhdeksältä. Ruoka tosin oli varsin hyvää.

Illan aikana yritimme tutustua kaikkiin jo paikalle saapuneisiin ryhmiin. Ensikontakti Englantilaiseen ryhmään saatiin hotellin aulassa, jossa he olivat istuneet koko iltapäivän. Varsin hiljaisen tuntuista väkeä, rauhallisia, mutta illan mittaan saimme myös heihin hiukan eloa. Myös Italialaiset, ranskalaiset ja toinen ryhmä Englannista ovat saapuneet. Cambridgen opiskelijat olivat leppoista ja avointa väkeä. Nukkumaan pääsimme hieman ennen puolta yötä.

8:45 Bussissa. Heräsimme puoli kahdeksalta. Innokkaina uuteen sateiseen päivään. Aurinko ei vielä ollut noussut, merivesi oli taas ylhäällä. On varmaan kiva nähdä maisemat sitten kun vesi joskus on alhaalla samaan aikaan kun olemme paikalla.

Aamiainen oli tänään paremmin ajassa kuin eilinen päivällinen. Olimme ensimmäiset ruokailijat. Kyllä sinne muitakin sitten vähitellen saapui. Patonkia, croissantteja ja marmeladia. Appelsiinimehua.ja vahvaa kahvia oli myös. Mietimme kaikki, että millainen se Novespace on jos nyt sellaista on ede olemassa. Ehkä vain paikalliset halusivat saada tyhjään hotelliinsa asiakkaita ja olivat huijanneet meitä.

Onneksi sentään hetken kuluttua saapui kaksi bussia, joiden kyljissä oli yllätys, yllätys, myös Suomen lippu. Pari tyyppiä saapui samalla ja istui syömään, mutta eivät puhuneet mitään. Kun olimme ruokailleet niin menimme kysymään, että mikäs on päivän ohjelma. Sanoivat, että bussien pitäisi lähteä viiden minuutin kuluttua. Kyllä siinä sitten puoli tuntia meni ennenkuin bussit starttasivat.

Tänään olisi tarkoitus koota laitteisto ja ehkä jo jotain turvatakastusta.

Bussissa herätimme huomiota soittamalla Juicen viidettätoista yötä ja kuvaamalla dokumenttiamme, taas. Pääasia että meidät muistetaan. Teekkarilakit jätimme kyllää kämpille, valitettavasti…

Päivä oli melko rankka, vaikka ajattelimmekin että vielä ensimmäisenä päivänä toiminta oliskin vain valmistelua. Ryhmät kokosivat koelaitteistonsa ja iltapäivällä suoritettiin jo alustava turvataskastuskin. Kävimme syömässä alueen ruokalassa, jossa ruoka oli yllättävän halpaa. Jauhelihapihvi oli kuitenkin raaka, eikä se kaikilta mennyt alas.

Tulimme takaisin hotelliimme kuuden jälkeen. Illalla oli taas hyvää ruokaa ja sen jälkeen kutsuivat muut ryhmät meidät mukaan kaupungille bailaamaan. Pienen kiertoajelun jälkeen löysimme baarin. Pelasimme biljardia ja nautimme ranskalaisesta oluesta.

Positiivista huomata että jo tässä vaiheessa melkein kaikki tuntevat toisensa ja ryhmässä alkaa olla mukava yhteishenki. Yöllä teimme vielä powerpoint-esityksen illan tapahtumista, joka myöhemmin seuraavana päivänä sai erittäin positiivisen vastaanoton. Nukkumaan pästiin taas myöhään, mutta vastapainoksi nousemme onneksi aamulla aikaisin.

Herätys oli aikainen, ainakin kun ottaa huomioon, että liikaa ei tullut nukuttua. Yllättävää kyllä, aamulla ei satanut. Sade alkoi kuitenkin parin tunnin kuluttua. Meri oli suunnilleen yhtä ylhäällä kuin ennenkin. Mietimme, että onkohan meitä huijattu ja mitään vuorovettä ei ole.

Aamupalana oli croissanttia ja patonkia, yllättäen. No, marmeladi on hyvää ja kyllä noillakin eväillä elää. Toistaiseksi…

Skotlantilaisystävämme olivat pukeutuneet kiltti-asuihinsa. Emme kysyneet, onko heillä mitään sen alla. Tällä kertaa bussi oli suunnilleen lähtövalmiina viisitoista vaille yhdeksän. Kimmo lähti kasvinkasvattaja-ryhmän kanssa ostamaan pehmustetta ja tarranauhaa kannen kiinnitystä varten. Tänään on tarkoitus käväistä myös katsastamassa uljas airbussimme. Koneeseen saa astua vain valkopohjaisella kengillä… ja kun niitä ei meillä kaikilla ainakaan vielä ole. Ainakin osalla porukkaamme on tiedossa tutustuminen ranskalaisten kauppojen kenkävalikoimiin.

Oli mukavaa hieman kierrellä Bordeauxin reunamia. Menimme suoraan suureen kauppakeskukseen, josta näköjään sai kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Ostoslistalla oli velcroa, teippiä, kameratelina ja evästä. Kaikki tosiaan löytyi. Ranskalaisten ja Oululaisen Marin kanssa aamupäivä sujuikin nopeasti. Novespacelle päästyämme valmistelut olivat jo hyvässä vauhdissa vaikka tekemistä näyttikin olevan vielä pitkäksi aikaa. Tälle päivälle oli jäänyt vielä pehmusteiden, näytekoteloiden ja kameran asentaminen. Kokeet on tarkoitus lastata klo 14:00 alkaen koneeseen joten kiirettä pitää.

Yhden jälkeen lähdimme syömään taas samaa jauhelihapihviä, mutta eilisestä viisastuneena päätimme säästää ja juoda tällä kertaa viiniä. Tässä vaiheessa tosin kokeemme ei ole vielä läheskään flying model –vaiheessa… No onneksi ensi viikolla on rauhallisempaa, koska saamme oman kokeemme tehtyä jo tiistaina.

Tällä hetkellä odotamme viimeistä tarkastusta ennen kokeen lastaamista koneeseen, so far so good…

Niinhän siinä kävi että laitettamme ei ehditty tarkastaa, joten se jäi huomisaamuun. Laite on tarkastusta vaille lentokuntoinen… toivottavasti laitteiston uumenista ei löydy enää kovin monta irtonaista prikkaa. Moni ryhmä sai jo kokeensa asennettua koneeseen.

Hotellille pääsimme lähtemään hieman myöhässä noin klo 17:45. Espanjalainenkin ryhmä saapui jo paikalle ja rupesi heti hieromaan tuttavuutta. Biagio oppi heti kaikkien nimet ja lupasi nostattaa ryhmähenkeä mm. kitaransoitolla. Will see…

Matkalla pysähdyimme kauppaan, josta hankimme pakollisia elintarvikkeita. Päätimme suorittaa ranskalaisen kulttuurin perusmodulin, joka sisältää joka päivä uuden viinilaadun tai kaksi ja uuden juuston. Muilla ryhmillä oli samantapaisia aikeita joten ilta näyttää lupaavalta.

Ostosten jälkeen matka hotellille jatkui musioinnin merkeissä. Biagion kitara oli kovassa käytössä Mikon soittaessa mm. suomalaista musiikkia.

Aamu lähti käyntiin yhtä uneliaasti kuten aina ennenkin… ainakin muiden paitsi Mikon kohdalla. Jo viisi minuuttia heräämisensä jälkeen mies on jo täysissä sielun ja ruumiin voimissa tähyilemässä tähtiä. MIR:n näkeminen heti heräämisen jälkeen ei saanut meitä muita juurikaan innostumaan. Hotellin henkilökunta oli kuitenkin ollut mielissään taivaalla hitaasti liikkuvan "tähden" näkemisestä. Aamiainen ei juurikaan ollut muuttunut edellisestä. Croisantit ja patonki ilman mitään leikkeleitä alkaa jo hieman tökkiä… onneksi marmelaadista löytyy muutamia eri makuvaihtoehtoja.

Pian aamiaisen jälkeen olimmekin jo bussissa matkalla Novespaceen. Auringonpaiste sumuisen metsän takaa näytti lupaavalta, päivästä tulisi varmasti aurinkoinen. Ja näin kävikin. Koko päivän jatkuva auringon paiste on juuri sitä mitä Ranskan oletimmekin olevan.

Jo miltei aamusta tarkastusryhmä hyväksyi laitteeseemme asetetut pehmusteet ja näytteiden säilytyksen ja saimme luvan lastata laitteistomme koneeseen.

Wow… kone näyttääkin mukavalta (ensimmäinen kerta kun käväisemme koneen sisällä) pehmustetut valkoiset seinät ja kaikkea… tulee niin kotoinen olo.

Muuten hyvä mutta kun henkilökunnalla ei ole suuriakaan kiireitä kiinnittää laitetta koneessa oleviin kiskoihin. Noh what can you do?? Pienehköjä ongelmia on esiintynyt myös pienemmän kameran linssin kiinnityksen sekä akun lyhyen keston johdosta. Mikko sai makoillessaan lentokentän liepeillä kuulla että makoilu in the area of airport is strictly forbidden.

Muutamia uusia ryhmiä on myös saapunut mm. Belgiasta, Saksasta ja Italiasta. Toinen saksalaisten ryhmä saapui jo eilen ja heidän eksperimenttinsä liittyy jotenkin jäähän… otettaneen pian selvää sillä porukka vaikuttaa melko mukavalta. Toisen vaiko ehkä jo kolmannen Italialaisryhmän koe liittyy lääketieteellisiin testeihin ja kuuleman mukaan heidän ryhmänsä sai idean työlleen ihka oikealta astronautilta.

Päivä Novespacella on jälleen ohi ja hommia jäi siis myös huomiselle. Paluumatka hotellille meni uutta Belgialaisryhmää jututtaessa. Fyysikkoja joka ikinen yksi juuri valmistunut ja pari viimeisen, neljännen vuoden opiskelijoita. Pitivät kimmon heille näyttämästä slide showsta ja naureskelivat meidän ranskan kielen taidoillemme.

Ennen ruokailua Mikko ja Kimmo lähtivät matkalleen Atlantin rannalle ja Juha ja Erkki hyvien ystäviemme Jussin ja Jarmon kanssa lähikapakkaan. Mikko ja Kimmo selvisivät matkastaan, tosin ranskalaisten aboriginaalien autokyydin avustuksella. Ei kuulemma parikymmentä kilometriä (n.25 km yhteen suuntaan) tunnu missään.

Naapurissamme asustava Ranskalaisryhmä tuli illansuussa kutsumaan meidätkin viettämään Emulinin syntymäpäiviä… viiniäkin löytyi ihan riittävästi huolimatta porukan suuruudesta. Yhteen pieneen huoneeseen oli yhtä aikaa ahtautuneena suurin osa hotelliin majoittuneista ryhmistä. Saa nähdä mitä Emulin pitää lahjaksi antamistamme salmiakeista.

Pitkäksi menneen illan jälkeen ylösnouseminen on luonnollisesti melko vaikeaa (mitähän se on Italialaisryhmillä… ovat nimittäin aika rentoa porukkaa). Novespacella meitä odottaa varmaankin melko pitkästyttävä päivä sillä miltei kaikki on jo kunnossa (ainakin toivottavasti jo tässä vaiheessa).

Niinpä niin kyllähän tämä tässä kortteja kotiväelle kirjoitellessa. Ilma ei ole kyllä mikään kaikkein paras mahdollinen, hieman satelee ja on niin kylmäkin…hrrrrrr.

Päivä Novespacella on miltei ohi… uusia ryhmiä on tullut jovaikka millä mitalla. Kaikkiin on yritetty tutustua mutta ei sen tarkemmin (aikaa on). Meidän koelaitteistomme on nyt kiinnitetty kokonaan koneeseen ja on täten täysin valmis perjantaista lopputarkastusta varten.

Kerrankin jäi hieman ylimääräistä aikaa, joten kävimme Mikon kanssa pienellä rullalenkillä jo ennen bussin lähtöä. NoSpacen ympäristö on tosin melko soveltumatonta kyseiseen lajiin, sillä liikenne on vilkasta ja pientareita ei juurikaan ole. Mutta pakko yrittää sillä eilisen lenkin jäljiltä olemme luvanneet olla ruokailussa ajoissa… Juoksulenkille ei illalla lähdetty, mutta kävelemässä käytiin toisen suomalaisryhmän paremman sukupuolen edustajien kanssa… olihan niitä "huumeruiskuja" pakko käydä ostamassa. Ihme kyllä ruisku ja postimerkkejä saatiin ostettua ilman suurempia ongelmia. Takaisin tullessa ihmeteltiin lepakkoja ja käsittämättömän hienoja ja suuria "linnoja", kyseisten talojen/kartanoiden puutarhoissa kasvavista oudoista kasveista puhumattakaan. Saattoi ranskalaiset olla ihmeissään meidän kurkistellessa ikkunoista heidän ruokailutottumuksiaan.

Vihdoinkin saimme projektiin edustuksen myös rakkaasta naapurimaastamme, Ruotsista. He saapuivat juuri ennen bussin lähtöä ja pakkohan sitä oli heti mennä itsensä nolaamaan:"Du måste vara från Sverige…" Onhan se kiva puhua välillä jotain hieman tutumpaa kieltä, kun on pari päivää yrittänyt opetella Ranskaa ja Italiaa. Anyway erittäin mukavan oloista porukkaa.

Toimittajamme Tähdet ja Avaruus lehdestä saapui tänään illalla suoraan hotellin ruokalaan ja ehti vielä tutustumaan ranskalaiseen ruokakulttuuriin ainakin jälkiruoan kohdalta. Illalla oli sitten lähdettävä taas käväisemään jo tutuksi tulleessa kapakassa, matka taitettiin tällä kertaa jalan… mikäpä siinä, ilma oli oikein mukava ja lämmin.

Tänään olikin sitten kaikilla aikainen herätys. Turvallisuustarkastuksen takia Kimmo joutui lähtemään Novespacelle muuta porukkaa aikaisemmin joten aamu oli aika kiireinen. Syömässä käytiin vuorotellen toisten pakatessa turvatarkastusta varten tarvittavia tavaroita.

Oululaisten "blob trap" kannettiin juuri ulos koneesta ja laite vaatinee pienehköjä muutoksia mm. pari suodatinta (aika käy vähiin)… mitenköhän käy meidän kohdallamme.

Oululaisten kalat (neontetrat) ovat saapuneen… "oooh… they are so small" pienempiä kuin osasimme kuvitellakkaan. Kalat saivat kyllä huomiota osakseen, sillä noita pienen pieniä luontokappaleita kokoontui katselemaan koko poppoo. Parhaimmat kommentit saatiin kuitenkin äänekkään italialaisen pikkumiehen suusta "Free fish, free fish, free fish…" ja "The secratery needs them for her iguano…". J

19:30 Bussissa Turvatarkastus oli melkoista kidutusta. Koneeseen otettiin yksi henkilö joka ryhmästä ja vastuun sai kantaa Kimmo, taas. Jokainen koe käytiin erittäin huolellisesti läpi, aikaa meni 20-30 minuuttia. Tarkastusryhmässä oli toistakymmentä henkilöä: pilotti, Esan henkilökunta, CEV crew(turvallisuudesta vastaavat) sekä flight crew. Kylmä hiki alkoi nousta otsalle kun melkein joka toinen koe sai passituksen ulos koneesta. Oma kokeemme meni yllättävänkin helposti läpi, vain lentoaikataulu piti kirjoittaa tarkemmin siten, että siitä näkee sekunnilleen mitä aiomme tehdä missäkin vaiheessa. Jonkun ajan päästä alkoi myös hylättyjä kokeita tulla takaisin ja tämänhetkisen tiedon mukaan kaikki on hyväksytty lennolle.

Turvatarkastuksen jälkeen olikin hieman vapaata aikaa, joten tutustuimme toiselle lennolle saapuneisiin ryhmiin ja heidän kokeisiinsa. Klo 16:00 oli safety briefing ruokalassa. Puheenvuoron sai mm. Ockels, Thierry, Frances, pilotti, lääkäri ja safety crewn jäsen. Tilaisuus oli asiallinen ja erittäin informatiivinen:"If you are feeling sick, use the paper bags, they are free! You can get them as many as you want. But remember to close them before giving them to the flight crew. If you want to get them back after the flight, we can write you name on them…" Tilaisuus sisälsi myös ei-toivottua infoa ryhmällemme. Kun on puoli vuotta odottanut mikrogravitaatiolennolle pääsyä, ja kolme päivää ennen lentoa tullaan sanomaan, ettet sinne pääsekään, niin mieliala ei ole välttämättä kovin korkealla. Ranskalainen systeemi ja lainsäädäntö henkilöityivät tällä kertaa lentolääkäriin, joka näin viime hetkellä vesitti Erkin lentoaikeet. :-(

No niinpä niin… aamu alkoi mukavasti kuunnellessa Johnnyn "ihanaa aamua". Neljäs kerta alkoi olla jo liikaa, joten oli pakko nousta se sulkemaan… damn you Erkki L

Pikaisesti aamiaiselle ja sitten pohtimaan mistä voisi saada vuokrattua auton viinitilareissua varten koska oululaiset vuokrasivat auton vain itselleen.

Päivä on pilvinen ja satelee hieman vettä… ehkä on kuitenkin parempi luopua siitä viinitilareissusta. Jos vaikka mentäisiin sitten joskus kun on parempi ilma ja aurinkokin paistaa eikä viinitilareissua muutenkaan voi vuokra-autolla suorittaa sillä jonkun täytyisi lähteä kuskiksi. Parempi idea olisi lähteä linja-autolla Bordeauxin keskustaa kiertelemään.

Ja niinhän siinä sitten kävikin… Bordeauxiin lähdettiin. Mukaan saatiin hollantilaisesta ryhmästä punatukkainen belgialainen joka meidän onneksemme puhuu myös ranskaa. Mukaan lähti myös hollantilaisryhmän insinööri.

Pian olimmekin jo Bordeauxin keskustassa ja täysin eksyksissä siihen asti kunnes insinööri kaivoi kartan takkinsa taskusta. Suunnistimme rantaan jossa tapasimme ensimmäisen monesta monesta hotelliimme majoittuneesta ryhmästä. Kyllä Bordeaux on pieni paikka.… vastaamme tuli oululaisten, ranskalaisten ja saksalaisten ryhmät eikä siinä vielä kaikki sillä vain hetken kuluttua törmäsimme Tähdet ja Avaruus-lehden toimittajaan ja MTV3 toimittajaan.

Lähtö Bordeauxiin tuli niin lyhyellä varoitusajalla ettei ehtinyt edes partaansa ajaa. Parranajo tosin onnistui mukavasti NIVEA:n esittelyautossa josta Erkki poistui mukanaan voittamansa aurinkolasit. Hieman siistiytyneenä suuntasimme kohti vanhaa kirkkoa jonka vieressä olevaan torniin oli tietenkin kiivettävä. Tornin olivat löytäneet myös oululais- ja ranskalaisryhmät.

Koska kävely tornin portaita ja Bordeauxin katuja pitkin oli alkanut väsyttää oli pakko pysähtyä juomaan lasilliset olutta kivan näköisen ravintolan terassille. Jano alkoikin olla jo melkoinen, ainakin Mikolla joka hotkaisi lasillisen olutta alle puolen minuutin ja lähti katselemaan kaupunkia.

Kaunis aamu, aurinko paistaa ja ilma on oikein houkutteleva. Tuntuu siltä että tuota pikaa on edessä lähtö Arcachoniin missä on kuulemma euroopan suurimmat dyynit. Matkaa sinne on kuitenkin noin 30 km eikä meillä ole käytössä autoa. Pyörien vuokraaminen on hyvinkin huomioon otettava vaihtoehto.

Mikko on kipeä… taitaa olla kuumetta. Aikaa parantua ei ole enää kovinkaan paljon sillä hanen olisi lennettävä huomenna. Harmi sinänsä sillä Mikko ei taida lähteä mukaan Arcachoniin.

Kimmo, Juha ja Erkki lähtivät pyörillä Cap Ferrettiin 30 kilometrin päähän yhden aikaan ja tulivat yhdeksän jälkeen. Kuulemma matkan venyminen ei suinkaan ollut johtunut heistä vaan jostakusta muusta, joka ei jaksanut polkea.

Lääkäri tuli tutkimaan sairaina olevia hotellille. Ainakin 4 oli sairaina. Aika järkyttävää, että tässä maassa ei edes lääkäri puhunut englantia! No, toisaalta tämä on aika kumma maa muutenkin. Kyllä lääkäri sentään laskun osasi antaa ja penisiliiniä määrätä. Taudinmäärityksen mukaan kyseessä on angiina. Huoh.

Herättiin jo puoli seitsemän aikaan. Mikon vointi oli hieman parempi. Aamiaisena samaa kuin ennenkin. Bussien piti lähteä jo puoli kahdeksalta, mutta liikkeelle päästiin vasta kymmentä vaille. Maassa maan tavalla…

Kentälle saavuttaessa maisema oli mahtava. Kimmo nappasi siitä ehkä matkan hienoimman kuvan, jossa nouseva aurinko näkyy aivan koneen vierestä. Tätä kuvaa kyseltiin todella monta kertaa meiltä kopioitavaksi ja lupasimme laittaa sen nettisivuillemme.

Mikko arveli pystyvänsä lentämään flunssasta huolimatta ja puki ESAn laaharit päälleen. Lääkitykseen luotettiin sen verran, että sekä Kimmo että Mikko ottivat pillerinsä valittamatta.

Comments by Kimmo Tunnelma ensimmäisenä lentoaamuna oli mahtava. Kaikki olivat innostuneita ja jännittyneinä odottivat tulevaa kokemusta. Haalarikansalla alkoi tunnelma olla korkealla, kuukausia odotetut bileet olivat alkamassa.

Koneeseen nousu sujui vielä rutiinilla mutta kiitotien päässä alkoi tuntua että tällä kertaa ei olla millään reittilennolla. Take off ja korkeutta alkoi kertyä heti mukavasti. Alle 15 minuuttia ja oltiin tavoitekorkeudessa, noin 25000 jalassa, ja saimme siirtyä laitteistojemme luokse. Kun alkuvalmistelut saatiin suoritettua alkoi odotus. Ensimmäiseen totuttelubarabolaan oli aikaa muutama minuutti. Hetken päästä tunsimmekin jo painomme normaalia raskaampana ja 22 sekunnin odottamisen jälkeen olimme vapaita painovoiman kahleista. Tunne oli aluksi sekava. Ensimmäiseksi tunsin putoavan, kuten Wubbo oli varoitellut, mutta jo muutaman sekunnin päästä tunne vaihtui leijailemiseksi. Itse asiassa se tuntui aika pitkälle samalta kuin olin kuvitellutkin. Vaikka olin varautunut siihen että painottomuudessa kaikki liikkeet pitää tehdä rauhallisesti ja kontrolloidusti oli alussa vaikeuksia. Liian nopeasti ja liian paljon voimaa. Mutta jo muutaman parabolin jälkeen oli havaittavissa oppimista ja kontrolli lisääntyi. Ehkä hienointa lennolla oli huomata se, että pystyi pienillä liikkeillä, sormella työntämällä, liikuttamaan itseään. Samalla tavalla kuin niin monesti on nähnyt jonkun muun tekevän tv:ssä tai elokuvassa.

Mikko: Lento oli hieno. Ensimmäiset parabolat olivat täynnä kiljuntaa, jota Ockels yritti hieman hiljentää. Mikko keskittyi kokeiluparabolaa seuraavalla kuvaamiseen ja yht’äkkiä löysi itsensä katosta leijailemasta. Sieltä hänet ohjattiin nopeasti lattialle.

Kymmenennen parabolan kohdalla alkoi rasitus jo tuntua. Kimmon huulet olivat vitivalkoiset ja Mikko keskittyi kuvaamiseen lattialla maaten ja pidellen kiinni koneesta. MTV3:n toimittaja alkoi kymmenennen parabolan kohdalla voida pahoin ja loppumatka olikin hänen sanojensa mukaan "yhtä helvettiä"… J Taisi monta pussia täyttyä.

Jotta suomalaiset muistettaisiin muustakin kuin teekkarilakeista ja erilaisista elektroniikkavempeleistä, jaoimme kaikille illallisella paikalla oleville ryhmille salmiakkia, jota oli hamstrattu kotimaasta kassikaupalla. Samalla jaoimme pienen esittelylappusen ryhmästämme, koulustamme ja Suomesta sillä seurauksella, että nyt melkein kaikki ovat tulossa meille lomillaan... Täytyy sanoa että suosionosoitukset puhujille olivat sitä luokkaa, että ranskalaishotellin välikatto oli romahtaa...

Aamu alkoi samaan tapaan kuin maanantaikin. Ilma oli melkein yhtä hyvä kuin maanantaina ei tosin aivan. Wubban puheista huolimatta bussit tulivat hotellille ranskalaisella tarkkuudella… eli siis noin puolituntia myöhässä. Anyways… lennolle ehdittiin.

Tänään lentovuorossa ovat Juha ja Laura, joka lainattiin Oululaisten ryhmästä tuuraamaan Erkkiä. Oululaisilla kun oli ylimääräisiä henkilöitä mukana ja jostain kiertotietä kuultiin, että Laura olisi jopa innoissaan mahdollisuudesta päästä kuitenkin lentämään.

Mahtavaa!!!! Painottomuus on olotila jota on sanoin hyvin vaikea kuvailla. Ensimmäinen paraboli ja painottomuus ovat asioita jotka jäävät varmasti mieleen. Lento meni melko hyvin lukuun ottamatta Juhan pahoinvointia 23:n hypyn jälkeen. Muutama valmis näyte meinasi päästä karkaamaan auki jääneestä pullosta, mutta näytteet saatiin kuitenkin talteen Thierryn näppärien sormien ansiosta.

Alas päästiin ja hauskaa oli. Loppu päivä Novespacella menikin sitten laitteistoa purkaessa ja referenssinäytteitä tehdessä. Joukkopako ranskasta ei ole aivan vielä alkanut mutta eiköhän jo ehkä huomenna.

Iltapäivällä on tarkoitus pitää yhteiset bileet, sillä osa porukasta on lähdössä jo tämän päivän jälkeen kohti kotiaan.

Ranskalaisbändi ei oikein iskenyt suurimpaan osaan, mutta ei se nyt niin kaamea ollut kuin olisi voinut kuvitella. Kappaleina olivat mm. Sabrinan kahdeksankymmentäluvun puolivälissä laulama Boys, boys ja Macarena...

Italialaiset näyttivät mallia menemällä tanssilattialle ja myöhemmin myös astronautti Wubbo Ockels tanssitti oululaistyttöjä.

No bileiden jälkeinen aamu/päivä on yleensä aika hiljainen ja näin oli tälläkin kertaa. Uni vei voiton koko porukasta ja pitkäänhän sitä nukuttiinkin kun ei tuonne Novespacellekkaan ole asiaa… no Maggyä olisi mukava käväistä katsomassa.

Mikon ja Kimmon vielä jäädessä nukkumaan Juha ja Erkki lähtivät katsastamaan Andernosin keskustan nähtävyyksiä. Tulipahan ainakin selväksi ettei Andernosissa ole ainuttakaan viinitilaa ja lähin löytyy noin viidentoista kilometrin päästä.

Toinen puolikas ryhmästämme päätti käväistä puolenpäivän jälkeen luistelemassa kierroksen Andernosin ympäri ja pari tauluakin tarttui mukaan.

Novespacen raa’at jauhelihapihvit korvattiin Casinosta ostetulla patongilla joka täytettiin kinkku ja juustoviipaleilla. Ja juomaksi, ranskalaiseen tapaan, Bordeaux supérieur 1999 punaviiniä… voila!!!

Eilisen lepäilyn johdosta tuntui hyvältä idealta lähteä vähän Bordeauxia kiertelemään. Koska bussikyyti Novespacelle lähtee jo 7:15 joten tulee aika aikainen herätys.

Aamu on jo vähän viileämpi ja taivaalla on pientä pilviverhoa. No ei pieni sade menoa hidasta. Aamupalan kautta Novespacelle ja sieltä lentokentän kautta bussilla Bordeauxiin. Mari ja Jussi päättivät lähteä mukaan.

Kauppoja kierreltiin ja vaatteita soviteltiin… kyllähän siihen aina yksi päivä saadaan kulutettua varsinkin silloin kun mukana on naisväkeä. Käytiin myös museossa katselemassa maalauksia… tottakai kun opiskelijoina ilmaiseksi päästiin.

Tänään on päivä jolloin on aika lähteä paluumatkalle… eli siis pariisin kautta kotosuomeen.

Laitteisto on vielä Novespacella joten jonkun on lähdettävä se sieltä hakemaan. Tuliais lentsikatkin on vielä ostamatta ja Maggy hyvästelemättä. Tämän kunniatehtävän sai itselleen Erkki joka lähti reippaasti aamulla bussikyydillä Novespacelle tehtäväänsä suorittamaan. Muut painuivat aamupalan jälkeen takaisin peittojensa alle.

Aamupäivän hiljaiselon jälkeen Kimmo lähti lenkille ja Mikko ja Juha Andernosiin tuliaisviinejä ostamaan. Ennen lentokentälle lähtöä aika kului lähinnä odotellessa ja pingistä pelatessa. Kentälle mentiin tapojemme mukaan taksilla.

Lento sujui rutiinilla viskiä naukkaillen. Perillä Pariisissa päätimme varmimman keinon päästä hotellille olevan taksi, joka tosin osoittautui harhaluuloksi. Hotellille oli alle 10 minuutin matka johon suharimme sai käytettyä aikaa noin 50 minuuttia. No eipä ottanut täyttä hintaakaan ja pyysi jopa anteeksi. Koska hotellimme oli hyvän matkaa keskustasta päätimme painua pehkuihin ja lähteä Pariisin kierrokselle vastaavasti aikaisemmin.

Aikainen herätys, jo kahdeksalta. Aamupala ranskalaiseen tapaan hotellilla. Kyytiä keskustaan käytiin kyselemässä Hyatin portsarilta ja saimme vinkin yleisestä linja-autosta. Pääsimme kätevästi rautatieasemalle, josta päätimme jo kävellä. Sitä sitten päivän mittaan saimme tehdä enemmänkin, siis kävellä. For more information katso kuvat… No shampanjat tietty juotiin Elyseellä…

Loistava päivä! Viimeinen päivä ranskassa ja ensimmäinen niin rakkaassa Suomessa. Edellisenä päivänä oli bussin ikkunasta nähty pari epäilyttävästi raketin näköistä tornia matkalla ja olimme aivan oikein arvanneet paikan ilmailumuseoksi.

Ensiksi kävimme tutustumassa museon kauppaan. Täältähän löytyy pienoismalleja, koottavia ja julisteita joka lähtöön. Mitähän konetta täältä ei löytyisi? No, ei ainakaan Drakenia :-( Kun olimme ensiällistyksestä toipuneet lähdimme tutkimaan museon muita osia.

Ensimmäinen halli oli täynnä "lentokoneita" aivan vuosisadan alusta. Enemmän ne kyllä näyttivät linnuilta, nehän olivat tekijöilläkin malleina olleet. Ei sanaakaan englantia eikä paljoakaan infoa muista kuin ranskalaisista koneista. Ensimmäisestä maailmansodasta oli hieno näyttely, mutta valitettavasti ainoastaan ranskalaisten näkökulmasta.

Avaruusteknillinen näyttelyhalli oli huikaiseva. Mikon kommentteja: "Täällähän voisi viettää monta päivää.... no hyvä kun nyt tultiin edes käymään päiväksikin." Todella hienot pienoismallit Ariane raketeista ja paljon videopätkiä, myös englanniksi! Erilaisista radoista todella havainnollistavat esittelyt.

Löytyipä pelotteluvideot Ranskan ydinaseistakin. Mirage kantaa hienosti vatsansa alla 1 Megatonnin pommin hurjalla nopeudella tutkasektorin alla, Ohjuksista oli täysikokoisia malleja ainakin kolme, yksi purettuna. Samoin sukellusveneistä oli ylpeilyvideo. 2 kk sukelluksissa, yhdessä aluksessa parikymmentä ohjusta.

Seuraavassa hallissa olikin sitten suihkukoneita (Minnes se toinen maailmansota jäi? ehkä se on ulkomailla lainassa...) Ihan hieno läpileikkaus Miragesta. Mirageja oli museossa yhteensä reilusti, varmaan lähemmäs toistakymmentä kun ulkonakin olleet laskettiin mukaan.

Seuraavassa hallissa oli Concorde ja pari hävittäjää. Todella sulava ja kapea runko. Sisällä näytti olevan ahdasta jos tilaan tungettaisiin 2+2 penkkiä rinnakkain. Tästä koneesta ne oli jätetty pois.

Pihalla oli raketteja, yksi iso matkustajakone ja paljon hävittäjiä, mm. ruotsin väreissä oleva Draken. Ariane 5:n koko oli kyllä kunnioitusta herättävä.

Sitten vain takaisin hotellille ja kohti lentokenttää. Ylimääräiset eväät tuhottiin yhteisvoimin ja hotellin sukkulabussilla kentälle. Hieman nopeammin kuin tultaessa. Kuski oli musta ja hänelle tuotti päänvaivaa kaverinsa, joka oli viereisen hotellin bussin kuskina ja jolle ei ollut tullut yhtään kyyditettävää. Niimpä hän huvikseen tukki tien omalta kuskiltamme hetkeksi ja hetken päästä kaverukset vaihtoivat mielenkiintoisia eleitä rinnakkain ajellen. Pääsimme eroon pikkukolikoistammekin kun annoimme samalla juomarahaa.

Ihana kuulla taas suomea jonossa matkaselvitykseen. Suomessa on kuulemma huono ilma nyt. Pienen selvittelyn jälkeen (lippujamme ei meinannut löytyä tietokoneelta...) pääsimme lentokoneeseen, joka oli muuten tosi pieni. Suomessa laskeuduttiin tosi huonolla näkyvyydellä lumisateessa. Bussia Tampereelle ei tarvinnut odottaa onneksi kuin noin tunti. Tampereen linja-autoasemalla oli lunta viitisen senttiä. Takseja sai odottaa... tämä on Tamperetta. Lumisotaa oli kiva leikkiä ajankuluksi. Sitten vihdoin taksi tuli pian oltiin Hervannassa. Home Sweet Home!