Matkakertomus ESAn ja ISUn järjestämästä retkestä Kouroun avaruuskeskukseen

Euroopan Avaruusjärjestö sekä International Space University järjestivät helmi-maaliskuun vaihteessa viidennen kerran tutustumismatkan opiskelijoille Kouroun avaruuskeskukseen. Suomalaisia oli mukana ennätysmäärä, kahdeksan opiskelijaa. TKK:n opiskelijoiden ryhmä oli voittanut ESAn Aurora-ohjelman pienluotaimen suunnittelukilpailun. Voittoisaan ryhmään kuuluivat Aleksi Aalto, Pekka Ahtonen, Miia Eskelinen, Kari Luojus, Jani Kettunen and Eero Rinne. Lisäksi mukana oli Kansainvälisessä Avaruusyliopistossa viime vuonna kesäkurssilla ollut allekirjoittanut sekä pidempää, koko vuoden mittaista kurssia suorittava Esa Vilenius. Kaikenkaikkiaan 40 euroopan eri maista tulevan opiskelijan voimin viiden päivän perilläolosta tuli todella intensiivinen ja hauska kokemus.

Ranskan Guiana

Suurin Euroopan ulkopuolisista EU-alueista sijaitsee Etelä-Amerikassa Brasilian ja Surinamin naapurina, vain muutama sata kilometriä Amazon-joen suistosta luoteeseen. Maa on monessa suhteessa todella mielenkiintoinen. Sen 200 000 asukkaan väestö koostuu neljästä eri etnisestä ryhmästä. Alkuperäisasukkaiden eli intiaanien ja eurooppalaista alkuperää olevien siirtolaisten lisäksi maata asuttaa suuri määrä mustia, aikoinaan Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä ja tämän lisäksi ehkä yllättäen Ranskan Aasian alusmailta siirrettyä itä-aasialaista alkuperää olevia asukkaita. Lisäksi maassa arvioidaan oleskelevan noin 50 000 laitonta siirtolaista mm. Brasiliasta, Surinamista ja Haitilta. Maan bruttokansantuote asukasta kohden on noin puolet Ranskan emämaan tasosta, mutta silti moninkertaisesti verrattuna ympäröiviin maihin.

Ranskan Guianasta ainoastaan rannikkokaistale on käytännössä infrastruktuurin piirissä. Cayennen ja Kouroun kaupunkien keskustat vaikuttavat lähes eurooppalaisilta kaupungeilta, mutta ympärillä olevat kaupunginosat ovat hieman länsimaita huonommalla tasolla. EU-kansalaisen on helppo sopeutua maahan, ranskankielen taito tosin olisi toivottavaa. Suurin osa maan pinta-alasta on lähes koskemattoman sademetsän peittämä. Ehdimme matkan aikana tutustua yhtenä päivänä sademetsäänkin. Matkasimme veneillä Kourou-jokea ylävirtaan ja kävimme oppaiden johdolla kävelemässä metsän siimeksessä mitä erilaisimpien puiden alla.

Turistikohteista Ranskan Guianassa on mainittava Papillon-romaanista tuttu Pirunsaari sekä kaksi muuta aikoinaan vankiloina käytettyä saarta, jotka sijaitsevat noin 13 km Kourousta avomeren suuntaan. Trooppiset paratiisisaaret kookospähkinöineen ja kalliorantoineen olivat mukava kohde aloittaa tutustumisemme maahan.

Rosetan laukaisu

Ariane-laukaisua numero 158 oli siirretty jo kahdesti, ensimmäisellä kerralla johtuen liian tuulisesta säästä, toisella kerralla teknisen vian vuoksi. Emme olleet vielä näiden kahden yrityksen aikaan paikalla, mutta kolmatta yritystä varten saavuimme muutamaa tuntia aikaisemmin avaruuskeskuksen parkkipaikalle. Siellä tarkastettiin kaikilta noin 10 bussilastilliselta matkustajia henkilöllisyys ja saimme jatkaa ESAn oppaan kanssa kohti Agami-nimistä katselupaikkaa.

Seurasimme lähtölaskentaa kankaalle heijastetusta videokuvasta telttojen suojista. Teltat olivatkin tarpeen, sillä ainoastaan puoli tuntia ennen laukaisua sattui sademetsälle tyypillinen rankka sadekuuro. Sen aikana tuntui mahdottomalta, että laukaisu tehtäisiin aikataulussaan puolen tunnin päästä. Rosettan laukaisulla ei ollut päivittäistä pidempää "ikkunaa" vaan laukaisulle oli yksi ainoa mahdollinen hetki kerran vuorokaudessa muutaman viikon ajan.

Lähtölaskenta kuitenkin jatkui sadekuurosta huolimatta ja ilmapiiri alkoi vähitellen jännittyä H-hetken lähestyessä. Ilma parani jonkin verran, mutta tuulta oli hieman. Kokoonnuimme alueen laidalle katsomaan kohti edessämme näkyviä laukaisualustan valoja. Sivustallamme olevassa suorassa videokuvassa lähtölaskennan viimeiset sekunnit kuulutettiin ranskankielisinä, mutta niitä tuskin vilkaisikaan kukaan. Sitten, yht'äkkiä laukaisualue alkoi kirkastua ja pakokaasupilvet nousivat. Raketin noustua sen verran, että apurakettien moottorit itsessään tulivat näkyviin, moni huokaili haltioissaan. Ariane 5 oli uskomattoman kirkas tropiikin pilkkopimeässä yössä. Pilvikerros oli suhteellisen matalalla ja hohde heijastui niistäkin. Pian maisema oli kokonaan valaistunut, kuin aamu olisi koittanut. Kuvasin filmikamerallani muutaman kuvan raketin noustessa. Laskiessani hetkeksi kameran silmiltäni raketin kirkkaus yllätti. Oli vaikea nähdä rakettia itseään sen alla roihuavan soihdun valolta. Ääni saapui reilun kahdenkymmenen sekunnin viiveellä aluksi kumeana jyrinänä ja sitten voimistuen ukkosta hieman muistuttavaksi särähteleväksi pauhinaksi. Alussa hieman oranssilta näyttävä hohde näytti aivan sokaisevan valkoiselta. Raketti kohosi pilviin, jotka näyttivät melkein kiehuvan valosta. Jyrinää voimistui vieläkin ja nousi viiveellään raketin perässä. Pilvet olivat todella kirkkaita, mutta silti niiden raoista näkyi vielä silloin tällöin kirkkaana pisteenä loistava rakettikin, jonka etääntyessä maisema alkoi hitaasti tummeta takaisin yöhön. Laukaisualustalta kohoava pilvipatsas kohti korkeuksia oli sekin vaikuttavan näköinen, kuin satojen metrien levyinen pilari.

Kiinteän polttoaineen myrkyllisyyden vuoksi ESAn järjestysmiehet alkoivat tyhjentää aluetta jo muutaman minuutin kuluttua raketin kadottua. Puheensorina alkoi vasta tässä vaiheessa, havaintoja ja digikamerakuvia vertailtiin. Kello oli vasta puoli viisi ja ehdimme vielä muutamaksi tunniksi hotellillemme nukkumaan ennen päivän ohjelmaa.

Kouroun avaruuskeskus

Pääsimme kahtena päivänä vierailemaan avaruuskeskuksen rakennuksissa. Vaikuttavimpana kokemuksena siellä oli ehdottomasti apurakettien kokoamistehdas. Seuraavaa laukaisua varten oli paikalla jo lähes valmiina yksi apuraketti. Apuraketti sinänsä oli noin seitsemän kerroksen korkuinen ja siihen oli kokoamisvaiheessa jo lisätty polttoaine-elementit. 230 tonnia kiinteää, hapettimen sisältävää polttoainetta ihan vieressämme sai olon hieman epävarmaksi. Naureskelimme seinällä olevalle vaahtosammuttimelle ja sen käytön hyödyllisyydelle jos polttoaine alkaisi palamaan. Laitoksen insinöörit kertoivat meille, että suurimpana uhkana ovat staattisen sähkön purkaukset ja niitä estetään kokoamisvaiheessa joka osaan kiinnitetyillä maadoituksilla. Saimme jopa kuvata paikanpäällä kunhan emme käyttäneet salamaa.

Muita kohteitamme olivat alueen uusi satelliittien käsittelyrakennus puhdastiloineen sekä apuraketteja valmistavan Europropulsionin konttoritilat. Pääkomentokeskus eli Jupiter-rakennus oli mielenkiintoinen paikka. Pääsimme haastattelemaan laukaisua seuraavana päivänä laukaisun päävastuullista johtajaa ja hänen kertomustaan laukaisun eri vaiheista. Kuulemma laukaisuhenkilökunta ei harjoittele simuloituja ongelmatilanteita, koska niitä oikeitakin riittää ihan tarpeeksi joka kerta. Onnistuneen laukaisun suoritus oli kaikille suuri helpotus moneksi kuukaudeksi ja laukaisupäivänä alue olikin suhteellisen tyhjillään juhlien ollessa käynnissä muualla.

Kokonaisuudessaan matka oli ikimuistoinen kokemus ja tunsimme olleemme erittäin onnekkaita päästessämme katsomaan laukaisua, vaikka todennäköisyys sen näkemiselle vaikuttikin todella pieneltä matkaa suunniteltaessa. Pitkät lentomatkat toivat matkalle hintaa ja perillä olisi ollut mukava viipyä kauemminkin, mutta itse järjestetyllä matkalla tuskin olisi päässyt näin hyvin tutustumaan avaruuskeskukseen.

Mikko Suominen