31.7.2000 Seppo Linnaluoto

Observatorion valtauksesta 30 vuotta


Kun aloitin opiskelut vuonna 1967, tähtitieteen professorina oli vielä Gustaf Järnefelt. Hän piti tähtitieteen approbatur-luentoja, joilla käsiteltiin pallotähtitiedettä, planeettoja ja Linnunrataa. Astrofysiikasta hän ei kertonut.

Kustaanheimon nimitys

Järnefelt oli juuri siirtymässä eläkkeelle, joten uuden professorin haku oli käynnistymässä. Ensimmäiselle sijalle tiedekunta asetti tähtitieteen henkilökohtaisen ylimääräisen professorin Jaakko Tuomisen, joka oli jo niukasti hävinnyt Järnefeltille 1940-luvun puolivälissä. Toiselle sijalle tiedekunta asetti sovelletun matematiikan professorin Paul Kustaanheimon. Professoriksi presidentti Kekkonen nimitti Kustaanheimon, joka oli varsin poikkeuksellinen toimenpide. Asiassa ei auttanut sekään, että presidentti Kekkoselle toimitettiin nuorempien opettajien ja opiskelijoiden Tuomista tukenut kirjelmä.

Tuomisen oli ollut pakko opiskella astrofysiikkaa ulkomailla, koska se oli ollut mahdotonta Suomessa. Helsingissä tähtitieteen professorina oli K.F. Sundman, joka oli sanonut Tuomiselle että "kaikki oli jo tutkittu". Sundman oli tunnettu kolmen kappaleen ongelman ratkaisustaan, joten hänen mielestään kaikki oli jo tutkittu. Turussa taas oli tähtitieteen professorina Yrjö Väisälä. Tuominen näki hänen hyllyssään kirjasarjan Handbuch der Astrophysik. Hän olisi halunnut lainata kirjat, mutta Väisälä ei niitä antanut. Niinpä Tuomisen oli pakko lähteä ulkomaille, joissa hän viipyi toistakymmentä vuotta.

Jaakko Tuominen nimitettiin Helsingin yliopistoon tähtitieteen henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi vuonna 1951. Seuraavana vuonna perustettiin Radioastronominen asema, joka sai työhuoneen Fysiikan laitokselta. Myöhemmin asema sai työtilat Etelä-Hesperiankadulta ja sen nimeksi tuli Astrofysiikan laboratorio.

Vuonna 1967 tehtiin esitys uuden kaukoputken hankkimisesta astrofysiikassa tarvittavia fotometrisia ja polarimetrisia havaintoja varten. Esitys sai yliopistossa suopean vastaanoton ja uusi 60 cm peilillä varustettu kaukoputki pystytettiin vuonna 1971 Kirkkonummelle Metsähovin tilalle.

Observatorion valtaus

Järnefelt asui Observatoriolla. Tutkimus- ja opetuskäytössä oli vain laitoksen (lämpimistä tiloista) luentosali, ja sinne johtavan käytävän varressa olevat kolme huonetta.

Professoriksi nimitetty Kustaanheimo aikoi muuttaa Observatoriolle asumaan. Estääkseen tämän Astrofysiikan laitoksen väki (prof. Tuomista lukuunottamatta) tilasi muuttoauton ja ajoi 3.12.1969 Observatoriolle ja majoittautui luvatta suuriin tiloihin. Ne olivatkin jo valmiiksi tyhjillään Järnefeltin muutettua niistä pois. Valtiotieteellisen tiedekunnan eräät opiskelijat osallistuivat valtaukseen. Valtaajia oli kaikkiaan useita kymmeniä.

Noihin aikoihin Euroopassa ja Amerikassa opiskelijapiireissä kuohui. Oli runsaasti mielenosoituksia ja mellakoitakin. Mutta Suomessa oli paljon rauhallisempaa. Oli sentään Helsingissä Vanhan ylioppilastalon valtaus vuonna 1968, joka suuntautui ylioppilaskunnan järjestämää vanhan tyylin vuosijuhlaa vastaan.

Valtaus sai suurta huomiota osakseen lehdistössä ja televisiossa

Observatorion valtaajat esittivät tiedekunnalle kolme vaatimusta. Ensinnäkin Observatorion tilat oli saatava tutkimus- ja opetuskäyttöön. Toiseksi tähtitieteen tutkintovaatimukset oli uudistettava. Ja kolmanneksi laitosdemokratia oli toteutettava.

Yliopisto suhtautui valtaajien vaatimuksiin hyvin ymmärtäväisesti. Kahteen ensimmäiseen vaatimukseen suostuttiin, kolmanteen ei voitu virallisesti suostua. Yliopisto alkoi muuttaa entistä esimiehen asuntoa jo seuraavana päivänä työtiloiksi. Henkilökunta ja opiskelijat olivat tässä mukana hyvin aktiivisesti, mm. kirjojen ja laatikoiden kantamisessa.

Kustaanheimo sai virkavapautta seuraavana vuonna. Eron tähtitieteen professorin virasta hän sai 1977.

Valtauksen jälkeen

Jaakko Tuomisesta tuli tähtitieteen professorin viransijainen vuoteen 1974 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Silloin aloitettiin järjestelmä, joka tuntui erinomaiselta. Jokainen, jolla oli tähtitieteen dosentin arvo, oli vuorollaan vuoden tähtitieteen professorin viransijaisena.

Laitosdemokratia pelasi myös erinomaisesti. Laitoksen asioista päätettiin laitoskokouksissa, joihin saivat kaikki kiinnostuneet osallistua.
 

Seppo Linnaluoto

[kotisivulle]