Magnitudi

 Magnitudi eli suuruusluokka on perinteinen taivaankappaleiden näennäisen kirkkauden yksikkö. Mitä pienempi on magnitudia osoittava luku, sitä kirkkaampi taivaankappale on. Jos kahden tähden magnitudien erotus on 5, kirkkauksien suhde on 100.

Paljain silmin tähtiä voidaan nähdä 6:nteen ja kiikarilla noin 10:nteen magnitudiin asti. Suurimmilla kaukoputkilla tähtiä voidaan valokuvata noin magnitudiin 24 asti.

Kirkkaimpia taivaankappaleita varten on otettava käyttöön negatiiviset luvut. Esim. Siriuksen (kirkkain tähti) magnitudi on -1,5, Venus-planeetan noin -4, täydenkuun noin -12 ja Auringon -26,7. Tähän ns. näennäiseen magnitudiin vaikuttavat taivaankappaleen todellinen kirkkaus ja etäisyys. Tähden todellisen kirkkauden yksikkö on absoluuttinen magnitudi.

Magnitudien erotus ja kirkkauksien suhde

magnitudi- kirkkauksien 
erotus     suhde
 
0,1         1,10
0,2         1,20
0,3         1,32
0,4         1,45
0,5         1,58
0,6         1,74
0,7         1,91
0,8         2,09
0,9         2,29
1           2,51
2           6,31
3          15,9
4          39,8
5         100
6         251
7         631
8        1585
9        3981
10      10000
11      25119
12      63096
13     158490
14     398110
15    1000000
16    2511900

Lähteet:
Tähtitieteen perusteet s. 117-118, Maailmankaikkeutta tutkimassa s. 171-172, Tähtitaivaan opas s. 34-35, Johdatus tähtitieteeseen s. 138-139, Kosmos s. 119-122, 453
Magnitudit: Tähdet ja Avaruus 1/84 s. 24-26
Mitä tähdistä tiedetään?: Tähdet ja Avaruus 1/93 s. 34-37

Absoluuttinen magnitudi

Absoluuttinen magnitudi on taivaankappaleen todellisen kirkkauden mitta. Se on sama kuin näennäinen magnitudi, jos taivaankappale olisi 10 parsekin (32,6 valovuoden) päässä. Auringon absoluuttinen (visuaalinen) magnitudi on +4,79.