AURINKO

Aurinko on lähin tähetemme. Se on hyvin tavallinen tähti Linnunradaksi nimetyssä kierregalaksissa.
Aurinko syntyi noin 4,7 miljardia eli 4 700 000 0000 vuotta sitten.

Auringon energia on ydinvoimaa, joka syntyy siten, että vety atomien ytimet yhtyvät muodostaen
heliumatomin ytimiä. Heliumatomin ytimen energia on pienempi kuin kahden erillisen vetyatomin
ytimenen ergia ja ylimäärä vapautuu Auringon säteilyenergiana. Myös muita pienien atomien ytimiä
yhtyy, kunnes syntyy rautaa. Raudan ja sitä raskaampien ytimien yhtyminen ei vapauta energiaa.
Sentähden raskaammat aineet ovat syntyneet Aurinkoa paljon suuremman tahden räjähtäessä supernovana.

Ydinenergiaa ja maa sisuksien energiaa lukuunottamatta, käyttämämme energia, on lähtöisin Auringosta.

Kasvit pystyvät keräämään Auringon energiaa suoraan lehtivihreän avulla. Tämä kasvien keräämä
Auringon energia on meille ehdottoman tärkeä. Ilman kasveja emme voisi elää. Kasviruuassa saamme
tätä energiaa suoraan. Polttamalla puita tai muuta kasvimateriaalia saamme kasvien keräämää Auringon
energian käyttöömme lämpönä. Liharuuasta saamme toisten eläinten keräämänä kasvien energiaa.
Myös ilman happi on kasvien keräämän Auringon energian seurausta. Ihomme pystyy tuottamaan
pigmenttiä ihon suojaksi ja D-vitamiinia auringon energialla. Lisäksi silmiemme verkkokalvo
reagoi valoon. Muuten olemme kasvien armoilla.

Auringon säteilyn lämpö nostaa vettä pilviin, josta se sataa maahan. Sataneen veden virtausta voimme
käyttää vesivoimana.

Auringon lämmittäessä maata, syntyy tuulia. Näin tuuli- ja aaltoenergiakin ovat Auringon energiaa.

Maanviljelys on ehkä ollut tärkein tekijä ajanlaskun ja tähtitieteen kehitykselle. Seuraamalla
Auringon nousu- ja laskukohtia sekä varjon pituutta keskipäivällä voitiin luoda kalenterit,
joista nähtiin milloin piti kylvää, milloin korjata sato ja milloin karja poikii.

Se, että Aurinko on pysynyt lähes muuttumattomana miljardiren vuosien ajan, on mahdollistanut
elämän Maassa. Pienetkin muutokset Auringon sateilytehossa ovat tuhoisia. Jääkaudet ehkä ovat
seurausta muutoksista Auringossa. 1600-luvulla oli kylmäkausi, jota kutsuttiin pikkujääkaudeksi.
Silloin Euroopassa jäätyivät vesistöt, jotka eivät tavallisesti jäädy ja Ameriikan mantereella
vaivasi kova kuivuus. Silloin eivät tutkijat havainneet Auringossa auringonpilkkuja, kuten tavallisesti.
Se viittaa siihen, että kyseessä oli muutos Auringon toiminnassa.

Numerotietoa Auringosta:
Auringon halkaisija on noin 139 200 000 km. (Mallissamme se on 9,5 m).
massa 1,989.1030 kg = 19 890 000 000 kg
keskitiheys 1409 kg/m3
pyörähdysaika ekvaattorilla 25,4 d (vuorokautta)
pyörähdysaika navoilla 36 d
pinnan lämpötila 5800 K = noin 5500 °C
sisuksen lämpötila 15 600 000 K
ratanopeus 19,7 km/s
akselin kaltevuus 7 °
planeettojen lukumäärä 9 kpl
keskietäisyys maasta 149 600 000 km (= 1AU)