Etelän ristin alla

Arto Oksanen
Viime kesänä matkaillessani Indoneesiassa ja Singaporessa minulle tarjoitui oiva mahdollisuus tutustua eteläiseen tähtitaivaaseen. Keskikesän tähtitaivas on päiväntasaajan eteläpuolella parhaimmillaan Linnunradan keskustan ollessa heti alkuillasta hyvin korkealla etelätaivaalla.

Lämpötila laskee nopeasti Auringon laskeutuessa kohtisuoraan kohti horisonttia ja sen alapuolelle. Taas on yksi päivä päättymässä trooppisella Gigi Trawangan saarella syvän punaisen iltaruskon värittäessä läntisen taivaan. Pimeä laskeutuu nopeasti ja vain muutaman minuutin kuluttua auringonlaskusta taivaalle syttyvät ensimmäiset tähdet - Alfa ja Beta Kentauri ja Etelän ristin neljä tähteä, myös Jupiter ja Merkurius ovat näkyvissä läntisellä taivaalla. Hiekkarannalla istuskellen voi seurata tähtien syttymistä, tuolla on Jousimiehen 'Teepannu' ja tuolla pohjoisessa horisontissa Otava ylösalaisin.

Vajaan tunnin kuluttua auringonlaskusta taivas on täynnä tähtiä ja Linnunradan keskusta on korkealla eteläisellä tähtitaivaalla. Linnunrata on todella kirkas ja keskustan valohehkua vasten näkyy lukuisia tummia pölypilviä, kierteishaarat voi melkein kuvitella ja ensimmäistä kertaa voin omin silmin todeta Linnunradan olevan galaksin.

Omega Kentauri, tähtitaivaan kirkkain pallomainen tähtijoukko näkyy selvästi paljain silmin ja pieni 7x25 kiikarini näyttää sen yhtä upeasti kuin Rihlaperän tähtitornin 15 cm linssiputki Herkuleen pallomaisen tähtijoukon M13. Skorpionin tähdistössä on lukuisia paljain silmin näkyviä avonaisia tähtijoukkoja, kiikareilla taivasta haravoidessa sumuja ja tähtijoukkoja tuntuu olevan lukemattomia. Saturnus nousee illan kuluessa itäisestä horisontista zeniittiin.

Etelän risti

Meidän Otavaamme vastaa eteläisen pallonpuoliskon asukkaille Etelän risti, se on hyvin helposti tunnistettava ja sen avulla voi päätellä taivaan etelänavan paikan. Vaikka tähdistö on tähtitaivaan pienin, niin se korvaa pienuutensa kauneudellaan ja kohteidensa mielenkiintoisuudella.

Tähdistö on kokonaisuudessaan linnunradan kirkkaimpien alueiden päällä, joten kiikareilla katsottuna Etelän risti on henkeäsalpaavan upea - neljä kirkasta tähteä lukemattomien himmeiden tähtien ympäröimänä.

Etelän ristin kuuluisin kohde on Hiilisäkkisumu, suuri noin 5 x 7 asteen suuruinen pimeä sumu, joka näyttää reiältä linnunradassa. Tämä jättiläismäinen pöly- ja kaasupilvi on yksi tähtitaivaan tutkituimmista kohtesita, sen alueelta on tehty merkittäviä radioastrtonomian löytöjä. Korurasia, NGC 4755, on hieno kiikareillakin näkyvä tähtijoukko. Se koostuu suhteellisen kirkkaista ja erivärisistä tähdistä, varsinkin kun sitä katseli Singaporen tähtitieteellisen yhdistyksen 40 cm Cassegrain teleskoopilla.

Kentauri

Alfa Kentauri näyttää paljain silmin katsottuna kirkkaalta -0.3 magnitudin tähdeltä, koko tähtitaivaan kolmanneksi kirkkain. Kaukoputkella se paljastuu häikäiseväksi kaksoistähdeksi, tähtien kirkkaudet ovat 0.0 mag ja 1.4 mag. Ne ovat molemmat keltaisia, hyvi Auringon kaltaisia tähtiä, jotka kiertävät toistensa ympäri kerran 80 vuodessa. Niiden etäisyys Auringosta on 4.3 valovuotta, niitä lähempänä on vain yksi tähti, saman tähtijärjestelmän kolmas 11 magnitudin punainen kääpiötähti nimeltään Proxima Kentauri. Se on yli kahden asteen päässä Alfasta.

Tähdistössä on toinenkin ennätyskohde, suurin ja kirkkain pallomainen tähtijoukko omega Kentauri, joka näyttää paljain silmin suunnilleen täysikuun kokoiselta epäselvältä sumuläikältä.

Kentaurus A, NGC 5128, on mielenkiintoinen galaksi. Se on suuri elliptinen galaksi, jonka edessä on tumma pölyvyö. Radioalueella se on yksi taivaan kirkkaimmista kohteista. Kiikareilla galaksi näkyy 7 magintudin pyöreänä sumuna.

Skorpioni

Eläinradan eteläisin tähdistö, jossa Aurinko käy kääntymässä keskitalvella. Sen päätähti Antares on ehkä eteläisin Suomesta havaittava kohde, Jyväskylässä se nousee vajaan asteen korkeudelle eteläisestä horisontista keski-kesällä. Antares on punainen jättiläistähti, yli 300 kertaa Aurinkoa suurempi. Nimensä 'Marsin kilpailija' se on saanut Marsin punaisesta väristään.

Tähdistöllä on selkeä kuvio, joka todella muistuttaa skorpionia kaarevine häntineen. Linnunradan keskusalueet ovat Skorpionin eleläisen osan tuntumassa, joten kohteista ei ole puutetta. Avonaisista tähtijoukoista mainittakoon Messier 4 ja Messier 7 skorpionin hännän tuntumassa, molemmat näkyvät paljain silmin kirkastumina linnunradassa, ja kiikareilla hienoina tähtijoukkoina. M4:n keskellä on punainen jättiläinen, muuttuja BM Scorpii; M7 puolestaan selvästi ristinmuotoinen, kuin tutun M37:n suurennettu painos. NGC 6231 pyrstön keskivaiheilla on kuin pieni Plejadit. Pallomainen tähtijoukko M4 on aivan Antareksen vieressä, kiikarissa samassa kuvakentässä himmeänä sumulänttinä.

Jousimies

Jousimiehen tähdistössä sijaitsee Linnunradan keskus, joka näkyy paljain silmin suurena parinkymmenen asteen suuruisena pyöreähkönä valokehänä, jonka poikki kulkee kirkas linnunradan vyö. Jousimiehen tähdistön tunnistaa helposti yhdeksän kirkkaan tähden muodostamasta 'teekannusta'.

Lukemattomista tähtijoukoista ja sumuista mainittakoon muutama kiikareilla hyvin näkynyt: M23, satakunta tähteä puolen asteen alueella, M24 itseasiassa kirkkain kohta Linnunradassa, tähtipölyä josta ei yksittäiset tähdet juuri erotu pienellä kiikarilla, M25 suuri hajanainen tähtijoukko, jonka keskellä keltainen superjättiläinen U Sagrttarii, kefeid-tyyppinen muuttuja. Pari vierekkäistä pallomaista M28 himmenä ja M22 kirkkaana lähes M13 veroisena.

Tähtisumuja on lukuisia, mutta hienoimpana paljainkin silmin näkyvä Laguunisumu, M8. Laguunimaisen muodon näkemiseksi pitäisi olla n 10 cm kaukoputki, mutta kiikareillakin kohde on Orionin kaasusumun veroinen. Toinen hieno sumu on Omegasumu, M17, joka näkyy putkilaisena sumuläikkänä.


Juttu on ilmestynyt Valkoinen Kääpiö -lehden numerossa 3/1992
Copyright: Arto Oksanen 1992