Yrjö Helenius - kaukoputken rakentaja
Jani Helander
Rankan joulukuisen lumipyryn keskeltä löysin komean puutalon Patastenmäen sillan läheltä, jonka isäntää minun oli tarkoitus mennä jututtamaan. Kolkutus oveen ja pieni odotus. Oven takaa tuli vastaan pirteä vanha herra, haastateltavani Yrjö Helenius. Haastattelun aihe liittyi äskettäiseen yhdistyksen merkittävään hankintaan, jossa Helenius oli myynyt omaa tekemäänsä kaukoputkikalustoa yhistykselle. Mutta millainen on ollut tämän ahkeran riihimäkeläisen kaukoputkenrakentajan tarina.
Yrjö muutti Riihimäelle Hyvinkäältä 60-luvulla, jolloin hän meni vuonna 1962 Sakon asetehtaalle töihin. Sakolta hän joutui kahden vuoden jälkeen pahan ihottuman pakottamana siirtymään muihin hommiin, joita hän löysi Havilta, josta jäi lopullisesti eläkkeelle. Nyt hän asuu vaimonsa kanssa idyllisessä vanhassa omakotitalossa, josta käsin hän yhä seuraa lehtien välityksellä paikallisen ja maailmanlaajuisen tähtitieteen ja -harrastuksen menoa.
Peilin hiontaa tuvan keskellä
Itse yhdistyksen toimintaan Yrjö tuli mukaan sen perustamisen jälkeen 70-luvun lopulla toisen aktiivisen kaukoputkenrakentajan Hannu Kosken johdatuksella. Siellä hän innostui toden teolla kaukoputken rakentamisesta Kylmälän Heikin kannustuksesta hänen Riihimäen ammattioppilaitoksessa toimineessa maankuulussa "kaukoputkikoulussaan".
Omaa peiliään hän hioi kotonaan keskellä tuvan lattiaa, jossa hänellä oli oma siirrettävä pukki. Hiomajauheet hän valmisti jauhamalla suurempia rakeita hienommiksi, peilin kiillotusaineen Yrjö hankki Riihimäen ikkunalasitehtaalta, joka muistutti olomuodoltaan lähinnä punamultamaailia. Hiomista varten hän oli rakentanut Heikin avustuksella hiomakoneen. Työpaikallaan Havilla että kotonaan hänellä oli käytössään sorvi, jolla putken ulkoisia osia pystyi hyvin tekemään. Putkensa osien kohdentamiseksi hän asetteli peilit voipaperin päälle ja piirteli malleja, joiden pohjalta hän rakensi kehikon. Yhdistyksen silloisessa keskuspaikassa, Ammattikoulun teknisen työn tiloissa oli käytössä timanttihiomalaikkoja sekä muita työkaluja, joilla Yrjö muistelee Heikin ja muiden harrastajakavereidensa kanssa leikanneen peiliaihioita ja rakentaneen jalustoja sekä edellä mainitun hiomal aitteen lisäksi seurantalaitteen. Peilin lisäksi Yrjö teki myös akromaatin (päälinssin) linssiputkeensa, joka jäi hieman kesken. "Yhteinen tila ratkaisee"
Kysyin Yrjöltä hänen muistojaan yhdistyksen alkuajoilta, joita hän kuvaili aika korkeatasoisiksi. Muutaman kerran jäsenistö teki matkoja tutkimuslaitoksiin, kuten Tuorlaan Turun lähelle ja Porkkalaan. Ja yhdistyksen kerhoilloissa ahkeran putkenrakennuksen lomassa Riihimäen Ammattikoululla kävi oikein ammattitasoisia esitemöitsijöitä harrastus- ja ammattipiireistä, johtuen suurelta osin Kylmälän Heikin suhteista; entinen riihimäkeläinen, Lahden Ursan peruskalustoon lukeutuva Juhani Salmi oli varmasti yksi nimekkäimmistä. Kerhoillat menivät siis pääosin optiikan parissa, mutta myös yleisönäytäntöjä pidettiin silloin tällöin kaupunkilaisille. Hallistustyöskentelyssä Yrjö ei koskaan ollut mukana, mutta muuten otti osaa aktiivisesti toimintaan. Tosin kymmenen vuotta sitten hän jäi toiminnasta pois ja siirtyi etupäässä nojatuoliharrastajaksi. Yhdistyksemme nykytoimintaa hän piti hyvänä, varsinkin kun uusia kasvoja on tullut toimintaa jatkamaan. Eritysesti yhdistyksen toiminnassa Yrjö painotti yhteisen tilan ratkaisevaa merkitystä, että harrastajilla on mahdollisuus puuhata asioita yhdessä eikä vain kotonaan. On tärkeää, että huumori lentää, ajatteli Yrjö yhdistystoiminnasta.
Kiikareilla Halleyn komeettaa
Yrjö kertoi luonnon kiinnostaneen häntä aina, mutta muihin tähtiharrastuksen osa-alueisiin hän ei koskaan kerennyt perehtymään. Omia havaintokokemuksiaan hän raotti sen verran, että kertoi havainneensa Halleyn komeettaa vuonna -86 talonsa lähettyvillä Hausjärven puolella Vantaan kylässä sijaitsevalta Omakodin nuorisotalon mäeltä kiikareilla. Halleyta hän kuvasi pieneksi utuläikäksi alhaalla horisontissa. Hän seurasi myös 90-luvun puolivälissä pyrähtäneitä komeettoja, Hyakutakea ja Hale-Boppia. Valokuvaus on ollut Yrjölle toinen rakas harrastus. Monien tavallisten maanpäällisten kohteiden ohella hän oli kokeillut myös valokuvausta tekemänsä peiliputken läpi mustavalkofilmillä, tosin kohteet olivat maakohteita. Mutta yhdistyksen retkiltä oli harrastajalle kertynyt valokuvia.
Vielä lopuksi vanha konkari antoi neuvon aloittavalle kaukoputken rakentajalle; "Ohjeet ovat tärkeitä. Ensimmäistä peiliä tehdessä kannattaa seurata sanatarkasti ohjeita." Eikä suotta, puhuuhan Yrjö kokemuksen äänellä.