Komeita yöpilvinäytelmiä ja kuulaita kuutamoiltoja
Kuuman kesän satoa
Jani Helander
Vuosisatamme viimeinen kesä jäi mieliin yhtenä sen kuivimmista. Samalla se vaikutti myös ilmoihin; kun ei sadepäiviä niin usein ollut, oli selkeitä havaintokelejäkin us ein, niin päivällä kuin yölläkin.
Oma kesäni meni yöpilviä kuvaillessa, joita muutamana kertana näkyi oikein mukavasti. Kokeilin ensi kertaa niiden kuvausta digitaalikamerallani, ja aika hyvin pilvet tallentuivat CCD-kennolle. Tosin valotusajat eivät olleet maksimisaan kuin 1/4 sekuntia, koska kamerassani Olympoksen Camediassa on automaattivalotus. Myös kuvausajat jäivät kameran muistiin, kun niitä jälkikäteen käsitteli.
Syyskuussa jatkoin viime vuonna aloittamaani kokeilua ottaa digikameralla kuvia kaukoputken läpi okulaarin kanssa. Koska otin kuvia pitelemällä kameraa pelkkillä käsillä okulaaria vasten, oli kuvan tärähtä misen riski aina hyvin suuri - varsinkin kun kuvattiin himmeitä kohteita. Syyskuun 22. päivä olimme Mäkikujan porukan kanssa kuvaamassa kuuta, ja samalla kuvasin JS-dobsonilla. Parhaimman lopputuloksen antoi 15 millinen okulaari harmaasuotim ella, jolloin kuva ei ollut liian kirkas. Suremmat suurennokset aina vain heikensivät valotehoa ja kuvatkin jäivät himmeiksi. Esillä oleva kuukuva on juuri 15-millisellä otettu suuremmalla resoluutiolla (810 000 pikseliä), josta sai ainakin upean taustakuvan tietokoneelleen.
Samalla tuli kokeiltua kuvata Jupiteria putken läpi. Yllättävää oli, että Jupiterista otettu koeluontoinen sarja tuotti hyvää tulosta, sillä pari suurinta kuuta tarttui heikosti CCD-kennolle!