Aurinko
Syyspäiväntasaus on 23.9. klo 6.09. Tällöin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Aika auringonnoususta auringonlaskuun on samanmittainen (noin 12 tuntia) kaikkialla maapallolla.
Auringonpilkkujen minimi oli vuonna 2007. Maksimiin päästäneen vuonna 2012. Tällä hetkellä auringonpilkkujen määrä on vähitellen nousussa.
Kesäajasta päästään lopultakin sunnuntaiaamuna 31.10., jolloin siirrytään normaaliaikaan.
Täysikuu on 24.8., 23.9., 23.10., 21.11. ja 21.12. Syysiltaisin Kuu näkyy huonosti, sen sijaan syysaamuisin Kuu näkyy mainiosti.
Kuu on lähellä Venusta aamulla 2.-3.12.
Kuu on lähellä Jupiteria 26./27.8., 22./23.9., 19.-20.10., illalla 16.11. ja 13.12.
Kuu on lähellä Saturnusta aamulla 4.11. ja 1.12.
Merkurius näkyy itäisellä aamutaivaalla noin 14.9.-1.10. klo 6 maissa. Se kirkastuu selvästi näkyvyyskautensa aikana. Se nousee idästä noin kaksi tuntia ennen auringonnousua. Havaintojen kannalta olisi hyvä, jos havaintopaikalla olisi mahdollisimman vapaa horisontti. Merkurius lakkaa näkymästä valoisan taivaan takia vajaa tunti ennen auringonnousua. Tarkempia tietoja on Ursan vuosikirjassa Tähdet 2010 sivulla 60.
Venus alkaa näkyä ennen auringonnousua marraskuun 10. päivän tienoilla kaakossa klo 6-7. Venus on kaikista tähtimäisistä taivaankappaleista kirkkain.
Jupiter on syksyn planeetta. Se on oppositiossa eli vastapäätä Aurinkoa 21.9. Jupiter nousee silloin Auringon laskiessa idästä, on yön pimeimpään aikaan etelässä 28 asteen korkeudella ja laskee länteen auringonnousun aikaan. Marraskuun alkupuolella se on etelässä klo 21 maissa 26 asteen korkeudella ja laskee klo 2 maissa. Jupiter on Kalojen ja Vesimiehen tähdistöjen rajalla.
Kaukoputkella (tai jopa kiikarilla) näkee neljä Jupiterin kuuta, jotka Galileo Galilei löysi vuonna 1610. Kaukoputkella näkee myös ainakin kaksi tummaa pilvivyöhykettä.
Saturnus alkaa näkyä aamutaivaalla lokakuun lopulla. Se nousee itäkaakosta. Se on keskellä Neitsyen tähdistöä. Saturnus on selvästi Pohjantähteä kirkkaampi.
Kaukoputkella näkyvät Saturnuksen renkaat ja ainakin suurin kuu Titan. Renkaat näkyvät marraskuussa jo yhdeksän asteen kulmassa.
Uranus on koko syksyn lähellä Jupiteria. Se on oppositiossa samana päivänä kuin Jupiter eli 21.9. Uranus on suunnilleen yhtä kirkas kuin Jupiterin neljä kirkkainta kuuta. Mutta hankaluutena on Uranuksen erottaminen tähdistä. Apuna on käytettävä Tähdet 2010 -vuosikirjan karttaa sivulla 123 tai goto-jalustalla olevaa kaukoputkea.
Jupiter liikkuu taantuvaan suuntaan 19.11. saakka, jolloin sen liike muuttuu eteneväksi. Uranus taas liikkuu hyvin hitaasti tähtien suhteen. Elokuussa Uranus on pari astetta Jupiterin oikealla puolella ja syyskuun puolivälissä Uranus on 0,8 astetta (alle kaksi Kuun läpimittaa) Jupiterin pohjoispuolella. 19.11. Uranus on kolmisen astetta Jupiterista ylävasempaan. Sitten Jupiter alkaa jälleen lähestyä Uranusta ja se on joulukuun lopussa 0,7 astetta Jupiterista vasempaan.
Neptunus on oppositiossa 20.8.2010. Se on Kauriin tähdistön vasemmassa laidassa. Se erottamiseen tähdistä tarvitaan Tähdet 2010 -vuosikirjan karttaa sivulla 124 tai sitten goto-jalustalla olevaa kaukoputkea.
Meteorit
Satunnaisia eli sporadisia meteoreja näkyy parhaimmillaan noin 10 tunnissa silloin kun taivas on pimeä. Niitä näkyy parhaiten aamuyöstä.
Orionideja esiintyy 2.10.-7.11. ja maksimi on 21.10. Parhaimmillaan voi näkyä toistakymmentä meteoria tunnissa, mutta tällä kertaa lähes täysikuu haittaa havaintoja. Orionideja kannattaa havaita aamulla.
Leonidien meteoriparvi on aktiivisena 10.-23.11. Maksimi on 17.-18.11. Tähdenlentoja tullee kymmenkunta tunnissa. Maksimin aikoihin Kuu ei haittaa havaintoja.
Illan pimettyä etelässä näkyvät "Kesäkolmioon" kuuluvat kolme kirkasta tähteä. Korkealla oikealla on Lyyran tähdistön Vega, vasemmalla Joutsenen Deneb ja selvästi alempana Kotkan Altair. Karhunvartijan Arcturus näkyy lännessä, Otava luoteessa ja Ajomiehen Capella koillisessa.
Syksyllä kannattaa hakeutua mahdollisimman pimeään paikkaan ja katsoa Linnunrataa, joka kulkee taivaan lakipisteen poikki pohjoisesta etelään alkuillasta. Huonommissakin oloissa Linnunradan suunnan saa selville Joutsenen tähdistöstä, joka näyttää lentävän pitkin Linnunrataa. Linnunradan vyössä on mm. kirkas W:n muotoinen Kassiopeia ja Perseus.
Kiintoisimpia syystaivaan kohteita on Andromedan galaksi seuralaisgalakseineen. Kuitenkin monelle ensikertalaiselle kaukoputken käyttäjälle tämä kuten useimmat muutkin galaksit tuottavat pettymyksen. Galaksista näkyy himmeänä sumutäplänä vain sen kirkkain keskusosa. Yllättäen galaksin seuralaiset näkyvät melkein yhtä kirkkaina täplinä päägalaksin läheisyydessä.
Andromedan galaksi näkyy periaatteessa paljain silminkin, mutta sen sijainti on silti hyvä tarkistaa tähtikartasta.
Syysöinä on mukava opetella tuntemaan taivaan tähdistöjä tähtikartan tai planisfäärin avulla (tähtikarttoja saa ostaa Komeetasta).
Jos käytössä on kaukoputki, syksyn öinä voi tarkkailla vaikkapa kaksoistähtiä. Tällaisia ovat mm. Albireo Joutsenessa, Mizar Otavassa, Andromedan tähdistön Alamak ja Oinaan Mesarthim. Jos et tunne niitä ennestään, tähdet on tunnistettava tähtikartan avulla. Ursan vuosikirjan Tähdet 2010 sivulta 143 löytyy pieni kaksoistähtien luettelo.
Mistä saa tietoa?
Tähtitaivaasta kerrotaan osoitteessa: http://www.ursa.fi/taivaalla/
Yleisradion Teksti-TV:ssä sivulla 897 on tietoja tähtitaivaasta. Sivulla 898 on tietoja satelliittien näkymisestä.
Kirkkonummen Komeetan kotisivun kohtaan "Tähtitaivas" on koottu useita hyödyllisia taivaslinkkejä. Kotisivun osoite: http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/
Ja Ursan vuosikirja Tähdet on alan perusteos. Sitä saa ostaa vaikka Kirkkonummen Komeetalta. Eikä maksa jäseniltä kuin 10 euroa ja muilta 12 euroa.
Seppo Linnaluoto