Kamera |
Casio QV-3500EX |
Valotusaika |
3.2 - 6s |
ASA |
180 |
Linssi |
35mm f/2. |
Tiistaina Tampereen Ursan kerhoillaksi
sattui kerrassaan harvinainen tapaus. Ei riittänyt että
kerhoillaksi sattui miesmuistiin ensimmäinen kirkas ilta
vaan lisäksi oli luvattu jonkinmoista mahdollisuutta näyttäviin
revontuliin.
Kävimmekin sitten Kaupin vesitornin kattotasanteella palelemassa
(kukaan ei uskonut että selkeään säähän
olisi tarvinnut varautua) ja kohtalaista revontulen aaltoilua
sitten näkyikin.
Päätin sitten lähteä tornilta, laitoin kotona
lämmintä päälle ja houkuttelin vaimon mukaan
pimeämpiin maisemiin. No Niihamaantien varteen päästyämme
noin puoli kahdeksan maissa näytös oli hiipunut lähestulkoon
olemattomaksi (kuten ylimmäinen kuvista osoittaa), joten
lähdimme pois.
Illan ollessa kuitenkin selkeä
päätin kuitenkin kantaa kaukoputken parvekkeelle ja
kokeilla tähtikuvausta. Mutta etelätaivaalla olikin
revontulia ja kuvaus jäi taaskin tekemättä.
Ja tällä kertaa epäonni kuvauksessa ei haitannut
tippaakaan, sillä tulossa oli varsinainen taivaallinen spektaakkeli.
Kello oli nyt noin puoli kymmenen ja näkymät paranivat
koko ajan - siispä vaatetta päälle, kamera kouraan
ja ihastelemaan ja kuvaamaan. Vaimon kanssa juoksimme vuoronperään
parvekkeen ja keittiön ikkunan väliä jotta näkisimme
mahdollisimman paljon.
Huippukohdassa noin kello kymmenen aikaan
taivas oli täynnään erimuotoisia ja värisiä
revontulia, perinteistä vihreää, punaista ja purppuraa.
Aivan pään päällä oli upea revontulikruunu
(kaksi alinta kuvaa) ja tunnelma oli kuin katedraalissa olisi
ollut.
Tämä revontulinäytös
oli ehdottomasti kahden parhaimman joukossa mitä olen koskaan
nähnyt (edellinen samantasoinen tapahtui yli 30 vuotta sitten).
Oheiset kuvat antavat vain kalpean aavistuksen
siitä, millaiselta näytös luonnossa näytti.
Kuvakenttä on kapea, osa kuvista on otettu ikkunan läpi
ja monissa näkyy myös käsien tärinä
(ymmärrettävää?).
Neljää alimmaista kuvaa klikkaamalla
näet hieman isomman version kuvasta. |