Uneton Tampereella, osa 2

Jälleen kerran sunnuntaiyönä otin vuoteeni ja kävin Näsijärven rantaan.
Tällä kertaa tulin harrastuksestani joskus yhden maissa yöllä ja pienen yöpalan jälkeen olinkin jo valmis matkaan.
Yö näytti kertakaikkiaan ihanteelliseltä (suomen oloissa) tähtiharrastajalle; lähtiessä lämpömittariin katsoessani oli 13 astetta ja taivaalla ei ollut (yö)pilven hattaraakaan.
Tällä kertaa aloitin kiikaroimalla Perseuksen tähtijoukkoa ja Ajomiehen avonaisia tähtijoukkoja (hienoja kiikarikohteita). Pystyin käyttämään hyväksi rantakallioilla olevia, en tiedä mihin tarkoitukseen varattuja, betonitolppia kiikarin tukena.
Vilkaisin myös Jupiteria jonka kuut olivat komeassa ojennuksessa.
Kömmin sitten makuupussiini ja minulle esitettiinkin lyhyessä ajassa kolme tilaisuutta toivomuksiin. Tähdenlennot olivat nopeita ja käsittääkseni kaikki satunnaisia (ei mihinkään tähdenlentoparveen liittyviä).
Pikkuhiljaa oloni alkoi väsymyksen ja lämmön johdosta tuntua niin raukealta että annoin lopulta luomieni lupsahtaa umpeen ja unen voittaa.
Heräsin sitten ehkä muutaman tunnin jälkeen jolloin sarastus oli jo huuhtonut himmeimmät tähdet taivaalta. Hyvin kapea kuunsirppikin oli jo noussut ja päätinkin vielä kaivaa kiikarini esiin ja katsella sitä.
Yllättäen kuun vieressä olikin joku kirkas kohde. Katselin sitä jonkin aikaa ja huomasin että kuu taitaakin vielä peittää tämän kohteen. Niin tapahtuikin ja tajusin että ensimmäistä kertaa näin oikean tähdenpeiton, vieläpä näin kirkkaan. Tunne taivaanmekaniikasta ja taivaankappaleiden liikkeestä konkretisoitui minulle siinä nähdessäni kohteen pikkuhiljaa lipuvan kuun taakse.
Bonuksen sain vielä myöhemmin kun tarkistin että kohde olikin ollut Mars-planeetta.

Luulen että nämä elokuun tähtikirkkaat yöt jäävät muistojeni joukkoon.

Paluu ilmoitussivulle