Uneton Tampereella

Heräsin yöllä kolmen aikaan. Ja havaitsin että uni ei heti tule.
Katson ulos; selkeää, tähdet näkyvät joten päätän lähteä ulos avartamaan maailmankuvaani. Lämmintä päälle, kiikari ja makuupussi matkaan ja pyörän selkään. Onneksi asun niin hyvässä paikassa että määränpäähäni Näsijärven rantaan ei ole kuin muutama kilometri. Havaintopaikkani, Näsijärveen työntyvän laiturin, olen aikaisemmin jo pannut merkille ja nyt havaitsen sen varsin hyväksi. Taivaankannesta näkyy suurin osa, vain eteläistä taivasta puut peittävät, mutta ne peittävät samalla myös valosaastetta joten kiitettävän pimeääkin on vaikka Tampere onkin niin lähellä. Makuupussi auki ja pussiin ja olen tyytyväinen olooni. Tuntuu hyvältä olla avaran taivaan alla ja vielä kun ympärillä Näsijärven aallot loiskii.
Otan kiikarin laukusta (venäläinen Kronos-merkkinen 20X60, ostettu Tallinnan torilta 150:llä ja mielestäni hyvällä hinta-laatu-suhteella, havaitsijan huom.) ja vain selailen taivasta.

Näkökenttääni vilahtaa satelliitti ja päätän lähteä seuraamaan sitä. Ja kuinka ollakaan se johdattaa minut Andromedan galaksille. Jään sitten katselemaan tätä pienen sumunriekaleen näköistä kohdetta. Enkä voi olla ihmettelemättä sitä että tosiaan kiikarieni läpi katson 2 miljoonan valovuoden päähän. Sitten toinen satelliitti vilahtaa ja se vie minut pois ja hieman lähemmäksi; aina yhtä upeaan Seulasten tähtiparveen. Katselen myös sitten Saturnusta ja Jupiteria. Viimeksi katson seuralaistamme kuuta, joka nyt näyttäytyy sirppinä.

Laitan kiikarin koteloonsa ja koteloidun makuupussiini. Tunnen oloni lämpöiseksi ja virkeäksi ja jotenkin avaraksi. Katselen vain taivaalle. Testaan välillä montako Seulasta näen paljain silmin. Saan tulokseksi 7 (Seulasiahan on myös sanottu seitsentähdeksi). Sellainenkin vanha uskomus on että kun näkee Seulaset ensimmäisen kerran, niin se kuinka monta tähteä näkee kertoo eliniän (kymmenissä vuosissa).
Päätän sitten jäädä todistamaan auringonnousua. Taivas sitten pikkuhiljaa vaaleneekin (en näe yhtään satunnaista tähdenlentoa koko aikana). Muutamat pilvet taivaalla alkavat saada reheviä värejä kylkeensä ja tähdet alkavat huuhtoutua taivaan sineen.
Viimein auringon kehrä paljastuu kirkkaan kullankeltaisten pilvien takaa.
On aika kuoriutua kotelosta ja aloittaa uusi työpäivä.

(Näiden sivujen ylläpitäjänä rohkenen julkaista näinkin vaatimattoman havaintokertomuksen ;)

Paluu ilmoitussivulle