Ursa   Viestintä   Listat   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

myrskybongarit-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» Listan/viestin loppuun

 

Kirjoittajan mukaan: Marja Wallin (ukonvasama_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 14.05.2010



Hei,

Team Trombisalamihanhit (huom kirjoitusasu) eli Matias Takala, Panu Lahtinen, taskumeteorologimme Pauli Jokinen ja allekirjoittanut vaihtoi eilen 13.5. lennosta lintubongauksen myrskybongaukseen. Aiemmin on hyvin monesti käynyt niin, että katellaan sitten lintuja kun ei kerran ukkosta, eilen harvinaista kyllä kävi täysin päinvastoin. Oltiin jo kuukausi sitten sovittu Arktika-reissu Virolahdelle helatorstaiksi ja se toteutuikin. Tämä säätila oltiin tilattu paikalle muutamaa päivää aiemmin. Viimeisen reilun viikon aikana nimittäin oltiin jo alettu seuraamaan ukkosen mahdollisuutta alueelle kun GFS kiusasi meitä päivän toisensa jälkeen tonnicapeilla. Aamulla lähtiessä penseiltiin kyllä suhteellisen rankasti sillä, että vaikka capea näyttäisi olevan, shearit taas kerran aivan olemattomat. No, oltiin kuitenkin asetettu vaatimaton tavoite saada samaan kuvaan hanhiparven kanssa salamointia ja trombi. ;-)

Muuttolintuja ei näkynyt, ei sitten lainkaan. Ei sitten niinkuin parven parvea, täysi bustola tuli. Kuunneltiin jo Virolahdella Hurpun rannassa ukkosen kuminaa kaukana merellä kun Viron ja Venäjän rajalla kohosi alasinpilveä. Keli oli todella painostavan oloinen ja kastepisteen nousua seurailtiinkin aamupäivän pilvilauttojen haihduttua. Mikäs siinä on liottaa jalkoja meressä auringonpaisteessa kun samalla voi kuunnella ukkosta. Etenkin kun oli tosiaan mukana oma meteorologi, joka huuteli säätietoja kiveltä. Hyvin kätevä olla matkassa. Vähän siinä muut rannassa olijat kummastelivat, että mitäs porukkaa nuo on.

Olihan se mukavaa, että tuli edes jonkinlainen kauden avaus, vaikka olikin vain kaukaista jyrinää. Hyvin tuli ääni merta pitkin, ukkostavat solut olivat todella kaukana. Manattiin siinä, että näinpä taas perinteisesti ukkonen kiertää meidät kokonaan kun Virossa tapahtuu ja Kannaksellakin alkoi tornit kohota. Pelättiin jo tuplabustolan mahdollisuutta kun ei ollut näkynyt siihen mennessä parven parvea muuttolintuja eikä tuo ukkonenkaan ollut mainitsemisen arvoinen. Paitsi toki silloin jos pitää hehkuttaa kauden avautumista sellaisille joilla ei ollut mitään vielä tälle vuodelle...

Päätettiin lähteä ajelemaan takaisin Helsinkiä kun mietitytti, että jaksaisikohan jotain tulla meren yli. Perinteinen mallihan etenkin näin keväisin on se, että Virosta lähtee tulemaan komeasti salamoivaa systeemiä yli ja siihen ne sitten mössähtää merelle. Ihan vain antaakseen kiusallaan sitten vain ripsivää sadetta Etelä-Suomeen. No, Kotkassa Amiraalissa ruokatauolla herrat kuluttivat aikaa ahkerasti läppäreillään ja seurasivat tutkakuvia. Irkin kautta tuli sitten tieto, että Kotkasta on salamahavainto. Mitä ihmettä? Mehän oltiin Kotkassa! Eikun kauhealla häsläämisellä selvitystä, että mihin kannattaisi mennä, että saataisiin näköyhteys merelle, josta ukkonen on tulossa. Ajeltiin keskustan suuntaan kohti merenrantaa ja salamointia alkoikin jo näkyä. Se siitä Virolahdella rannassa jyrinän hehkuttamisesta että kausi aukesi. Nyt näkyi salamointia! Komein taisi lyödä viisi tai kuusi kertaa samaan purkauskanavaan. Päädyttiin sitten lähelle keskustaa jollekin näkötornille. En tiedä mikä, sellainen keltainen mörskä siinä kalliolla tönötti. Tuli muuten todettua Paulin kanssa, että ei ole hyvä idea juosta niitä näkötornin rappusia ylös heti ABC-päivällisen jälkeen... Meinasi tulla lievästi sanottuna paha olo. Mukavasti räpsi siinä kohtaa kun saatiin jalustat pystyyn, oltiin vielä jopa kuivalla alueella niin ei tarvinnut siinä kohtaa pelätä kameroiden uittamista.

Totesin siinä ääneen, että ei tuota pilvimössöä kyllä paljon kannata kuvata ja aikainen ajankohta ei paljon siinä valaistuksessa antanut mahdollisuuksia kunnon salamakuville. No, pitihän sitä yrittää. Olihan se hienoa kun porukalla käytiin keskustelua, että "millä asetuksilla näitä päiväsalamoita pitikään kuvata". Allekirjoittaneen valinta siinä hässäkässä oli näköjään "arvotaan ISO-arvo, heitetään hatusta valotusaika, annetaan kameran (Canon 40D) arpoa aukon koko ja unohdetaan pyöröpolarisaatiosuodin linssin nokalle". Tein noin, löin kameran jalustalle ja tarkensin siihen suuntaan mihin räpsi eniten. Mukavasti räpsi moninkertaisia niin oli mahdollisuus kokeilla menetelmää, että pidetään laukaisin puolivälissä ja sitten painetaan alas kun räpsähtää. Ei mennyt montaa yritystä kun allekirjoittaneen suusta pääsi "jesss!". Salamaa tarttui kennolle, jopa pariin kertaan. Lännen nopeimman leikkiminen tuotti kerrankin tulosta. Niin, oikeastihan mulla on ääntä nopeammat refleksit, tuurilla ei tietenkään ollut kerrassaan mitään osuutta asiaan. ;)

Kuvattiin siinä jonkin aikaa, kuka videolle ja kuka järkkärin muistikortille, kunnes sade ajoi meidät pois. Hetken aikaa piti miettiä, että mitäs nyt ja taas oli mukana kulkevasta meteorologista hyötyä. Tämä aivoriihi ja kuvien tuijottelu tuotti tuloksen, että lähdetääs ajamaan Kouvolaa kohti. Päästiin sitten ajamaan kunnon vesisateessa. Melkoista ryöppyä tuli Kouvolaa lähestyttäessä ja jänniä hyvin pieniä puuskia, sade tuli aaltoillen alas. Salamointi jatkui koko matkan. Kaupunkialueella olikin sitten taajamatulvan poikasta. Allekirjoittanutta yritettiin viedä rautatieasemalle niin jouduttiin valitsemaan reittiä sen mukaan missä ei ole ylimääräistä järveä. Jos ei kannata uittaa kameraa, niin ei kannata kyllä autoakaan. Jonkin aikaa siinä seurailtiin komeaa salamointia, muutama räpsähti mukavan lähellekin. Taisi olla jonkinlainen torintapainen, jolla sitten seistiin seuraamassa vielä valoshowta ja kuvattiin komeaa sateenkaarta.

Allekirjoittanut jäi Kouvolassa matkasta asemalle odottelemaan, että mitenkä VenaileRauhassa saa junia liikkeelle idän suunnasta. Oli aika turhauttavaa istua asemalla kun kuudetta kertaa pienellä ajalla rukattiin junan saapumisaikaa. Onneksi oli sentään vieläkin salamointia katsottavana ja MCS:n jatkaessa kohti koillista, laskeva aurinko ilahdutti komeilla hämäränsäteillä. Vielä iltapimeällä Lahteen lopulta junalla päästessä katselin melkein kotiin asti kaukaisuudessa räpsivää ukkosjärjestelmää.

Hieno oli kauden avaus ja reissusta jäi paljon käteen. Salamointia, josta pari kuvaa kennollakin, rankkasadetta, taajamatulvaa, upea sateenkaari ja hienot hämäränsäteet. Kuvia tulee vielä esille varmaan koko porukalta.

Marja W.

Ps. Märisen vähän väliä tästä samasta asiasta, mutta laittakaa niitä kuvalinkkejä tiedoksi tänne listalle(kin) eikä vain irc-kanavalle. Täällä on kuitenkin se nelisensataa ihmistä enemmän kanavaan verrattuna...

--

http://ukonvasama.blogspot.com
http://marjis.kuvat.fi/kuvat/

--

Myrskybongareiden sähköpostilista: myrskybongarit-l_ät_ursa.fi *** Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html *** Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html