Ursa   Viestintä   Listat   ilmakeha-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

ilmakeha-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)

» Listan/viestin loppuun

 

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

Kirjoittajan mukaan: Jari Luomanen (jari.luomanen_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 06.09.2009


Hyvä pointti Timo!

Olin itseasiassa kirjoittaa tästäkin kohdissa kameran asetukset ja jälkikäsittely, mutta meilistä tuli muutenkin liian pitkä. Nykyäänhän erityisesti monissa pokkareissa on toimintoja, jotka automaattisesti korjaavat kuvista reunatummentumat, geometriavirheet ja vieläpä kromaattista aberraatiota (eli sitä sinertävää / purppuran väristä suhrua, mitä voi ilmestyä vaikkapa oksistoon jota on kuvattu kirkasta taivasta vasten). Samaten monissa RAW-ohjelmistoissa nämä korjaukset on helppo tehdä. Tällaiset korjaukset voidaan ilman muuta tehdä referenssikuville myös.

Itseasiassa referenssikuvaan liittyy vieläkin joitain teknisiä näkökohtia, joita en ole maininnut, mutta jotka vaikuttavat lopputulokseen. Kameroissa alkaa olla jo erilaisia toimintoja (highlight tone priority, D-lighting curve jne jne) jotka vaikuttavat kuviin selektiivisesti varjoja avaten tai estäen kirkkaita alueita ylivalottumasta. Vastaavasti etenkin RAW-tiedostoa käännettäessä kuvaksi tai kuvankäsittelyohjelmassa voidaan tehdä samankaltaisia curves-suodatuksia, jotka vaikuttavat koko kuva-alaan, mutta jotka lopputuloksena vaalentavat vaikkapa etualan maastoa.

Meidän täytynee hyväksyä tällainen vaihtelu eikä tehdä määritelmästä liian monimutkaista. Isoimmat pointithan lienevät pinous ja usmaus. Yksinkertaisimmillaan määritelmä voisi jopa olla:

  1. Yksittäinen valotus
  2. Ei laajasäteistä usmausta
  3. Muut säädöt koko kuva-alalle, ei yksittäisiin kuvan osiin.

Ja kaikki muu hyväksyttäisiin. Sitten tietysti tulee vastaan esimerkiksi se, että entäs jos joku on vaikka ottanut kolme valotusta kymmenen sekunnin sisään ja tekee HDR-kuvan, jossa näyvät hienosti sekä 9-asteen parheliat että 46-asteen tavara. Pitäisikö tällainen "minipino" sallia, kun se kuitenkin visuaalihavainnon tapaan esittää hienosti sen, mitä silmä todella näki tiettynä hetkenä. Sillä onhan kameroissa muutenkin isoja eroja sen suhteen, millaisen dynamiikka-alan ne kykenevät tallentamaan. Toisaalta se tuo taas lisäisi vaihtelua jo ennestään aika väljään määritelmään. HDR:t voisi mieluummin esittää referenssikuvan rinnalla.

Kuten huomaamme, referenssikuvan määritteleminen ei ole niin yksioikoista. Tarkoitus ei ole nyt itsetarkoituksellisesti monimutkaistaa yksinkertaista asiaa vaan haluaisin, että nyt kollektiivisesti käymme tämän keskustelun, jotta tulevaisuudessa voidaan alusta lähtien noudattaa hyvää yhtenäistä linjaa.

Omasta puolestani haluan vielä korostaa, että tarkoituksenani ei ole millään tavalla eikä laisinkaan suitsia kuvien käsittelyä. Päinvastoin, ainakin itse pidän siitä kovasti ja arvostan hienoja, tarkkaan harkittuja kuvia. Jos ajatellaan valokuvaa taideteoksena, ovat erilaiset muokkaukset kuuluneet jo pitkään valokuvauksen omimpiin keinoihin. Mustavalkoaikaan kovimmat pimiögurut nauttivat suurta kunnioitusta, sillä he osasivat taikoa kuviin dramaattista jyrkkyyttä, tummia taivaita ja vaikka mitä. Vedospaperia varjostettiin valikoivasti valotuksen aikana, paperin eri alueita "poltettiin" erilaisin maskein, osa kuva-alasta saatettiin valottaa suurennuskoneessa erilaista suodatinta käyttäen (ns. multigrade-papereita käytettäessä). Diakuvaajat käyttivät ja monet käyttävät edelleen erilaisia puolisuodattimia, joilla voidaan pienentää taivaan valottumista ja nostaa etualan maisema hienommin esiin. Ja niin edelleen. Digiaikana monet näistä perinteisistä säädöistä voidaan tehdä helposti tietokoneen äärellä.

Ilmiökuvauksen luonnontieteellinen aspekti kuitenkin voisi hyötyä (vaikkakin tällä tavalla käytännön pakosta väljästi määrittelemästämme) referenssikuvakäytännöstä. Erityisesti havaintotietokannassa tämä voisi luoda tärkeää yhtenäisyyttä. Edelleen on siis ihan yhtä hienoa nähdä ne komeimmat pinot ja taiteellisimmat kuvat, mitä havaitsijat ovat suinkin osanneet tuottaa. Nostan hattua kaikille upeita pinoja ja muita kuvia tuottaneille! Niiden rinnalla referenssikuva voisi sitten tuoda yhden lisäkiintopisteen näytelmän arviointiin ja arvostukseen. Etenkin auringon halojen ollessa kyseessä referenssikuva jäänee aina vaisummaksi kuin visuaalihavainnon aikana saadut vaikutelmat, mutta tämänhän kokeneet kuvaajat ovat tienneet jo pitkään.

t. Jari

Timo Nousiainen kirjoitti:
> On Sat, 5 Sep 2009, Jari Luomanen wrote:
>
> Hei,
>
> Minulla olisi yksi muutosehdotus. Oli puhetta että sellaisia
> kuvankäsitelyllisiä proseduureja ei saisi käyttää, jotka vaikuttavat eri
> osiin kuvaa eri tavalla. Ehdottaisin että reunatummentuman kompensointi
> kuitenkin sallittaisiin, koska tässä tarkoituksena on kompensoida kuviin
> keinotekoisesti syntynyttä kirkkauseroa keskustan ja reunojen välillä.
> Ja kompensointi sallittaisiin nimenomaan tämän keinotekoisen efektin
> kumoamiseksi, ei tehokeinona liiallisuuksiin vietynä.
>
> Toinen mahdollinen poikkeus voisi olla muut objektiivin geometriaan
> liittyvät korjaukset joita järkkäreiden käsittelysoftat tarjoavat. En ole
> kyllä itse tullut niitä juuri kokeilleeksi enkä pidä niitä mitenkään
> tarpeellisina, mutta jos joku haluaa geometriaa oikoa, se olisi varmaan
> syytä sallia. Vai?
>
> 

--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista: ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)