Ursa   Viestintä   Listat   ilmakeha-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

ilmakeha-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)

» Listan/viestin loppuun

 

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

Kirjoittajan mukaan: Jenni Elina Holopainen (hopsis_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 27.01.2006


Kirjoittelin huvikseni lyhykäisen jutun halo-ilmiöstä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on tällä listalla enemmänkin ihmisiä jotka olisivat perusteista kiinnostuneita. Lähteenä käytin Ursan Ilmakehä ja sää-kirjaa. Noottia saa laittaa, jos tämä referaattini julkistaminen on häpeällinen teko. Virheistä ja epäkohdista saa myöskin täysin vapaasti ilmoittaa. No niin, nyt se alkaa:

Halot ovat valoilmiöitä, jotka syntyvät valon taittuessa ja heijastuessa jääkiteistä. Yleisimmin halot syntyvät 5-10 kilometrin korkeudella olevissa harso-, ja untuvapilvissä, jotka peittävät taivaan valkeana huntuna. Talvella pakkaspäivinä leijailevat jääkiteet synnyttävät haloja lähes käsinkosketeltaviksi. Halot voivat syntyä eripuolille taivasta, ja niiden kesto voi olla pitkästä 20 halomuodon halonäytelmästä muutamien hetkien sivuaurinkoihin. Jotkin halot ovat valkeita, toiset värikkäitä kuin sateenkaaret. Halon värikkyys on merkki siitä, että valo on kulkenut jääkiteen läpi ja hajonnut spektriksi. Varmuudella eri halomuotoja tunnetaan 50, mutta Suomessa näitä näkyy noin 8 jokseenkin usein. Yleisimpiä on 22 asteen renkaat, auringonpilarit, sivuauringot, sekä 22 asteen sivuavat. Parhainta aikaa halojen havaitsemiseen on kevät, joten armas lukija kerkeää vielä valmistaa itseään havainnointia varten! Talviaikaan myös Kuu aiheuttaa haloja, jotka ovat näkemisen arvoisia.

Halon synnyttäjänä toimivat erilaiset kidemuodot. Kidemuotoja on pääasiassa 3 erilaista: laattakiteet, pylväskiteet, ja pyramidikiteet. Näiden kiteiden asennot, muodot, valon kulku kiteen sisällä, sekä Auringon korkeus määräävät, minkälaisia haloja näkyy.

Satunnaisesti leijailevat kiteet muodostavat 22 ja 46 asteen kaaret.

Laattakiteet, jotka muistuttavat 6kulmaista lattialaattaa, saavat aikaan sivuauringot, zeniitinympäristön kaaren, ja 120 asteen sivuauringot.

Pylväskiteet, jotka muistuttavat katkaistua lyijykynää, muodostavat 22 ja 46 sivuavat kaaret.

Sekä pylväs-, että laattakiteet muodostavat horisonttirenkaan ja auringonpilarin.

Pyramidikiteet, joiden huippukulma on 56 astetta, muodostavat harvinaisempia haloja, kuten VanBuijsenin halon, eli 9 asteen renkaan.

Halot syntyvät siis erilaisista kiteistä, joiden on oltava hyvinkin samanlaisia ja leijailtava tietyllä nopeudella muodostaakseen ihmeellisen valonäytelmän. Kiteiden on oltava puhtaita, sileitä, täsmällisen muotoisia, niitä on oltava riittävästi, sekä ilman on oltava puhdasta että näkisimme nämä halot. Haloja synnyttävien kiteiden särmät ovat tavallisimmin millin luokkaa, eli ne ovat paljon suurempia kuin valon aallonpituus. Näin valon kulku voidaan laskea geometrisen optiikan avulla, ja ennustaa sekä tunnistaa kiteiden ja halojen välisiä prosesseja.

Tavallisin halo on laattakiteiden synnyttämä 22 asteen rengas. Tämä näkyy värillisenä, sillä valo kulkee jääkiteen läpi taittuen spektrin väreihin. Kuun aiheuttamassa 22 renkaassa ei värejä juuri esiinny.

Seuraavana meillä on 46 asteen rengas, joka sijaitsee nimensä mukaisesti 46 asteen päässä Auringosta. Rengas on leveämpi ja himmeämpi kuin 22 halo. Kun 46 näkyy, näkyy myös 22.

Kun Aurinko on matalalla, voi Auringon sivuilla näkyä loistavat läikät. Nämä ovat sivuauringot. Vaikka 22 rengas ja sivuauringot näkyvätkin usein yhdessä, on kyse eri ilmiöstä. Sivuauringot näkyvät kun Auringon korkeus on alle 60 astetta. Mitä korkeammalla Aurinko on, sitä etäämpänä sivuauringot hohtavat. Auringon ollessa horisontissa, on etäisyys 22 astetta, ja korkeuden kasvaessa ne etääntyvät Auringosta. 50 asteen korkeudella sivuauringot ovat 32 asteen etäisyydellä.

Sivuaurinkojen kanssa samaan aikaan näkyy usein haloista värikkäin, eli zeniitinympäristön kaari. Kun Auringon korkeus ylittää 32 astetta, ei tätä kaarta enää näe.

22 sivuavat näkyvät heikosti 22 renkaan ylä- ja alapuolella. Näiden koko riippuu Auringon korkeudesta. Auringon ollessa 40 asteen korkeudella, voivat nämä muodostaa omenan muotoisen kaaren Auringon ympärille. Auringon ollessa 70 asteen korkeudella, yhtyvät nämä 22 asteen renkaaseen.

46 sivuavat näkyvät eri kohdissa riippuen Auringon korkeudesta. Auringon ollessa 32 asteen korkeudella, ei näitä enää näy. Jos 22 asteen renkaan ylläsivuava on kirkas, on 46 asteen etäisyydellä näkyvä kaari todennäköisesti 46 asteen ylläsivuava.

Horisonttirenkaan näkyessä kannattaa terästää silmiään, sillä silloin voi näkyä harvinaisempia haloja. Horisonttirengas voi kiertää Auringon korkeudella koko horisontin, ja on täten vaikuttava näky! Tämä valkea rengas syntyy laatta-, ja pylväskiteiden päistä heijastuneesta valosta.

Toiseksi yleisin halo on auringonpilari, joka syntyy matalalla olevan Auringon heijastaessa valoaan laatta-, ja pylväskiteistä. Halo on heijastumisen tähden valkea, vaikka punertava valo sen punertaakin. Samanlaisia pylväitä syntyy jääsumulla myös liikennevalojen ja muiden valonlähteiden päälle, ja nämä pylväät voivat hipoa taivaita. Monesti tietämättömät ihmiset tekevät uforaportteja näistä kieltämättä vaikuttavista pylväistä.

~Jenni Elina Holopainen, Joensuu 

--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista: ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)