|
ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Anteeksi nyt oikein paljon tästä off-topicista....on varmaan sitten viimeinen.
VEI = Volcanic Explosivity Index
VEI luku (0-8) perustuu purkauksen magnitudiin (volyymiin) ja
intensiteettiin (eli purkauspilven korkeuteen). Esim. VEI 4 purkaus
olisi volyymiltaan 0,1-1 kuutiokilometriä ja purkauspilven korkeus
tulisi olla 10-25 km. VEI:n kohdalla siis tavallaan oletetaan, että
magnitudi ja intensiteetti ovat jossain määrin toisistaan
riippuvaisia, mutta asiahan ei aina mene aivan noin yksinkertaisesti.
Kuitenkin indeksi on suht. ok väline, joidenkin purkausten
suuruusluokka eron kuvaamiseen joissakin olosuhteissa.. Pinatubo nyt
on vähän siinä VEI 5:n ja 6:n välissä ja Krakatau selkeästi VEI 6.
Suuren ja vielä suuremman purkauksen erottavana tekijänä on melko
usein purkauksen kesto. VEI 5 luokan purkaus voi pienen hetken ajan
olla super-intensiivinen ja nostaa purkauspilven aivan jumalattoman
korkealle (Bezymianny 1956), mutta jos sama tahti ei jatku...useita
tunteja tai päiviä, niin purkaus tulee samaan pienemmän
VEI-luokituksen kuin joku vähemmän intensiivinen, mutta kauemmin
kestänyt purkaus (Katmai 1912).
Kyllä, Krakatau oli nimenomaan ilmiönä aivan toista luokkaa.
Purkauksena se vastaavasti oli kyllä huomattavasti suurempi kuin
Pinatubo, mutta ei mitenkään aivan eri kokoluokkaa. Kuten
ameriikkalaiset ehkä sanoisivat, pretty much in the same ball park.
Tekijä mikä suurimmalta osalta (maineen muodostuksen kannalta) erottaa
nämä kaksi purkausta on se, että Krakataun tapaukseen sisältyi muutama
oikein erityisen (historiallisen) raju yksittäinen räjähdys, kun taas
Pinatubon kohdalla isohkoja räjähdyksiä oli useita. Muutoin ne ovat
kokoluokaltaan aikalailla saman kokoisia.
Kirjallisuudessa annetaan monenlaisia tietoja Krakataun purkauksen
volyymista, aina 40 kuutiokilometriin asti, mutta uudemmat
tieteelliset lähteet antavat volyymiksi (tiivistämättömäksi) paljon
pienempiä lukuja, lähinnä noin 20 km3. Krakatau oli volyymiltään
aikalailla samaa luokkaa, ehkä aavistuksen pienempi, kuin lähes
kokonaan yleiseen tuntemattomuuteen jäänyt Katmai/Novarupta
ignimbriitti-purkaus 1912 Alaskassa, jonka volyymiksi moni lähde
arvioi noin 30-35 km3. Encyclopedia of Volcanoes mainitsee yhdessä
taulukoistaan Pinatubon purkauksen volyymiksi 4-5 km3 DRE
(Dense Rock Equivalent, DRE arvo tuppaa usein olemaan noin puolet
pienempi kuin arviot, joissa kiinteitä purkaustuotteita ei kuvitella
tiivistyneeksi tavaraksi kuten DRE tekee.)
, Krakataulle samainen taulukko antaa 10 km3 DRE ja Katmaille 12.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että samainen taulukko antaa Santorinin
ja Taupon ja Crater Laken DRE volyymeiksi 25, 35 ja 55 km3.
Mitä tulee Pinatubon purkauksen volyymiin, niin melkein näyttää kuin
Pinatubon purkaus paisuisi sitä mukaa, kun aikaa kuluu. Nyt osa
arvioista on jo saavuttanut 12 km3 rajan ja siis suurinpiirtein saman
suhteen kuin monien muidenkin purkausten "tiivistetyn" (DRE) ja
tiivistämättömän volyymin suhde.
Vertailtaessa Pinatubon ja Krakataun purkauksia on syytä ottaa
huomioon, että purkaukset etenivät aika eri tahtia ja että toinen
tapahtui maalla, toinen ei.
Pinatubo räjähteli (purkautui) muutaman kerran kolmena päivänä ennen
purkauksen huippua, mutta purkauksien voluumit olivat pieniä ja
tapahtumat yksittäisiä, vaikkakin purkauspilvet ylsivät hyvinkin 25-30
km:n korkeuteen. Purkauksen maksimi, jolloin noin 90% kaikesta
tavarasta puhallettiin taivaalle ja maastoon, alkoi puolen päivän
aikaan 15. kesäkuuta 1991ja kesti kokonaisuudessaan 9-10 tuntia. Tästä
2 1/2-3 tunnin ajan Pinatubo raivosi oikein erityisen suurella
intensiteetillä. Tämä intensiivisin jakso alkoi ilmeisesti yhdellä
erityisen väkivaltaisella räjähdyksellä (tai räjähdysmäisellä
tapahtumalla), josta se sitten kiihtyvällä tahdilla kehittyi kohden
purkauksen kliimaksia, jonka aikana puolen kymmentä yhtä kolossaalista
räjähdystä seurasi toinen toistaan siinä määrin lyhyin väliajoin, että
aktiivisuutta saattoi pitää tauottomana purkauksena. Kun tämä jakso
oli ohi, Pinatubon vanhaa huippua ei ollut enää olemassa ja vain yksi
alueelle asennetuista seismografeista oli enää toimintakunnossa.
Krakataun purkaus eteni aikalailla samalla tavalla, mutta kesti
kokonaisuudessaan kauemmin. Se alkoi puolen päivän aikaan 26 elokuuta
1883, jolloin siis ensimmäiset räjähdykset kuultiin mm. Bataviassa.
(Tarkat kellonajat tosin heittelevät lähteestä riippuen..ihme kyllä.)
Jonka jälkeen räjähdykset jatkuivat melko tasaisin väliajoin suurimman
osan ajasta (joidenkin lähteiden mukaan noin 10 minuutin välein) ja
melko tasaisesti voimistuen läpi päivän, yön ja huipentuen 3:en
kolossaaliseen räjähdykseen 27:n päivän aamuna ja aamupäivällä. Minkä
jälkeen purkaus hiljalleen hiipui niin, että iltapäivällä kliimaksi
oli jo muisto vain.
Krakataun purkauksen intensiteetistä on hieman hankalaa selvää kuvaa,
sillä useat lähteet mainitsevat purkauspilven maksimikorkeuden olleen
huomattavasti alle Pinatubon vastaavan. Toisaalta...jo pelkästään
pyroklastisten pilvien maantieteellinen laajuus ja jakaantuminen
viittaavat siihen, että Krakatau oli suurimman mäjähdyksen tullessa jo
niin levinnyt, ettei energia enää suuntautunut riittävän kapeassa
keilassa ylös, jotta todella huikeisiin purkauspilven korkeuksiin
olisi voitu päästä. Vaan energia saattoi suuntautua melko laajassa
keilassa sivulle.
Jos ovatkin Krakataun purkauksen purkauspilvien korkeudet hieman
kyseenalaisia, niin ainakin sen pyroklastisten pilvien tiedetään
varmuudella yltäneen todella kauas. Ne kun vyöryivät merellä niin,
että polttivat ihmisiä kuoliaaksi 40 km päässä lähteestä ja niin, että
jopa 65-80 km:n päässä purkauksesta sijainneita laivoja joutui meren
pinnalla liikkuneiden tuhkapilvien saartamiksi. Pintatubon
pyroklastiset vyöryt eivät tainneet yltää "kuin" noin 20 km:n päähän
lähteestä, mutta ne liikkuivatkin maanpäällä. Vesuviuskin sentään
pääsi reippaasti yli 30 km:n 79 vuonna, mutta sekin oli suurimmaksi
osaksi veden päällä. Noh....Taupon (noin 1800 vuotta sitten)
pyroklastiset pilvet ylittivät 1500 metriä korkeita vuoria vielä 40
km:n päässä lähteestä, joten kyllä Taupo on edelleen
kuningas...hehheh.
Mielenkiintoinen sivusto krakatausta :
http://drgeorgepc.com/Tsunami1883Krakatau.html
Niin juu, vaikka Pinatubon purkauksesta on helppo saada sellainen
kuvat, että se ei räjähdellyt ja että tavaraa vain tuli, niin kyllä
siinä oli suurelta osin kyse sarjasta räjähdyksiä. Vain kliimaksin
aikana räjähdysmäiset tapahtumat seurasivat toisiaan ilmeisesti niin
pienin väliajoin, että sitä saattoi pitää jatkuvana aktiivisuutena.
Pinatubon purkausta ei ole mitään syytä väheksyä, se oli erittäin
suuri purkaus ja aivan erityisesti sen kulminaatiovaihe oli
kohtalaisen lyhyt ja hyvin väkivaltainen sarja räjähdysmäistä
aktiivisuutta.
Juu, Krakatau kuului kauas, ehkä kauemmas kuin mikään muu viime
aikainen purkaus. Tosin kyllähän esim. Tamboran purkauksenkin
väitetään kuuluneen Pekingiin asti....Räjähdysmäisten purkausten ääni
tuppaa muutenkin kuulumaan kauas ja vastaavasti saattaa olla melkein
äänetön aivan purkauksen välittömässä läheisyydessä. Ihminen vaikka
esim. 70 km:n päässä räjähdyspurkauksesta saattaa kuulla purkauksen
oikein erityisen mainiosti, kun taas henkilö 10 kilometriä
purkauksesta ei välttämättä kuule mitään purkausta. Aika yleisesti
joku vähintään VEI-5 luokan purkaukseen liittyvistä räjähdyksistä
kuuluu ainakin 1000 km:n päähän....
Tom E.
|