|
ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
[ Charset ISO-8859-15 unsupported, converting... ]
> Chilessähän näin (ja kuvasin) noin 50° säteisen kehän, jossa oli
> samanlaista sinista väriä vaikka kuinka paljon. Näistä pilvistä tuli
> vähän sama fiilis
Haiskahtaa hyvin pienelta hiukkaskoolta tyyliin Bishopin rengas. Mita
pienempi hiukkaskoko, sita isompi sade kehassa. Kyse on siis
diffraktiosta, eri aallonpituuksilla hiukkasen koon ja aallonpituuden
suhde on erilainen joten diffraktiomaksimi on eri paikassa (punaiselle
suhde on pienin ja siten kehan halkaisia suurin, eli punainen on hehan
ulkolaidassa). Minnaertin kirjassa on muistaakseni empiirinen kaava,
jolla voi laskea karkean hiukkaskoon. Ellen vaarin muista, niin
ensimmainen diffraktiomini (eli kohta jossa etusuunnan
diffraktiopiikki loppuu) tulee kulmaan arcsin(3.83*lambda/(2*pi*r)),
missa lambda on aallonpituus ja r hiukkasen sade, samoissa yksikoissa.
Tassa tapauksessa minimi olisi siis noin 50 astetta, aallonpituus
luokkaa 0.7 mikronia, eli hiukkasten sade olisi noin 0.5 mikronia.
(voi olla etta laskin vaarin, tietokoneen laskin on vahan kokko
eika jaksa tehda tarkistuslaskua).
Hamarasti muistelen etta Bishopin rengas syntyy noin mikronin
kokoluokkaa olevista polyhiukkasista, joten tulos olisi kylla
oikeaan suuntaan...
Sininen vari on lahempana aurinkoa mutta nakyy yleensa varsin hyvin
koska siniselle valolle diffraktiokeha on pienempi eli sironnut valo
on keskittynyt pienemmalle alalle. Vareja voi tietysti syntya myos
siten etta hiukkaset absorboivat voimakkaasti tietyilla
aallonpituuksilla, mutta lienee ilmakehan valoilmioiden osalta
harvinaisempi syntymekanismi, varsinkin kun absorption pitaisi olla
todella voimakasta jotta sita merkittavissa maarin tapahtuisi pienissa
hiukkasissa.
Timo
|