|
ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
> Otin valokuvan 23.5.2003 Kyyjärvellä, kun taivaalla näkyi pari sateenkaaren
> osaa. Tarkka paikka on Kyyjärveltä Saarijärven suuntaan n. 4 km.
> Tavallisuudesta poiketen sateenkaaren osat eivät olleet samankeskisten
> ympyröiden kaaria, vaan kaaren osat muodostivat selvän V-kuvion.
> Valokuvassa V-kuvion vasen reuna on selkeä ja kirkas ja on lähes
> pystysuorassa, kun oikean puolen kaari on varsin himmeä ja asennoltaan
> vastaasi muita aiemmin ja myöhemmin samalla matkalla näkyneitä
> sateenkaaria..
> V-sateenkaari -ilmiö näkyi ainakin 300 metrin matkan autolla ajaessa
> himmeten hieman. Kuvaa en saanut aivan kirkkaimmasta osasta.
> Internetistä löysin tietoa heijastussateenkaaresta, jolla on selitetty
> useimmat V-sateenkaari-ilmiöt.
Ensimmäisenä itselleni tuli mieleen juuri tuo heijastussateenkaari.
Kun tavallinen pääsateenkaari muodostuu auringonvalon taittuessa ja
heijastuessa kerran pisaran sisältä, niin heijastuskaaressa veden
(meren, järven, lammen) pintaan osuva valo heijastuu ja osuu sadepisaroihin
taittuen ja heijastuen kerran niissä ja osuen sitten
havaitsijan silmiin.
Tästä syntyy geometria, jossa tavallisen sateenkaaren, joka on siis
oikeasti kaaren pätkä täyttä ympyrää, keskipiste sijaitsee Auringon
vastapisteessä eli horisontin alapuolella. Heijastuskaaren keskipiste
on vastaavasti Auringon vastapisteen suunnalla, mutta vastaavan
matkan horisontin yläpuolella kuin mitä vastapiste on alapuolella.
Eli siis taivaalla Auringon korkeudella, mutta vastakkaisella oleva
piste. Haloporukka puhuu vasta-aurinkopisteestä.
TAvalliset ja heijastuskaaret leikkaavat aina horisontissa. V-kuvio
on sitä avoimempi, mitä korkeammalla Aurinko on. Pääsateenkaari
tietenkin painuu horisonttiin joka Aurinko saavuttaa 42 asteen
korkeuden. Heijastuskaari voisi periaatteessa näkyä tuolloinkin,
mutta erikoisena "väärinpäin" kaartuvana kaarena, joka koskettaa
alimmassa kohdassa horisonttia.
Auringon painuessa alemmaksi tavallinen ja heijastukaari lähenevät
toisiaan ja teoriassa kaaret yhtyvät toisiinsa Auringon ollessa
horisontissa.
Periaattessa heijastukaaren pitäisi olla himmeämpi ja varsinaisen
kaaren johtuen yhdestä ylimääräisestä heijastuksesta vedenpinnasta.
Toisaalta valaistusolosuhteet saattavat olla sopivassa tilanteessa
olla sellaiset, että suoraan Auringosta sateen vesipisaroihin tuleva
valo hvarjostuu osittain pilvistä, kun veden pinnan kautta
heijastuva valo tulee häiriöttä.
Olisi mukava nähdä noita kuvia joskus tarkemmin.
-VeikkoM-
|