Ursa   Viestintä   Listat   ilmakeha-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

ilmakeha-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» Listan/viestin loppuun

 

Kirjoittajan mukaan: Ismo Kauko Luukkonen (iluukkon_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 10.08.1998


Sain lauantai-iltana 8.8.98 loistavan tilaisuuden (lue: pakkotilanne) pyöräillä Somerolta Turkuun (n. 80 km). Jonkin matkaa poljettuani, n. klo 23 (ajat ovat arvioita, sillä kelloni oli hyytynyt) huomasin pohjoistaivaalle ilmestyneen odotettuja kavereita: yöpilviä. Polarisaattoria ei mukana ollut, mutta sitä ei kyllä tunnistukseen tarvittukaan, niin selvä tapaus tämä oli.

Näytelmä koostui pääosin vöistä, mutta pari lainealuettakin mahtui mukaan. Näin alkuunsa alueen yläraja kohosi noin 70 asteeseen. Alaraja oli 15 asteen korkeudella, mutta taivaan tummetessa yökkösiä ilmestyi näkyviin myös alempaa. Täydellisen oppikirjamaisesti myös yöpilvien yläraja painui ajan myötä alemmas. Koskeen saapuessani yökkösten korkeus ylti vain noin 30 asteeseen ja alue ei ollut ennää aivan yhtä tyylipuhtaan kaunis kuin aiemmin, vaan hiukan puuroutunut. Tässä vaiheessa maltoin kuitenkin pysähtyä sen verran, että kuvasin näytelmää polkupyörää jalustana käyttäen.

Matkan jatkuessa yököt valuivat yhä alemmas yltäen lopulta vain noin 5 asteen korkeudelle. Myös alapilvet alkoivat tässä vaiheessa olla ongelmana.

Matkan muusta annista mainittakoon upeat, kuun valaisemat usvapellot. Sumun yltäessä tielle autojen valot saivat parhaimmilleen ympärilleen kolminkertaisen kehän. Kehiä näkyi myös kuun ympärillä niin sumun kuin altocumuluksen tuottamana. Haloja taivas tarjosi pariin otteeseen, matkan alussa minimaalisen pilarin ja lopussa kakskakkosen ja pilarin verran. Ja kaiken kukkurana olivat kaksi perseidiä (-1 ja -3 mag) jotka osoittivat suuntaa Turkuun juuri silloin, kun väsymys oli voittaa.

Turkuun saavuin hieman kolmen jälkeen. Taivas oli jo hieman vaalennut syvimmistä yön hetkistä. Sen huomasi lähinnä siitä, että yökköset olivat jälleen kohonnet noin kymmeneen asteeseen. Väsynyt, mutta tyytyväinen vaeltaja-havaitsija painui nukkumaan.

Ismo