|
havaintotornit-l@ursa.fi
viestiarkisto
Tämä havaintotornit-l@ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
Olen Pertin kanssa samaa mieltä. Flätti _on_ tärkeä.
Flättilaatikon ja t-paidan lisäksi voi kuvata (niitä parhaita?) sky flättejä hämärästä ilta- ja aamutaivaasta. Nyrölässä oli aiemmin käytössä valkoinen pleksilevy, joka kiinnitettiin putkeen suulle mustekaloilla ja valaistiin roikkalampulla. Toimi hyvin, mutta nykyinen flättilaatikko on kätevämpi ja valotusajat vakioita yöstä toiseen.
Tärkeää fläteissä on oikea valotus, ST8XME:llä optimi on noin 25000 counttia. Ja kuvia otetaan kymmenen tai enemmän ja yhdistetään keskiarvoksi. MaximDL:llä kalibroiti on helppoa, jos kaikki kalibrointikuvat ovat samassa hakemistossa. Set calibration... ja sieltä alareunasta oikea hakemisto ja auto-generate. Itse käytän biasessa ja darkeissa median suodatusta ja fläteissä keskiarvoa.
Muutama kuuma pikseli ei tee kameraa huonoksi, ne häviävät dark-korjauksella (niiden pitääkin siis näkyä darkessa!), jolleivat ole ylivalottuneita. Jos kalibroituun kuvaan jää kuumia pikseleitä niin hot pixel removal auttaa (Kernel filters/Hot pixel). Useamman dark-kuvan median combine puree myös 'lämpimiin' pikseleihin, jotka tahtovat jäädä yhden darkin kalibroinnissa joko tummiksi tai vaaleiksi.
Kalibrointikuvien ottaminen voi tuntua aluksi ajan haaskaukselta, mutta jos niitä ei ota, niin yön taivaskuvia ei saa kunnolla käsiteltyä. Oliko koko yö silloin ajan haaskausta? Kannattaa opetella oikea rutiini heti alussa.
Fokusointi on CCD-kuvauksessa vaikeaa, varsinkin jos on pienet pikselit ja pitkäpolttovälinen putki. Tähdet jääävät silloin väkisinkin melko suuriksi länteiksi (focal reducer tai binnaus auttaa). Toisaalta tämä on hyvä mittauksille, sekä astro- että fotometriassa. Fokusoinnissa kannattaa käyttää riittävän kirkasta tähteä, binnausta 1 ja kennossa subframea. Fokusta hitaasti kääntämällä ja tähden FWHM-arvoa seuraamalla optimaalinen kohta yleensä löytyy pienen hakemisen jälkeen. Seeing aiheuttaa satunnaista hyppelyä tähden koossa, joten kärsivällisyyttä! On huomattava että fokusointia pitää korjata useamman kerran yössä jos lämpötila muuttuu, sillä putken pituuskin muuttuu. Automaattitarkennuskin on mahdollista, FocusMax-softa tekee sen parhaiten (MaximDL:n oma autofocus on aika surkea) ja muistaakseni se tukee myös Meaden microfocuseria. Kuvia voi myös tarkentaa jälkeenpäinkin erilaisilla kuvankäittelyalgoritmeilla, jollei niistä halua tieteellisiä mittauksia.
arto
--
Arto Oksanen arto.oksanen at jklsirius.fi
Jyvaskylan Sirius ry, Kyllikinkatu 1, FI-40100 Jyväskylä, Finland
Tel: +358-40-5659438 Fax: +358-14-4157803
Nyrola Observatory http://www.ursa.fi/sirius/nytt/nytt_info.html
-----Original Message-----
From: owner-havaintotornit-l_at_mail.ursa.fi [mailto:owner-havaintotornit-l_at_mail.ursa.fi] On Behalf Of Pertti Pääkkönen
Sent: 5. maaliskuuta 2005 11:06
To: Henri Taino
Cc: havaintotornit-l_at_ursa.fi
Subject: Re: [havaintotornit-l] RE[1]: Lisää Härkämäen uuden kameran testausta 4/5.3.2005
Moi,
Quoting Henri Taino <htaino_at_yahoo.com>:
> "Testasimme" kameraa muutamilla kohteilla ja huomasimme, että flat
> -kuva on pakko ottaa. Putkessa on kaikenlaista likaa aivan liikaa. Siis
> flat-laatikon tekoon asap. Myös dark -framessa näkyy muutamia hotteja,
> joten kameran kenno olisi voinut ehkä kuitenkin olla 1. luokan kenno.
> Tosin ei niitä pikseleitä ole kuin 10-20 kpl.
Kyllä flätti on melkein tärkein kalibrointikuva jos haluaa tehdä "kauniita" kuvia,
samoin hyvässä fotometriassa. Kuvan taustalla näkyvät "munkkirinkilät" ovat
CCD-kennon ikkunalla olevia mikroskooppisten pienien pölyhiukkasten aiheuttamia
pää+apupeili-yhdistelmän varjokuvia. Ihan pienet tummat pisteet ovat taas CCD-kennon
pinnalle joutuneita pölyhiukkasia tai huurretta. CCD-kennon puhdistaminen on
hankalaa, enkä yrittäisi sitä muuten kuin puhdastilassa.
Noita hot pixeleitä on aina jos kenno ei ole ihan priimaa ja niitä ilmestyy lisää
koko ajan :-( Lisäksi kennolle voi ajan myötä ilmestyä joitain viiruja lukusuuntaan
jne.
Jos kuvienne tausta on reunoilta kirkkaampi kuin keskeltä, tapahtuu putkessa
varjostusta ja vinjentoitumista, mikä johtuu siitä että kuvakentän reunalla
apupeilin kehykset, okulaariputki jne varjostavat enemmän kuin kuvakentän keskellä.
Tämä ongelma ei riipu itse CCD-kamerasta tai sen kennon laadusta. Isolla kennolla
ongelma on pahempi. Kuvan tausta on ikävän näköinen ja vaikuttaa fotometriseen
tarkkuuteen.
Nämä kaikki ongelmat lähtevät tehokkaasti kuvan flättikorjauksella (ja hotpixelit
darkilla). Tyypillisesti otamme 10 flättiä ja niille 5-10 darkkia (tai pelkkä
bias-kuva riittää). Kalibrointiin käytettävä flättikuva rakennetaan mediaani- tai
keskiarvoistamalla flätit, joista kustakin ensin vähennetään darkkien mediaani tai
keskiarvo. Kuullostaa alkuun hankalalta ja tarpeettomaltakin, mutta äkkiä siitä
tulee rutiini ja saavutettu hyöty on niin selvä ettei flättikorjausta halua jättää
tekemättä. Maxim/DL varmaan tekee kaiken tämän melkein automaagisesti kuten monet
muutkin CCD-softat.
Meillä on vanerista tehty flättilaatikko, jossa on yksi 3W taskulampun polttimo ja
sitä ajetaan säädettävällä virralla. Flättilaatikon putkea vasten olevassa osassa on
valkea akryylilevy jota lamppu valaisee. Ilman suodinta lamppua ajetaan
minimivirralla ja se hädin tuskin hehkuu, V-suotimella ajetaan melkein
maksimivirralla. Molemmilla valotusaika on n. 5 sek (kameran sulkimen rakenteesta
riippuen ei kannata mennä 1 sek pienimpiin valotusaikoihin!). B-suotimella joudutaan
ajamaan lamppua täydllä teholla ja silti valotuaika on pari minuuttia. B:lle pitää
asentaa useampi lamppu. Valkeista LEDeistä saisi tehokkaasti valoa ulos siniselläkin
spektrin osalla, mutta emme ole vielä ratkaiseet niiden varsin kapean valokeilan
aiheuttamia ongelmia. Ehkä LEDien pitäisi valaista flättilaatikon takaosaa, josta
valo heijastuu diffuusina akryylilevylle? Joko Arto olet kokeillut?
Flättilaatikon sijaan voisi harkita ns. T-shirt-flättejä, jossa kaukoputken eteen
sijoitetaan esim. valkea kangas, styrox-levy tms. mahdollisimman diffuusisti
heijastava pinta. tätä pintaa valaistaan sivusta n. 45 asteen kulmasta esim.
taskulampulla niin ikään diffuusin heijastimen (vaikka T-paidan) kautta. Tällä
menetelmällä estetään pintaheijastuksen "hot-spotin" päätyminen kaukoputkeen.
Olipa flättivalaistus mikä tahansa, tärkeintä on että kaukoputki näkee valaistuksen
yhtä kirkkaana kaikista suunnista (ns. Lambertin lähde). Mielestäni tasaisesti
valaistu pinta ei ole aivan niin tärkeä (vaikuttaa jonkin verran vain munkkirinkilän
profiiliin mutta ei esim. taustan kaarevuuteen) mutta ei se haittaakaan tee.
> Meillä on tällä hetkellä Alt.Atz. pystytys ja tuossa Meadessa näkyy
> seurannassa puutteita jo 80 sek valotuksen jälkeen. Siis pystytyksen
> vaihtoon, kunhan vain saisimme ensin sen wedgen.
Kyllä hyvä ekvatoriaalipystytys varmasti helpottaa kuvaamista, vaikka se ei
mekaanisesti parempaa seurantaa mahdollistisikaan. 80 sek on jo aika hyvä
fotometriassa, mutta pitkiin galaksivalotuksiin tai astrometriaan se ei vielä riitä.
Varmaan käytätte kameran track-kennoa jatkossa?
> Kohteina oli mm. M51, M81, M97, M101 ja NGC4565. Tulokset kohtuullisia.
> Tarkennuksen osalta olisimme kiitollisia vihjeistä. Se on kohtuullisen
> hyvin kohdallaan, mutta pientä säätöä vielä kuitenkin olisi.
Arto varmaan voi antaa vinkkiä Meaden tarkentamiseen Maxim/DL:llä. Meidän vanhassa
kunnon venäläisessä Lomossa fokusointi tapahtuu apupeilin paikkaa säätämällä.
Kaverini rakensi siihen askelmoottorivetoisen tarkennuksen. Askelmoottoria ohjataan
kahdella pienemmällä askelmoottorilla, joiden generoimat pulssit vahvistetaan ja
johdetaan suoraan tarkennusmoottorille. Tarkennusmoottori seuraa orjallisesti
ohjausmoottorin liikkeitä (paitsi jos liike on törkeän nopeaa). Toinen ohjaus on
kiinni kaukoputkessa visuaalihavaintoja varten ja toinen tornin tietoknehuoneessa,
josta tarkennus voidaan tehdä kuvaustietokoneen ääreltä. Helppoa kuin heinänteko
(ennen kierrettiin fokusointia käsin pari astetta kerrallaan, kavuttiin portaat alas
ja todettiin tarkennuksen paraneminen tai huonontuminen, kavuttiin taas ylös
säätämään ja unohdettiiin mihin suuntaan oltiin menossa :-)
Tämmöisin terveisin,
Pertti
--
Pertti Pääkkönen, PhD, Laboratory engineer
University of Joensuu, Department of Physics
Tel: +358 13 251 3238
Fax: +358 13 251 3290
|