|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
On Tue, 13 Dec 2005, Jarmo Moilanen wrote:
> PS. Mitä J-P:n Hubble-vertaukseen tulee, niin amerikkalaiset tutkijat
> ovat käyttäneet kalliita LIDAR-laitteistoja ja lentäneet
> learjet-suihkukoneilla yläpilvissä keräten kidenäytteitä. Loppujen
> lopuksi heidän tuloksensa eivät pärjää halojaostossa tehtyjen
> tutkimusten rinnalla. Ne muutamat tutkimukset, jotka Sassen ja kumppanit
> ovat tehneet auttavat enemmän sää- ja pilvitieteilijöitä kuin
> halotutkimusta ja eihän he näytä edes tunnistavan omissa valokuvissaan
> olevia haloja oikein! Ehkä heidän olisi kannattanut käyttää enemmän
> aikaa kuviensa tutkimiseen kuvankäsittelyllä ja vähemmän aikaa
> Learjetilla lentelyyn..
Sen verran tähän on lisättävä että nuo lidar- ja learjet-tutkimukset
todennäköisesti keskittyvät ihan muuhun kuin halomuotojen
selittämiseen ja tunnistamiseen. Todennäköisimmin suurinta
mielenkiintoa näiden jehujen tutkimuksissa on jääpilvien aiheuttamaa
säteilypakotetta kohtaan, jolloin tarkoituksena on selvittää
sellaisia suureita kuin asymmetriaparametri (eräänlainen integraali
sironneen valon intensiteetistä kaikkien kulmien yli), kiteiden
ekstinktiotehokkuus (kuvaa sitä miten tehokkaasti sirottavat ja
absorboivat valoa joka niihin osuu) ja jälkimmäisestä koko kidepopulaation
yli laskettu ja pystyintegroitu pilven optinen paksuus.
Näiden asioiden tutkimiseen saa rahoitustakin paljon helpommin kun
ovat relevantteja esim. ilmastonmuutostutkimuksen kannalta. Ja kun
käytännössä melkein kaikki tutkimustoiminnan rahoitus on kilpailtua,
useimmiten tutkijat päätyvät tutkimaan aiheita joiden tutkimiseen
saa rahaa, jotta olisi voita leivän päälle seuraavanakin vuonna.
Olen kyllä siinä mielessä samaa mieltä että esim. halohavainnoista
olisi varmasti hyötyä tällaisessakin tutkimuksessa, mutta ongelma
on siinä että haloja synnyttävä populaatio on (yleensä) vain pieni
osa jääpilven kaikista hiukkasista, joten esim. noita edellä
mainittuja suureita on ihan turha laskea pelkästään havaintoon
sopivan halosimulaattorin tulosten pohjalta - ne eivät kuvaa
koko pilveä, vain sitä populaatiota joka aiheuttaa halot ja ne
tietysti sirottavat valoa eri tavalla.
Eli jos halotutkimus hyötyy enemmän halojaoston toiminnasta kuin
Sassenin ja kumppaneiden learjetillä lentelystä, se ei tarkoita sitä
että Sassen ja kumppanit olisivat tumpeloita jotka tuhlaavat
amerikkalaisten veronmaksajien rahoja (mutta ei tietysti myöskään
sulje pois sitä mahdollisuutta).
Syy siihen miksi ammattilaiset eivät kovin korkealla profiililla
halorintamalla esiinnyt liittyy nähdäkseni nimenomaan tähän
rahoitusongelmaan, tutkimusprojekti on aina myytävä rahoittajille
ja rahoittajat rahoittavat mieluummin projektia jossa luvataan
selvittää jääpilvien vaikutusta ilmastonmuutokseen kuin sitä
minkälainen ja missä asennossa leijuva kide aiheuttaa Herra X:n
mukaan nimetyn halon. Hyvä että harrastajilla on toisenlaiset
prioriteetit.
PS. Ihmettelen kyllä itsekin lidarin käyttöä jääkidetutkimuksessa,
vaikka kyllä sillä ainakin orientaatiosta saa ihan luotettavaa
informaatiota ja sitä kautta voinee päätellä jotakin kiteiden
aspektisuhteista. Jääkiteiden sironta täsmälleen takaisinsirontasuuntaan
on kyllä pirun vaikea mallintaa tarkasti, koska tavallinen
optiikka ei yksinkertaisesti riitä.
--
Timo Nousiainen
University of Helsinki
Department of Physical Sciences
P.O. Box 64
FIN-00014 University of Helsinki
Tel: 358-9-19151064
Fax: 358-9-19150860
|