|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Halusin ottaa halokuvauksen puheeksi, koska itselläni on omakohtaista
kokemusta miten käy jos havaitsee haloja eikä ole luotettavaa
valokuvallista todistusaineistoa havaintojen tueksi. Siksi korostan
edelleen omaa nykyistä periaatettani, että valokuvaamaton halo, on
epävarma havainto. Sama pätee valokuvaan jossa halomuoto ei ole selvä.
Mielestäni selvä valokuva on sellainen, että jos sen antaa haloista
tietämättömälle ja pyytää häntä piirtämään kuvassa näkyvät kaaret
mahdollisimman tarkkaan, ovat uskottavia vain ne jotka tulee
piirretyksi. Tosin käytännössä pitää asiaa ymmärtää niin, että hyvällä
mielikuvituksella haloaktiivi löytää kuvista vaikka mitä muotoja. Eli ei
se valokuvauskaan aina lohtua tuo, tosin nykyään valokuvia pystyy
käsittelemään niin, että himmeimpiäkin muotoja pystyy repimään irti, jos
niitä siellä on ja jos valotus on kunnossa.
Itse olen varustautunut nykyään erittäin hyvin kolmella kameralla,
joista eniten suosin digitaalista, josta nähdyn toi tarkistaa
välittömästi ja jos valokuvista en jotain näkemääni muotoa löydä,
mainitsen siitä. Tässä tapauksessa valokuva korvaa osittain
havaintopiirroksen.
Digitaalikuvaus on tosin hieman hankalampaa, koska valotus on oltava
vielä tarkemmin kunnossa. Tosin tietyissä kuvaformaateissa valotusta voi
säätää aidos +/- 2 aukkoa, mutta silti kuvan dynamiikka on niin paljon
pienempi.
Mainitsin aikaisemmin, että silmän dynamiikki on parempi kuin
filmi/digitaalikuva. Se ei tosiaan tarkoita minunkaan mielestäni, että
filmi/digi olisi aina parempi. Nopeissa tilanteissa auringon lähellä
kamera on paljon parempi ja nopeampi. Itse ainakin sokaistun auringon
puolta tutkiessani niin paljon, että vastapuolen havaitsemiseen pitää
adaptoitua hetki. Tosin tilanne on helppo kun kidepilvet ovat niin
ohuita että ne näkyvät sinisellä taivaalla, jolloin aurinkokaan ei
häikäise niin paljon ja tällöin halomuodotkin ovat niin selviä, että ne
voi näyttää vaikka ohikulkevalle kansalaiselle.
Yleisesti kai jo on hyväksyttyä, että Suomenkin kokoisella pienellä
maalla halomuotojen näkyvyys on hyvin paikallista. Eroja on niin
pohjoisen ja etelän, kuin idän ja lännenkin välillä. Riippuen
säätilanteesta ja havaitsijatiheydestä. Erityisesti jääsumujen osalta
tilanne on pohjoisen osalta ylivoimainen.
Eli en minä mitään riitaa halua herra haloasiantuntijoiden kanssa
haastaa...
|