Meteoriterminologiaa



Apheli on Aurinkoa kiertävän kappaleen radan kaukaisin piste. Vastakohta periheli.

Bolidi on tulipallo, jolla on kirkas loppuvälähdys.

Geosentrinen on Maa keskeinen. Käytetään mm. Geosentrisen nopeuden yhteydessä.

Heliosentrinen tarkoittaa Aurinko keskistä.

Kaksoispäiväys on määre, jota käytetään havainnon yhteydessä. Se käsittää aina kaksi päivämäärää; edellisen päivän sekä seuraavan päivän, jonka välisen yön mukaan kaksoispäiväys merkitään. Tämä merkitään vaikka havainto tehtäisiinkin vain toisen päivän puolella. Esimerkkinä 02./03.01 tai 31./01.08.

Magnitudi eli suuruusluokka (lyh. m tai mag.) on mielivaltaisesti päätetty mitta, joka ilmoittaa kohteen kirkkauden. Mitä himmeämpi kohde on, sitä suurempi luku on. Esim. Sirius -1,5 mag., Venus n. -4mag., täysikuu n. -12mag. Magnitudit määritellään logaritmisesti.

Meteori eli tähdenlento on meteoroidi, joka iskeytyy Maan ilmakehään. Useimmiten ihmisten näkemissä meteoreissa on kyse n. 0,01-10 gramman massaisesta, kooltaan yleensä hiekanjyvää pienemmästä avaruuden hiukkasesta. Meteorit ovat peräisin komeetoista, tai joskus asteroideista. Meteorien havaitsemisessa meteorit luokitellaan sporadisiin tai meteoriparviin kuuluviksi. Meteorit palavat keskimäärin n. 80-100 km korkeudella. Joskus ne ovat selvästi värillisiä ja muodostavat ionisaatiosta johtuvia vanoja.

Meteoriitti on avaruudesta tuleva kappale, joka palaa osin Maan ilmakehässä ja osin putoaa maanpinnalle asti. Yleensä tätä on edeltänyt kirkas bolidi. Koostumukseltaan meteoriitit jaetaan kahteen ryhmään, kivi- ja rautameteoriitteihin. Nämä taas luokitellaan useisiin alalajeihinsa. Meteoriittien putoamisia havaitaan erittäin harvoin, vaikkei kyseessä olekaan mikään ainutlaatuinen ilmiö.

Meteoroidi on alle kilometrin kokoinen (halk.) kappale, joka kiertää aurinkokunnassa, mutta törmätessään esim. Maahan, siitä tulee meteori. Syntyperä on sama kuin meteorien, sillä komeettojen ja asteroidien aiheuttamat "virrat" koostuvat meteoroideista. Kooltaan kyseessä ovat pääasiassa sadasta mikrometristä kymmeneen metriin olevat kappaleet.

Mikrometeoroidit ovat äärimmäisen pieniä hiukkasia (ts. kosmista pölyä), jota törmää Maan ilmakehään jatkuvasti. Vuorokauden aikana Maan ilmakehään arvellaan osuvan mikrometeoroideja 10000-100000 tonnia.

Populaatioindeksi (r) on ZHR laskuissa käytettävä meteorien kirkkaudesta riippuva kullekin parvelle ominainen vakio, joka kuvaa suunnilleen, kuinka monta kertaa useammin teoreettisesti näkyy parven meteori, joka on kirkkaudeltaan x+1mag. kuin meteori, jonka kirkkaus on x mag. Eli käytännössä - mitä pienempi r arvo on, sitä kirkkaampia meteoreja on odotettavissa. Esim. kvadrantidien ja geminidien yhteydessä populaatio indeksi muuttuu parven edetessä. Tämä kertoo kappaleiden jakautumisesta. Outburst ilmiöissä voidaan havaita myös r:n muutoksia.

Periheli on Aurinkoa kiertävän kappaleen radan läheisin piste. Vastakohtana apheli. Meteorien yhteydessä puhutaan yleensä komeetan perihelistä, sillä outburst tyyppiset esiintymät johtuvat yleensä meteoriparven emokomeetan periheliasemasta (ts. near comet - tyyppiset outburstit), kuten perseidit, leonidit tai draconidit eli giacobinidit.

Outbursti eli outburst-ilmiö tapahtuu, jos meteoriparven vuosittainen aktiivisuus kaksin- tai moninkertaistuu. Outbursteja on esiintynyt usealla parvella. Niiden ennustamisen vaikeus vaihtelee parven mukaan, sillä joillakin parvilla on selkeä periodisuus, kuten leonidit.

Radiantti eli säteilypiste on taivaankannella kuviteltu piste, josta meteoriparven meteorit näyttävät tulevan, kyse on perspektiivi-ilmiöstä. Meteoriparven radiantin voi itse määritellä kahden tai useamman nähdyn meteorin leikkauspisteen (siis ratoja seurataan taaksepäin) perusteella. Säteilypisteen halkaisija meteoriparvilla on tavallisesti 5-10 astetta.

Sporadiset eli satunnaiset meteorit ovat meteoreja, jotka eivät kuulu mihinkään meteoriparveen. Asiasta enemmin omalla sivullaan.

Säteilypiste katso radiantti

Taivaanpallo on kuviteltu pallo, jonka keskipisteessä on havaitsija, ja jonka sisäpinnalla taivaankappaleiden kuvitellaan olevan. Koska Maa pyörii, taivaanpallo näyttää pyörivän kerran vuorokaudessa idästä länteen taivaanakselin ympäri. Taivaanakseli on maapallon akselin suuntainen, ja se leikkaa taivaanpallon taivaannavoilla. Hyvin lähellä pohjoista taivaannapaa on Pohjantähti. Taivaanpallo on jaettu Maan ekvaattorin (päiväntasaaja) mukaisesti taivaanekvaattorilla. Deklinaatio taivaanekvaattorilla oli nolla astetta, pohjoisella taivaannavalla +90 astetta ja eteläisellä taivaannavalla -90 astetta. "Pituuspiirit" taivaanpallolla ilmoitetaan rektaskensioina, joka yleensä jaetaan aikamittoihin. Meteorijaosto käyttää tosin usein esim. radiantin paikkaa ilmoittaessaan rektaskensiossakin astemittaa. Tämä lähinnä havaintotyön ja analyysin helpottamiseksi.

Tulipallo on kirkas meteori, joka on > -4mag. - eli yhtä kirkas tai kirkkaampi kuin Venus kirkkaimmillaan. Tosin joskus tulipalloksi luokitellaan meteori, joka on yhtä kirkas tai kirkkaampi kuin Jupiter oppositiossaan (-3mag.). Tulipalloja havaitaan usein meteoriparvien yhteydessä, mutta sporadiset tulipallot ovat kuitenkin yleisempiä tilastollisesti. Ns. outburstien yhteydessä esiintyy paljon kirkkaita meteoreja, näin on käynyt mm. perseidien ja bielidien tapauksessa, mutta esim. leonidien outbursti koostuu pääasiassa himmeistä meteoreista. On laskettu, että 1500 sporadisesta yksi meteori kirkkaampi kuin -5mag. - eli parhaimmat mahdollisuudet nähdä tulipalloja ovat aktiiviset meteoriparvet kuten perseidit tai geminidit.

UT eli Universial Time on havainnoissa käytettävä virallinen aika - sama kuin GMT. Havaitsijat voivat lähettää havaintonsa myös UT aikana, mutta asia pitää ehdottomasti ilmoittaa. Tätä ei tarvitse tehdä mikäli käyttää Suomen omaa itä-euroopan aikaa havainnossaan. Jaostonvetäjä muuttaa ajat sitten UT:ksi. Suomessa UT on +2 tuntia, mutta huomaa, että kesällä kesäajan ollessa voimassa UT on +3 tuntia.

ZHR eli Zenital Hourly Rate on meteoriparven aktiivisuutta kuvaava luku. Sporadisista meteoreista käytetään yleensä pelkkää HR:ää. Mikäli ZHR on 20, niin ideaalisissa olosuhteissa hyvä havaitsija voi nähdä zeniitissä olevasta radiantista 20 meteoria tunnissa. Mikäli olosuhteet heikkenevät, niin virhemarginaali kasvaa. Tästä syystä havaitseminen kannattaa rajoittaa olosuhteisiin, jossa rajamagnitudi on parempi kuin 5.5mag. ja peitteisyyttä vähemmin kuin 10%. Poikkeavissa tapauksissa, kuten erittäin aktiiviset meteoriparvet tai odotetut outburstit, voidaan rajat unohtaa.

Edelliselle sivulle


Takaisin meteorijaoston kotisivulle