Jaostohistoria

Ursan yhteydessä toimiva meteorijaosto on eräs vanhimmista jaostoista. Sen pääasiallisena tarkoituksena on toimia osana kansainvälistä havaintoverkkoa ja popularisoida alaa asiasta kiinnostuneille. Meteorijaosto käsittelee havaintoja, käy keskusteluja harrastajien kanssa, julkaisee säännöllistä artikkelia Ursa Minor- lehdessä ja yrittää edistää parhaansa mukaan tietoisuutta meteoreja kohtaan.

Jaoston viralliseksi perustamisvuodeksi voidaan katsoa 1976, jolloin Ursan jaostot olivat harrastajien käytettävissä. Ensimmäisenä vetäjänä toimi Markku Lindqvist, joka luotsasi jaostoa 70-lopulle asti. Tällöin havaintojen tärkein globaalinen järjestö oli brittiläinen BAA ja erillisiä havaintoprojektejakin järjestettiin muutaman aktiivin voimin. Seuraavana jaostonvetäjänä toimi turkulainen Seppo Salminen.

1980-luvun alussa toiminta laantui, kunnes jaostolle löydettiin uusi vetäjä, Pekka Parviainen, joka toimi kunniakkaasti vuoteen 1986. Näinä aikoina jaosto oli muodostunut osaksi kansainvälistä havaintoverkkoa - ja havaintoja alettiin tekemään arkistointimielessä tietyn formaatin mukaan. Parviaisen meriittilistaan voitaneen lisätä jaoston ensimmäinen bolidi- palsta UMi:ssa. Vuosina 1986-1994 meteorijaoston vetäjänä ahkeroi Teemu Hankamäki. Tämä periodi oli järjestäytymisen ja vahvan tietokoneellistumisen jakso, sillä Saksaan perustettiin IMO, jonka "alajaostona" Suomen meteorijaosto alkoi toimia. Havaintoja tehtiin runsaasti ja eräänlaista blokkiutumista/specifioitumista oli havaittavissa meteorihavaitsijoiden riveissä. 1993 alkoivat radiohavainnot ilmestyä lähes säännöllisesti UMi:n sivuilla, joten havainnointi sai täten uusia ulottuvuuksia Suomessakin. 90-luvun puolenvälin paikkeilla havaintoaktiivisuus hieman heikkeni - ja 1994 kesällä jaostonvetäjyyskin vaihtui. Uudeksi vetäjäksi tuli Marko Toivonen. Jaoston toiminnassa tapahtui samalla jako, jossa Markku Nissinen alkoi hoitaa radiohavaintoja radioryhmän vetäjänä. Nykyään meteorijaosto toimii kasvavalla aktiviteetillä, sillä havaitsijoiden lukumäärä on ollut noususuhdanteessa.

Havainnointi keskittyy aktiivisimpiin meteoriparviin. Yhden vuoden aikana tehokasta havaintoaikaa kertyy yhteensä n. 150-200 tuntia, jonka aikana havaitaan 2000-3000 meteoria. Runsaimmiten havaintoja kertyy elokuulta. Havaituimmat parvet ovat kvadrantidit tammikuussa, perseidit elokuussa ja geminidit joulukuussa. Tosin tärkein projekti on leonidit marraskuussa, sillä jaoston ja koko nykyisen meteoritutkimuksen merkittävin tapahtuma, leonidimyrsky, on ollut erityisessä tarkkailussa vuodesta 1995. Muita projekteja järjestetään poikkeuksellisista, vaikeasti havaittavissa olevista ja epävarmoista meteoriparvista. Näistä kiinnostuneen kannattaa ottaa yhteyttä jaostoon.

Marko Toivonen


Päivitetty viimeksi 280198

Postia jaostonvetäjälle
Postia radioryhmän vetäjälle

Edelliselle sivulle


Takaisin meteorijaoston kotisivulle