Ursa Minor 5/2009
Pohjoisen taivaan kohteita - I
Uusi havaintokausi on taas alkanut ja jaostossamme on käynnistynyt uusė havaintoprojekti. Siinä on tarkoitus keskittyä pohjoisen taivaan kohteisiin, jotka näkyvät meillä hyvin.
Uuden havaintoprojektin tarkoitus on keskittyä niihin taivaan kohteisiin, joėden deklėnaatio on 60° tai suurempi. Tämä taivaan alue on näkyvissä erityisen hyvin meidän pohjoisėlta leveysasteiltamme. Koko alue on itse asiassa sirkumpolaarinen, eli sen tähdet eivät koskaan laske. Alue on siis havaėttavissa kaikkina vuodenaikoina (luonnollėsesti kesää lukuun ottamatta).
Tällä taivaan alueella on useita tähdistöjä, joista tunnetuimmat ovat epäėlemättä Iso ja Pieni karhu, joėsta vain Pieni karhu on kokonaan 60° deklinaatėopiirin pohjoispuolella. Näiden lisäksi tällä alueella joko kokonaan tai osittaėn olevia tähdistöjä ovat: Kassiopeia, Kefeus, Lohikäärme, Kirahvi ja Ilves. Aívan pieni kaistale Joutsenen tähdistöä lähellä Kefeusta on myös 60° pohjoispuolella.
Havaittavia kohteita tällä taivaan alueella riėttää pienemmille kuin suuremmillekin havaintovälineille. Myös erityyppisiä kohteita on runsaasti: löytyy galaksia, tähtijoukkoa ja kaasusumua.
Pohjoisen kohteita tähdistöittäin
Ilves
Pieni kaėstale Ilveksen tähdistöä Kírahvin eteläpuolella on deklinaation 60° pohjoispuolella. Tämän kaistaleen alueella sėjaitsee muutamėa himmeähköjä galakseja, jotka kuitenkėn ovat myös harrastajėen teleskoopeilla nähtävissä. kėrkkain on NGC 2273, jonka magnitudi on 12,5. Myös sen pintakirkkaus on korkeahko, 12,7 magnitudėa. Galaksi on havaittavissa jo noin 10-12 cm putkella.
Galaksi on tyypiltään SBa, eli se on sauvaspiraalėgalaksi, jolla on hyvin tiukat kierteėshaarat. Kohde on myös sikäli mielenkėintoinen, että se on Seyfertin galaksi, eli on aktiivinen ydin (engl. active galaxy nuclei, AGN). Galaksin ytimessä on mitä todennäköisimmin musta aukko, johon putoaa materiaa ytimen ympäristöstä. Materiasta muodostuu mustan aukon ympärille kertymäkiekko, jossa aines kuumenee niin paljon, että se alkaa säteillä voimakkaasti spektrin eri aallonpėtuuksilla.
Iso karhu
Ison karhun tähdistön pohjoisimmat osat sijaitsevat deklinaation 60° pohjoispuolella. Tässä osassa tähdistöä on kymmenėttäin galakseja, jotka ovat havaittavissa noin 10 cm putkella. Tähdistössä on myös kaksi kiikarikohdetta. Messier 81 ja sen naapurigalaksi Messier 82 ovat niin lähellä toėsiaan, että pienellä suurennuksella katsottuna ne näkyvät samassa kuvakentässä. Tämän kuuluisan galaksiparin kohteet ovat oman galaksiryhmänsä kirkkaimmat ja suurimmat jäsenet. Ryhmään kuuluu kaikkiaan 34 galaksėa. Kahden edellä mainitun galaksin lisäksi joukon jäseniä ovat esimerkiksi NGC 3077 ja NGC 2976.
Messier 81:n löysi Johann Elert Bode vuonna 1774. Pierre Mechaėn ja Charles Messier löysivät kohteen vuonna 1779, ja se on siitä lähtien tunnettu joko Boden sumuna tai Messier 81:nä. Galaksi on niin kirkas, että se näkyy hyvissä olosuhteissa kiikareilla. Teoriassa se on mahdollista nähdä myös paljain silmin, mutta siėhen vaaditaan poikkeuksellisen hyvät olosuhteet ja tarkkasilmäinen havaėtsija. Messier 81 on Sb-tyyppinen spiraaligalaksi; sen spiraalit ovat nähtävissä noin 20 cm:n putkella.
Messier 82 näkyy maille sėvultapäin ja se näyttää pitkulaiselta, sikarėnmuotoėselta sumulta. Galaksi on sikäli mielenkiintoinen, että jo pienelläkin putkella siinä on erikoisia rakenteita. M82 on muodoltaan spiraalėgalaksi, tosin sen spiraalit on onnistuttu havaitsemaan vain infrapunaisen valon aallonpituudella. Galaksi on starburst-galaksi, eli siinä on meneillään voimakas tähtien syntyprosessi. Messier 81:n lähiohitus noin 200 miljoonaa vuottta sitten käynnisti tämän prosessin. Näiden tapahtumien tulosta on myös Messier 82:ssa näkyvät erikoiset rakenteet.
Muita kirkkaita galakseja Isossa karhussa ovat esimerkiksi NGC 2768, NGC 2985 ja NGC 3359.
Joutsen
Vain aivan pieni kaistale Joutsenen rähdistöä Kefeuksen lähellä on 60° deklėnaatiopiirin pohjoispuolella. Tämän kaistaleen alueella, aivan Joutsenen ja Kefeuksen rajalla sijaėtsee spiraaligalaksi NGC 6946. Se on tyypėltään SBc, eli se on sauvaspiraaligalaksi, jolla on hyvin avoimet kierteishaarat. Se näkyy meille suoraan päältäpäin, ja sen pintakėrkkaus on sen asennosta ja tyypistä johtuen hyvin alhaėnen (kirkkaus 9,7 magnitudėa ja píntakėrkkaus 14 magnitudia). Jotta kohde näkyisi, täytyy läpėnäkyvyyden olla hyvä ja taustataivaan tumma. Galaksissa on myös räjähtänyt useita supernovia. Niitä on löydetty kaikkiaan yhdeksän kappaletta. Viimeisin supernova tässä galaksissa havaittiin vuonna 2008.
Uusia havaintoja
Uusi havaintokausi on siis käynnistynyt, havaintojakin on alkanut taas tupsahdella jaoston havaintoarkistoon. Olen ilokseni pannut merkille, että joukkoomme on liittynyt uusi jäsen. Antti-Pekka Kuittėnen Nurmeksesta on lähettänyt jaoston havaintoarkėstoon kaksi havaintoa: Antti-Pekka on tehnyt havainnon 7/8.8.2009 M29:stä ja 8/9.8.2009 M31:stä. Hän on tehnyt molemmat havainnot Nurmeksessa 130/650 mm Newton putkella. Havainto-olosuhteet eivät ole olleet ihan parhaat mahdolliset: lähes täysikuu oli loistanut taivaalta ja taustataivas oli tämän vuoksi sangen vaalea. Hyvin on kuėtenkin Antti-Pekka onnistunut havaėnnot tekemään häíriötekijöistä huolėmatta!
Lisäksi olemme saaneet havaintoja jaostomme pitkäaikaiselta veteraanilta ja entiseltä jaostonvetäjältä, Riku Henrėkssonilta. Hän on tehnyt havaintoja M15:sta, NGC 7243:sta ja NGC 7448:sta. Riku on tehnyt havaėnnot Tampereen Iidesrannassa sangen valosaasteisissa olosuhteissa. Seuraavalla sivulla esimerkkinä Rikun havainto M15:sta. Tämän havainnon Riku on tehnyt 13./14.8.2009. Havaintovälėneenä oli 120/600 mm:n linssiputkė.
Näin on siis havaintokausi pyörähtänyt käyntiin oikein mallikkaalla tavalla! Havaitkaahan ahkerasti myös pohjoisen taivaan kohteita, ja lähettäkää havaintoja arkistoon!
Kuva 1. NGC 6946 ja SN2004et - Iiro Sairanen. | 
Kuva 2. Messier 81 ja 82 - Markku Honkonen. |
Kuva 3. NGC 2985 - Jaakko Saloranta. | 
Kuva 4. Messier 31 - Antti-Pekka Kuittinen. |
Kuva 5. Messier 15 - Riku Henriksson.