Ursa Minor 1/2010
Pohjoisen taivaan kohteita - III
Kirahvi, Lohikäärme ja Pieni karhu ovat pohjoisen taivaan tähdistöjä, joista useimmat tuntevat ainakin Pienen karhun. Nämä eivät ole Linnunradan tason tähdistöjä, mutta silti niissäkin riittää paljon mielenkiintoista havaittavaa.
Kirahvi
Kirahvi on himmeätähtinen ja sangen huomaamaton pohjoisen taivaan tähdistö. Sen kirkkaimmat tähdet ovat kirkkaudeltaan noin 4 magnitudia. Kirahvi on melko laaja-alainen tähdistö, ja sen alueelta löytyy useita harrastajien ulottuvilla olevia syvän taivaan kohteita. Kirahvin kohteista suurin osa on galakseja, mutta tähdistön alueelta löytyy myös avonaisia tähtijoukkoja ja ainakin yksi planetaarinen sumu.
Esimerkkejä tähdistön galakseista ovat NGC 2403 ja IC 342, jotka ovat molemmat Caldwellin luettelon kohteita. Molemmat ovat sangen haasteellisia kohteita, mutta erityisesti hyvin himmeä IC 342 vaatii tumman taustataivaan ja hyvän läpinäkyvyyden. Galakseista ensiksi mainitussa on räjähtänyt useita supernovia, viimeksi vuonna 2004. Tätä supernovaa havaittiin ahkerasti myös syvä taivas -jaostossa.
Esimerkkejä Kirahvin avonaisista joukoista ovat esimerkiksi NGC 1502, Toumbaugh 5 ja Collinder 464. Näistä joukoista ensimmäisenä mainittu sijaitsee Kemblen putouksena (Kemble 1, Kemble's Cascade) tunnetun asterismin itäpäässä. Kemblen putous on noin kaksi astetta pitkä, luode-koillis-suuntainen tähtijono, jota kannattaa tarkastella vaikka kiikareilla tai mahdollisimman laajan näkökentän tarjoavalla kaukoputkella.
Onpa tähdistössä yksi planetaarinen sumukin, IC 3568. Se sijaitsee tähdistön pohjoisosassa, lähellä taivaannapaa. Sumu on kohtalaisen kirkas, mutta vähän tunnettu, sen kirkkaus on noin 11 magnitudia. Sumu on lähes tähtimäinen, ja sillä on melko kirkas keskustähti.
Lohikäärme
Lohikäärme on pitkä ja laaja-alainen pohjoisen taivaan tähdistö, jossa on kosolti havaittavaa harrastajalle. Lohikäärmeestä löytyy viitisentoista galaksia, joiden kirkkaus on alle 12 magnitudia. Näistä galakseista tunnetuin lienee Messier 102 eli NGC 5866. Tämä on kirkas (10,8 magnitudia), linssimäinen galaksi, joka näkyy meille lähes sivuttain.
Galaksilla on havaittavissa samanlainen tumma pölyjuova, EDL, kuin Messier 104:lläkin, sen havaitsemiseen vaaditaan noin 25-30 cm ja riittävän iso suurennus. Muita mainitsemisen arvoisia galakseja tässä tähdistössä ovat NGC 4236 ja NGC 4125. Näistä ensiksi mainittu on pintakirkkaudeltaan himmeä, sivuttain näkyvä galaksi, joka on myös yksi Caldwellin kohteista. NGC 4125 on melko kirkas elliptinen galaksi tähdistön eteläosassa.
Lohikäärmeen muista syvän taivaan kohteista ehdottomasti näyttävin on planetaarinen sumu NGC 6543 eli Kissansilmäsumu. Se näyttää pienellä putkella hieman ovaalinmuotoiselta hehkuvalta kiekolta, josta isolla kaukoputkella ja suurella suurennuksella on mahdollista erottaa yksityiskohtia. Sumun keskustähti alkaa näkyä noin 30 cm:n -putkella. Myös tämä kohde on löytänyt tiensä Caldwellin luetteloon.
Pieni karhu
Tämän juttusarjan viimeisenä esiteltävä tähdistö on tähdistöistä kaikkein pohjoisin, eli Pieni karhu. Sen alfatähti on kaikkien tuntema Pohjantähti eli Polaris tai Stella Polaris. Se on tällä hetkellä kirkkain lähellä pohjoista taivaannapaa oleva tähti. Pohjantähti on kaikkein lähinnä taivaannapaa (28 kaariminuuttia) vuonna 2102, jonka jälkeen se alkaa taas prekession vuoksi hiljalleen etääntyä navasta.
Pohjantähti on itse asiassa myös kaksoistähti ja muuttuva tähti. Sen toinen komponentti näkynee helposti pienelläkin putkella. Itse asiassa Pohjantähden systeemissä on vielä kolmaskin komponentti, joka on mahdollista havaita vain spektroskooppisilla menetelmillä. Muuttuvana tähtenä Pohjantähti on tyypiltään kefeidi, ja sen kirkkauden vaihteluväli on 1,86-2,13 magnitudia.
Pienellä kaukoputkella Pohjantähden ympärillä on havaittavissa Timantti- tai Kihlasormuksena tunnettu asterismi. Pohjantähti on tämän sormuksen loistava ja kirkas timantti. Asterismi on sangen vähän tunnettu, mutta ehdottomasti havaitsemisen arvoinen!
Pienen karhun alueella ei juuri ole kirkkaita ja tunnettuja syvän taivaan kohteita. Tähdistöstä löytyy kuitenkin himmeitä galakseja; magnitudia 14 kirkkaampia galakseja tähdistössä on 13 kappaletta. Näistä ehkä mielenkiintoisin on NGC 3172 eli Polarissima Borealis, joka on pohjoisin syvän taivaan kohde. Sitä on mahdollista havaita visuaalisesti harrastajavälineillä. Galaksin kirkkaus on 13,6 magnitudia, eli kohteen havaitsemiseen tarvittaneen noin 25-30 cm kaukoputki. Kohteen havaitsemista helpottaa kuitenkin, että se on meikäläisiltä pohjoisilta leveysasteilta aina ja hyvin näkyvissä (tietysti valoisaa kesää lukuun ottamatta).
Kuva 1. NGC 2403 - Jarmo Moilanen. | 
Kuva 2. NGC 4125 - Jere Kahanpää. |
Kuva 3. NGC 3172 - Jaakko Saloranta.
English summary
These are northern constellations, about which Ursa Minor is most widely known. These constellations aren’t in the range of Milky Way, but there are still much fascinating objects to observe in this area of the sky. In Camelopardalis, there are several galaxies and open clusters in the constellations. These objects include for example NGC 2403, NGC 1502 and the famous Kemble’s Cascade -asterism.
In Draco, there are plenty of galaxies to observe. NGC 5866 (Messier 102), NGC 2403 and IC 342 are perhaps the best of them. Also one bright planetary nebula lies within the borders of this vast constellation: NGC 6543 aka Cat’s eye nebula.
The last constellation discussed about is the northernmost of them all, Ursa Minor. The bright jewel of this famous constellation is of course The Pole Star aka Polaris. Polaris is actually a double star and a Cepheid variable. In Ursa Minor, there are not so many bright deep sky objects. Anyway, one of them is the galaxy NGC 3172 aka Polarissima Borealis, which is the northernmost object that is possible to observe with modest telescopes.