Ursa Minor 3/2008
Messier 81:n joukko
Kevättaivaalla on havaittavissa useita galaksijoukkoja, joista yksi on Ison karhun tähdistössä sijaitseva Messier 81:n joukko. Joukko on havaittavissa ympäri vuoden, mutta keväisin se majailee korkealla taivaalla ja se on hyvin havaittavissa läpi koko kevätyön.
Messier 81:n joukko sijaitsee 3,6 megaparsekin (12 miljoonaa valovuotta) päässä Linnunradasta, ja se on yksi meitä lähimpiä galaksijoukkoja oman Paikallisen ryhmämme jälkeen. Joukon kirkkaimmat ja tunnetuimmat jäsenet ovat spiraaligalaksit Messier 81 ja Messier 82. Ryhmässä on kaikkiaan noin 30 jäsentä.
Messier 81 ja 82
Saksalainen Johann Elert Bode löysi galaksit ensimmäisenä vuonna 1774. Messier 81 tunnetaankin löytäjänsä mukaan myös Boden galaksina tai sumuna. Viisi vuotta Boden löydön jälkeen Pierre Mechain ja Charles Messier havaitsivat kohteet uudelleen, ja Messier lisäsi ne luetteloonsa.
Messier 81 on Sa-tyyppinen spiraaligalaksi, jonka kirkkaus on 6,9 magnitudia. Galaksi on myös kirkkautensa puolesta juuri ja juuri havaittavissa paljain silmin erittäin hyvissä olosuhteissa. Maailmalta tunnetaan muutamia paljain silmin tehtyjä havaintoja galaksista; esim. Brian Skiff Yhdysvalloista on pystynyt havaitsemaan galaksin paljain silmin, suomalaisista havaitsijoista ainakin Jaakko Saloranta on kyennyt samaisen tempun tekemään. Näin ollen Messier 81 on kaukaisin kohde, joka on mahdollista havaita paljain silmin (galaksin etäisyys 12 miljoonaa valovuotta)! Galaksi on havaittavissa helposti jo kiikareilla tai pienellä kaukoputkella, sen isot ja paksut spiraalihaarat alkavat näkyä noin 20-25 cm putkella.
Messier 81 muodostaa lähekkäisen galaksiparin Messier 82:n kanssa; niiden todellinen etäisyys on vain n. 150 000 valovuotta (Linnunradan halkaisija on 100 000 valovuotta, joten se mahtuisi helposti näiden kahden galaksin väliin). Galaksit ovat myös näennäisesti lähellä toisiaan (etäisyys hieman yli puoli astetta); ne näkyvät helposti yhtäaikaa kaukoputken näkökentässä pienellä suurennuksella. Galaksit kohtasivat muutama kymmenen miljoonaa vuotta sitten, jolloin galaksit kulkivat toistensa ohitse. Tämän seurauksena Messier 82:n muoto ja rakenne vääristyivät, ja galaksissa alkoi voimakas tähtien syntyprosessi (star burst). Galaksien välillä on tämän seurauksena myös kaasusilta, joka on havaittu radioastronomisin menetelmin.
Kuva 1. Messier 81 - Iiro Sairanen. | 
Kuva 2. Messier 82 - Jere Kahanpää. |
Messier 82 on epäsäännöllinen spiraaligalaksi, jonka kirkkaus on 8,4 magnitudia. Messier 82 näkyy meille sivultapäin, ja sen muoto muistuttaa sikaria. Galaksia halkovat tummat juovat, jotka ovat syntyneet sen ja Messier 81:n kohdatessa. Juovat alkavat näkyä n. 20-25 cm putkella, itse galaksi näkyy kuitenkin jo kiikareilla tai pienellä kaukoputkella. Galaksin uskottiin aiemmin olevan epäsäännöllinen, hiljattain siltä kuitenkin löydettiin spiraalighaarat, jotka tosin ovat vaikeasti havaittavissa galaksin asennon vuoksi.
Muita galakseja
Messier 81:n ja 82:n lisäksi joukkoon kuuluu myös muita suhteellisen kirkkaita galakseja, jotka myös ovat harrastajien ulottuvilla. Tällaisia galakseja ovat mm. NGC 3077, NGC 2976, NGC 2403, ja NGC 4236.
NGC 3077 ja NGC 2976 sijaitsevat aivan M 81:n ja 82:n lähettyvillä. William Herschel löysi nämä galaksit 8.11.1801. Edellinen on tyypiltään elliptinen galaksi ja jälkimmäinen Sa-tyypin spiraaligalaksi. Molempien galaksien rakenteessa on havaittavissa jälkiä vuorovaikutuksesta ryhmän muiden galaksien kanssa. Niiden kirkkaus on vähän alle 11 magnitudia, ja niiden näkemiseen tarvitaan noin 10 cm:n putki.
NGC 2403 sijaitsee himmeätähtisessä Kirahvin tähdistössä, n. 13 astetta M 81:stä länsilounaaseen. Se on Sc-tyyppinen spiraaligalaksi, jonka krikkaus on 8,9 magnitudia. Galaksi on mahdollista nähdä jo 10x50 kiikareilla, mutta sen isot, paksut mutta himmeät kierteishaarat tulevat näkyviin n. 20-25 cm:n putkella. Sen kierteishaaroissa on useita laajoja emissiosumuja, jotka näkyvät isohkolla harrastajaputkella sumuisina läikkinä. Asentonsa ja muotonsa vuoksi NGC 2403 muistuttaa jonkin verran Kolmion galaksia. William Herschel löysi galaksin vuonna 1788. Galaksi on ensimmäinen Paikallisen ryhmämme ulkopuolella oleva galaksi, josta on löydetty kefeidityyppisiä muuttuvia tähtiä. Kefeidien avulla on pystytty määrittämään galaksin etäisyys, se sijaitsee noin 8 valovuoden päässä meistä. Galaksissa on havaittu myös kaksi supernovaa: ensimmäinen vuonna 1954 (SN1954J) ja vuonna 2004 (SN2004dj). Ainakin jälkimmäistä supernovaa on havaittu myös Suomessa; suomalaisista ainakin Iiro Sairanen on tehnyt siitä havainnon.
NGC 4236 on SB-tyypin spiraaligalaksi, joka sijaitsee Lohikäärmeen tähtikuviossa n. 12 miljoonan valovuoden päässä meistä. Galaksin kirkkaus on 10,7 magnitudia, mutta sen pintakirkkaus on vain 14,7 magnitudia, mikä tekee siitä hyvin haastavan kohteen. Kohde vaatii näkyäkseen hyvät olosuhteet ja noin 15 cm:n putken. Kohdetta katsellessa on käytettävä pientä suurennusta, ja syrjäsilmällä katsomisesta on varmasti apua. Galaksi näkyy meille vinossa kulmassa, sen suuntakulma on n. 160 astetta. Galaksissa on myös paljon emissiosumuja, jotka näkyvät himmeinä läikkinä isolla putkella. Näissä emissiosumuissa on käynnissä vilkas tähtiensyntyprosessi.
Kuva 3. NGC 3077 - Olli Kervinen. | 
Kuva 4. NGC 2403 - Toni Veikkolainen. |
Kuva 5. NGC 2403 ja supernova SN2004dj - Iiro Sairanen. | 
Kuva 6. NGC 4236 - Teemu Ala-Hynnilä. |
English summary
In this Linnunrata column I discussed the galaxy group of Messier 81. The group contains a few bright member (M 81, 82, NGC 3077, NGC 2976, 2403 and 4236) and several fainter ones. The group is one of the nearest galaxy groups beyond our own Local group. This group contains some interactive galaxies like M 81, 82 and NGC 3077. M 82 is also known as a star burst galaxy. This galaxy is well observable through the whole year in Finland, but especially in spring nights the group is high in the sky, almost in the zenith.