Ursa Minor 6/2008
Kiinnostavia kohteita Kassiopeiassa
Syksyn ja pimeiden öiden myötä taivaallinen kuningatar Kassiopeia on hyvin näkyvissä. Kassiopeia on tuhansien upeiden avonaisten tähtijoukkojen ja -sumujen luvattu maa, ja seuraavaksi esittelen teille niistä muutaman.
Kassiopeian kierroksen ensimmäinen kohde on NGC 281, joka on kuuluisa avonainen tähtijoukko ja -sumu, joka tunnetaan lempinimellä Pacman-sumu. Nimensä kohde on saanut tietokonepeleistä tutun Pacman-hahmon mukaan, jota kohde hieman muistuttaa. Kohde sijaitsee Kassiopeian Alfa-tähdestä eli Schedarista noin 1°40' itään. Kohteen kirkkaus on 7,4 magnitudia ja koko 4,0'. Pacman-sumu on osa Linnunradan Perseuksen kierteishaaraa, ja se sijaitsee noin 10 000 valovuoden päässä meistä.
Sumussa on useita ns. globuleja, jotka näkyvät avaruusteleskoopin kuvissa pieninä, pimeinä sumuina itse Pacman-sumun päällä näissä sumuissa on parhaillaan käynnissä tähtien syntyprosessi. Pacman-sumu on samanlainen "tähtien synnytyslaitos" kuin esim. kuuluisa Orionin sumu. Sumu sisältää myös avonaisen tähtijoukon IC 1590. Joukko on nuori, sillä se ja sen tähdet ovat syntyneet kosmisesti otttaen aivan äskettäin, eli muutama miljoona vuotta sitten.
Kierroksemme jatkuu Kassiopeian Rhoo- ja Sigma-tähtien välissä sijaitsevaan NGC 7789:ään. Tämä rikas avonainen tähtijoukko sijaitsee Kassiopeian Beeta-tähdestä noin 1° lounaaseen. Joukko koostuu noin 300 tähdestä, joista kirkkain on 10,7 magnitudia. Joukon kokonaiskirkkaus on 6,7 magnitudia ja koko 16,0'. Kuuluisan William Herschelin sisko, Caroline Herschel, löysi joukon 1700-luvulla.
Joukko sijaitsee meistä noin 6000 valovuoden päässä, ja sen todellinen halkaisija on noin 50 valovuotta. Joukko on mahdollista nähdä jo kiikareilla, joilla se näkyy utuisena plänttinä. Joukon lukuisat tähdet alkavat erottua n. 8 cm:n putkella. Koska joukko on niin runsas, sitä on pidetty jonkinlaisena avonaisen ja pallomaisen joukon välimuotona.
Kuva 1. NGC 281 - Toni Veikkolainen. | 
Kuva 2. NGC 7789 - Jere Kahanpää. |
Aivan tähdistön länsireunalla, lähellä Kefeuksen rajaa, sijaitsee kaiksi mielenkiintoista ja hienoa kohdetta, M52 ja NGC 7635. Edellinen on kuuluisa, runsas ja kirkastähtinen avonainen jooukko ja jälkimmäinen Kuplasumu-lempinimellä tunnettu emissio- eli säteilysumu. Sumun kirkkaus on 11 magnitudia ja koko 15,0'x8,0'. Sumun kirkkain osa on renkaan muotoinen, ja tämän vuoksi sitä on joskus virheellisesti pidetty planetaarisena sumuna. Todellisuudessa sumu on kuplan muotoinen HII-aue, joka on syntynyt kuplan keskellä olevan 9. magnitudin tähden SAO 20575 tähtituulen puhaltaessa kaasua joka suuntaan.
Sumusta on myös löydetty niin sanottuja EGG-kohteita, eli eräänlaisia kaasutihentymiä. Vastaavanlaisia tihentymiä on löydetty myös Käärmeen tähdistössä sijaitsevasta M16-sumusta. Näitä tihentymiä pidetään mahdollisina uusien tähtien ja mahdollisesti myös aurinkokuntien syntypaikkoina. Sumun nimi on hieman harhaanjohtava, sillä itse asiassa kupla on vain pieni osa NGC 7635:tä. Suurin osa sumusta muodostaa kaakko-luode-suuntaisen, pitkulaisen ja hyvin himmeän utupläntin. Sumu on kirkkaimmillaan kuplan kohdalla, mutta silti se on hyvin haastava kohde, ja vaatii kunnolla näkyäkseen noin 15 cm:n objektiivin ja sumusuotimen. Sumu on myös Caldwellin luettelon 11. kohde.
Sumusta vain 35' päässä sijaitsevan M52:n kirkkaus on 6,9 magnitudia ja koko 13,0'. Kohde sisältää kaikkiaan noin 200 tähteä, joista kirkkain on 8,2 magnitudia. Kohteen löysi Charles Messier vuonna 1774 havaitessaan tuona vuonna näkynyttä komeettaa. Kohteen etäisyys meistä on noin 3000 valovuotta, ja todellinen halkaisija 10-15 valovuotta.
Joukon tähdet ovat suhteellisen tiheässä, joukon keskustassa tähtien tiheys on noin 50 tähteä kuutioparsekia kohti. M52 on suhteellisen nuori joukko, se on iältään ja tyypiltään samaa luokkaa kuin Seulaset, eli joukon ikä on noin 100 miljoonaa vuotta. Tämä joukko on helppo kohde pienillekin kaukoputkille, ja se näkyy kiikareilla utuisena plänttinä.
Kuva 3. NGC 7635 - Iiro Sairanen. | 
Kuva 4. M52 - Olli Kervinen. |