Ursa Minor 5/2012
Syksyn kuningas IC 342
Kirahvin (Camelopardalis) IC 342 on yksin syksyn parhaimmista galakseista ja kuuluu itselläni elokuun vakiokohteisiin. Arviot kohteiden etäisyydestä tuntuvat olevan arvailua kuin lauantain lottorivi: 6.5 - 14 miljoonaa valovuotta. Nykytutkimusten valossa on onnistuttu pääsemään 13 miljoonaan valovuoteen eli maailmankaikkeuden mittakaavassa galaksi on meitä varsin lähellä ja siihen voi olla myös syynsä.
Mauri Valtosen (Tuorlan observatorio) vuoden 1993 julkaisussa arvellaan IC 342:n ja sen muodostaman galaksijoukon olleen alun perin paikallisen ryhmän jäsen, kunnes iso Andromeda antoi koko ryhmälle kenkää. Väitteen paikkansapitävyys on kyseenalaistettu, mutta ajatusleikkinä tapahtuma on ainakin varsin kiehtova. IC 342 muodostaa oman galaksijoukon, johon kuuluu reilu tusinaa galaksia, ja tästä puhuttaessa käytetään useimmiten nimitystä IC 342 / Maffei 1 group. Havaintoprojektina galaksijoukko on mitä mainioin, mutta niin haastava, että on syytä epäillä onko kaikkia ryhmän jäseniä kukaan koskaan nähnytkään.
Joukon kirkkain jäsen on tietysti itse IC 342. Vuoden 2010 julkaisu (Distance to the galaxy IC 342. N.A. Tikhonov and O. A. Galazutdinova) kertoo tähtienvälisen aineen himmentävän kohdetta noin parin magnitudin verran. Ilman pölyä ja kaasua kohde olisi siis koko pohjoisen taivaan kolmanneksi kirkkain galaksi ja varmasti näkyvissä myös paljain silmin syystaivaalla. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole. Kohteen jonkinlaiseen epäsuosioon on kuitenkin ilmeisesti syynsä: usein laiminlyöty Kirahvin tähdistö ja pieni pintakirkkaus. Toisaalta on huvittavaa puhua tähdistöistä, jotka jostain syystä on laiminlyöty. Jokainen havaitsijahan tietää, että kaikista taivaan kolkista löytyy herkkuja putken kokoon katsomatta. Jos Kirahvi on tähdistönä vielä tuntematon, on hyvä päivittää tiedot ajan tasalle syksyn aikana.
Sitten hieman historiaa
Kaksikko Charles Messier ja Pierre Méchain eivät galaksia nähneet. Miksi? Kohde oli ehkä juuri liian himmeä parivaljakolle ja heidän kaukoputkilleen. 1700-luvun kaukoputket tarjosivat lähes aina kapean kuvakentän, joten himmeä, laaja-alainen kohde tuskin näyttäytyisi tällaisilla kaukoputkilla. Galaksin kirkkaampi ydin saattoi myös olla liian pieni, jotta ranskalaiset olisivat sen onnistuneet havaitsemaan.
Useimmiten nykypäivän havaitsijat kuvittelevat myös Charles Messierin tähtitaivaan kauniiksi ja todella pimeäksi, jossa Linnunrata loisti taivaalla täydenkuun voimalla. Totuus saattoi olla kuitenkin jotain aivan toista kuten Ronald Stoyan, Stefan Binnewies, Susanne Friedrich kirjassaan Atlas of the Messier Objects pohtivat. Vaikka valosaaste olikin 1700-luvulla varsin vähäistä, teollinen vallankumous oli vauhdissaan ja kaupungin ilma oli täynnä tehtaiden ja talojen lämmityksestä aiheutuvaa savua ja muuta roskaan aivan riittämiin. Charles Messierin observatorio sijaitsi lisäksi keskellä kaupunkia, joten jos jossain Ranskassa oli huono paikka havaita, se oli varmasti Pariisi.
Pierre Méchainilla oli etulyöntiasema Messieriin nähden: hän havaitsi maaseudulla, kaupungin ulkopuolelta. Tämä ainakin osittain selittää miksi juuri Méchain löysi himmeät kohteet kuten M74, M97 ja M109. Kuten tiedetään, Méchain löysi ainakin Neitsyen (Virgo) alueelta useita kohteita, joita Messier itse ei nähnyt ja jotka jäivät myös Messierin listan ulkopuolelle. Méchain ei kuitenkaan työkiireiden takia pystynyt enää jatkamaan sumuisten kohteiden metsästystä, joten mistä kohteista hän puhui ja löysikö hän muualtakin taivaalta lisää kohteita jää harmittavasti arvoitukseksi.
Joka tapauksessa sekä Messierin että Méchainin kaukoputket olivat optiselta laadultaan ala-arvoisia verrattuna nykypäivän instrumentteihin. Peilien heijastuskyky oli heikko ja Charles Messierin suurin 20-senttinen kaukoputki näytti tähtiä vain vaivaiseen magnitudiin 11 asti. Nykypäivänä tämä vastaa 8-senttistä kaukoputkea, jolla havaitaan keskeltä kaupunkia. Messierin ja Méchainin ei kuitenkaan tarvitse tuntea häpeää, etteivät he kohdetta nähneet. Jopa William ja John Herscheliltä jäi jostain syystä galaksi havaitsematta. IC 342:n löysi vasta vuonna 1895 amatööritähtitieteilijä W. F. Denningin (1848-1931).
Wolfgang Steinicken uusimmat luettelotiedot galaksista antavat arvot kirkkaudelle 8,4m ja kooksi 21,4'*20,9'. Pintakirkkaus on niinkin himmeä kuin 14,9. Valokuvista määritettynä galaksin koko suurenee huomattavasti ja on pohjois-eteläsuunnassa selkeämmin elliptinen. Kohteen kooksi voi arvioida ainakin 32'*30', joka tekee siitä samalla yhden pohjoisen taivaan suurimmista, jota se tietysti on jo virallisilla arvoillaan.
Välineestä riippumatta IC 342 on mitä mainio kohde. Vaikka pintakirkkaus on alhainen, galaksin ydin on kirkas, joka mahdollistaa kohteen näkemisen valosaasteisessa paikassa. On aina yhtä kliseistä mainita Stephen O'Meara, mutta annetaan nyt olla tämän kerran. O'Meara mainitsee kirjassaan The Caldwell Objects galaksin olevan helposti näkyvissä 7*35 kiikareilla ja tämä on niitä harvoja kertoja, jolloin voi sanoa, että olen herran kanssa samaa mieltä: galaksi näkyy himmeänä, pehmeänä hehkuna 8*30 kiikareilla tosin vain vaivoin. Galaksi löytyy melkein kahden magnitudin 6 tähden välistä ja O'Mearan sanoin: "sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun kohteeseen tai tähtiryppääseen alueella".
Mahdollisten supernovien suhteen ei kannata turhaan hötkyillä. Galaksin ytimestä lounaaseen löytyy kuuden tähden muodostama jono ja yhteensä lähes tusinan verran etualan tähtiä on näkyvissä jo 12-senttisellä linssiputkella. 240-kertaisella suurennoksella ydin on lähes tähtimäinen ja sitä ympäröi noin 2' kokoinen pyöreä halo. Yksityiskohtiin tarvitaan kuitenkin pienempää suurennosta, koska galaksi häviää hyvin helposti taustataivaaseen, kun olosuhteet ovat kaukana erinomaisesta. Yksityiskohtia kuitenkin on näkyvissä jo pienelläkin putkella, mutta ne ovat haastavia. Aina kun on havaitsevinaan spiraalihaaran kirkastuman, häviää se näkyvistä. Voisi kuvitella, että kohde on kuin hyvä vakooja: se syöttää tietoa kaikille kiinnostuneille, muttei vain harvoin tieto on oikeasti luotettavaa tai käyttökelpoista. Galaksi ei helpolla yksityiskohtia luovuta, mutta juuri se tekeekin galaksista niin mielenkiintoisen.
Galaksijoukon IC 342 / Maffei 1 muiden galaksien nimet ovat varsin värikästä katsottavaa. Tämä kertoo ainakin siitä, etteivät ne ole aivan helppoa kauraa visuaalihavaitsijoille. Yrittää saa ja tietysti pitääkin.
Kuva 1. IC 342 19./20.8.2009. L120/600,60x, Hindsby, Sipoo. Havaitsija Jaakko Saloranta.
Kuva 2. IC 342 IR-valossa Spitzer-avaruusteleskoopin kuvaamana. NASA/JPL-Caltech.
Aivan tähdistön länsireunalla, lähellä Kefeuksen rajaa, sijaitsee kaiksi mielenkiintoista ja hienoa kohdetta, M52 ja NGC 7635. Edellinen on kuuluisa, runsas ja kirkastähtinen avonainen jooukko ja jälkimmäinen Kuplasumu-lempinimellä tunnettu emissio- eli säteilysumu. Sumun kirkkaus on 11 magnitudia ja koko 15,0'x8,0'. Sumun kirkkain osa on renkaan muotoinen, ja tämän vuoksi sitä on joskus virheellisesti pidetty planetaarisena sumuna. Todellisuudessa sumu on kuplan muotoinen HII-aue, joka on syntynyt kuplan keskellä olevan 9. magnitudin tähden SAO 20575 tähtituulen puhaltaessa kaasua joka suuntaan.
Sumusta on myös löydetty niin sanottuja EGG-kohteita, eli eräänlaisia kaasutihentymiä. Vastaavanlaisia tihentymiä on löydetty myös Käärmeen tähdistössä sijaitsevasta M16-sumusta. Näitä tihentymiä pidetään mahdollisina uusien tähtien ja mahdollisesti myös aurinkokuntien syntypaikkoina. Sumun nimi on hieman harhaanjohtava, sillä itse asiassa kupla on vain pieni osa NGC 7635:tä. Suurin osa sumusta muodostaa kaakko-luode-suuntaisen, pitkulaisen ja hyvin himmeän utupläntin. Sumu on kirkkaimmillaan kuplan kohdalla, mutta silti se on hyvin haastava kohde, ja vaatii kunnolla näkyäkseen noin 15 cm:n objektiivin ja sumusuotimen. Sumu on myös Caldwellin luettelon 11. kohde.
Sumusta vain 35' päässä sijaitsevan M52:n kirkkaus on 6,9 magnitudia ja koko 13,0'. Kohde sisältää kaikkiaan noin 200 tähteä, joista kirkkain on 8,2 magnitudia. Kohteen löysi Charles Messier vuonna 1774 havaitessaan tuona vuonna näkynyttä komeettaa. Kohteen etäisyys meistä on noin 3000 valovuotta, ja todellinen halkaisija 10-15 valovuotta.
Joukon tähdet ovat suhteellisen tiheässä, joukon keskustassa tähtien tiheys on noin 50 tähteä kuutioparsekia kohti. M52 on suhteellisen nuori joukko, se on iältään ja tyypiltään samaa luokkaa kuin Seulaset, eli joukon ikä on noin 100 miljoonaa vuotta. Tämä joukko on helppo kohde pienillekin kaukoputkille, ja se näkyy kiikareilla utuisena plänttinä.
IC342-ryhmä
| Kohde | Rektaskensio | Deklinaatio | Kirkkaus |
| Camelopardalis A (LEDA 166082) | 4 h 25 min 20,0 s | 72°48'30" | 14,8m |
| Camelopardalis B (LEDA 166084) | 4 h 53 min 07,1 s | 67°05'57" | 16,1m |
| Cassiopeia I (LEDA 100169) | 2 h 06 min 02,8 s | 68°59'59" | 16,4m |
| IC 342 | 3 h 46 min 48,5 s | 68°05'46" | 08,4m |
| NGC 1560 | 4 h 32 min 49,1 s | 71°52'59" | 12,2m |
| UGCA 86 | 3 h 59 min 48,3 s | 67°08'19" | 13,5m |
| UGCA 105 | 5 h 14 min 15,3 s | 62°34'48" | 13,9m |
Maffei 1 -ryhmä
| Kohde | Rektaskensio | Deklinaatio | Kirkkaus |
| Dwingeloo 1 | 2 h 56 min 51,9 s | 58°54'42" | 08,3m |
| Dwingeloo 2 | 2 h 54 min 08,5 s | 59°00'19" | 20,5m |
| KKH 11 (ZOAG G135.74-04.53) | 2 h 24 min 34,2 s | 56°00'43" | 16,2m |
| KKH 12 | 2 h 27 min 26,9 s | 57°29'16" | 17,8m |
| Maffei 1 | 2 h 36 min 35,4 s | 59°39'18" | 11,4m |
| Maffei 2 | 2 h 41 min 55,1 s | 59°36'15" | 16,0m |
| MB 1 (LEDA 166068) | 2 h 35 min 36,5 s | 59°22'43" | 20,5m |
| MB 3 (LEDA 166069) | 2 h 55 min 42,7 s | 58°51'37" | 19,8m |