Ursa Minor 6/2011
Havaintoyöhön valmistautuminen
Huomaatko seisovasi kirkkaan tähtitaivaan alla kaukoputkesi kanssa ja miettivän kuumeisesti, että mitähän sitä katsoisi? Perinteiset Messier-kohteet on nähty lukuisia kertoja eikä mitään uutta tule mieleen. Nyt olisi korkea aika ruveta valmistautumaan tuleviin havaintoöihin.
Jo vanha kansa tiesi, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä pätee myös onnistuneeseen havaintoyöhön. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin seisoa ideaalisissa olosuhteissa kaukoputken kera ja mietiskellä, että mihin sen suuntaisi. M13, M57 ja M31 on nähty ja havaittu satoja kertoja eikä Orionin sumuakaan jaksa joka yö tutkiskella.
Havaintosuunnitelman avulla saa havaintosessiosta huomattavan paljon enemmän irti kuin sattumanvaraisella taivaalle huitomisesta. Lisäksi hyvin tehty havaintosuunnitelma ei mene koskaan hukkaan, vaikka pilvisyysjakso kestäisikin viikkoja. Aina tulee seuraava selkeä yö ja usein melko lyhyellä varoitusajalla. Tällöin lyhytkään havaintokelpoinen jakso ei jää hyödyntämättä, kun on selkeät nuotit valmiina joiden mukaan edetä.
Olosuhteet
Jokaisella on oma tyyli suunnitella tekemisiään, joten se mikä sopii itselle, ei välttämättä sovi toiselle. Tuon tässä esiin oman tapani valmistautua tuleviin havaintoöihin. Havaintoihin valmistautuminen ja suunnitelman laatiminen on paljon muutakin kuin vain havaittavien kohteiden valintaa. Itse aloitan suunnittelun seuraamalla sääennusteita ja sieltä ennen kaikkea pilvisyysennusteita.
Tämän ei tarvitse olla mitään syväluotaavaa analyysia satelliittikuvista, vaan pelkällä tv-uutisten sään seurannalla pääsee jo pitkälle. Mikäli Pekka Pouta lupaa vähänkin mahdollisuutta kirkkaaseen taivaaseen niin siirryn Internetin ääreen. Karkean pilvisyyshistorian tarkastan Ilmatieteen laitoksen ja Sat24:n nettisivuilta.
Tulevan yön tilanteen näkee pitkälti näistä kuvista. Kannattaa myös katsoa puolalaisen ICM-sääpalvelun pilvisyysennuste, joka pitää kutinsa melko hyvin sulan maan aikaan. Talvisaikaan olen huomannut tämän melko epäluotettavaksi.
Paikallisia olosuhteita pystyy myös seuraamaan esimerkiksi nettikameroista. Yksi hyväksi havaitsemani on Imatralla Vuoksenniskan ohitustiellä oleva kelikamera, josta näkee eteläisen taivaan. Asiantuntevia sääkommentteja ja ilmanalan kehitystä kyselen myös melko aktiivisesti IRCissä kanavalla #sirius, varsinkin jos pilvialue on tulossa päälle lounaan suunnasta. Etelärannikolle saapuvat pilvet ovat muutamassa tunnissa Kaakkois-Suomessa.
Sääennusteiden lomassa tarkastan Kuun vaiheen sekä nousu- ja lasku-ajat. Yleensä en havaitse syvän taivaan kohteita Kuun ollessa näkyvissä, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Kuun valaisemalle taivaalle kannattaa tehdä oma suunnitelma, jossa on esimerkiksi avoimia tähtijoukkoja.
Havaintopaikka
Havaintopaikalla on suuri merkitys suunnitelman laadinnassa. Onko paikalla valosaastetta, joka jyrää himmeimmät kohteet näkymättömiin? Mikä alue taivaasta näkyy? Varjostavatko puut tai rakennukset jotain suuntaa? Onko paikka altis sumulle syksyisin ja keväisin? Nämä seikat tulee huomioida kun valitsee kohteita listalleen. Ideaalisin paikkahan olisi mäen päällä oleva valosaasteeton paikka, josta olisi horisonttinäkymä joka suuntaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomessa on yleensä kirkasta silloin kun tuulee pohjoisesta, joten jokin tuulensuoja pohjoisen puolella on enemmän kuin tervetullut.
Kohteet
Olosuhteet, havaintopaikka ja käytettävä havaintoväline asettavat rajoitteita havaittaville kohteille. Havaitsin usean vuoden ajan enemmän tai vähemmän fiilispohjalta valittuja kohteita. Jossain vaiheessa huomasin, että olin jättänyt huomiotta lukuisia mielenkiintoisia syvän taivaan aarteita ja toisaalta havainnut paljon muilta paitsioon jääneitä himmeitä kohteita.
Kohteiden valinnassa on hyvä hyödyntää luetteloita ja eri kriteerein laadittuja listoja. Lähes jokainen aloittaa Messierin luettelolla, jossa riittää havaittavaa muutamaksi vuodeksi. Samaan tapaan kannattaa havaita myös Caldwellin luettelo ja Herchellin 400:n kohteen luettelo. Nämä kolme luetteloa kattavat puolen tuhatta kirkkainta ja "näyttävintä" syvän taivaan kohdetta, joissa riittää havaittavaa useaksi vuodeksi. Hieman haastetta kaipaavat tai suuremman putken omistajat voivat käydä läpi Abell-planetaarisia, Hickson-galaksijoukkoja ja Palomar-pallomaisia. Myös avoimien joukkojen ystäville on lukuisa määrä eri luetteloja havaittavaksi.
Itse käyn läpi tällä hetkellä kaikkia em. luetteloja Messieriä lukuun ottamatta. Olen tehnyt Excelillä seurantasivun jokaiselle luettelolle, johon merkitsen havaitut kohteet. Seurantasivuilta on helppo nähdä yhdellä silmäyksellä mitkä kohteet on vielä havaitsematta. Tähtikartan (esim. SkyMap Pro, Cartes du Ciel, Stellarium) avulla tutkin, että mitkä tähdistöt ovat mihinkin aikaan yötä näkyvissä ja valitsen tämän tiedon perusteella havaittavat kohteet listoilta.
Kun kohteet on valittu, etsin niille etsintäkartat karttakansioistani (katso THT 1/2009, sivu 22) ja järjestän ne omaan kansioon oletettuun havaintojärjestykseen. Valituilla etsintäkartoilla on yleensä lukuisia muitakin kohteita, joita kannattaa havaita alueella liikkuessa.
Kohdetasoinen havaintosuunnitelma kannattaa tehdä vaikka havaintokelpoista keliä ei olisi tiedossa viikkokausiin, sillä kerran tehty suunnitelma on pätevä vaikka ensi vuonna! Näin ollen on yksi asia vähemmän mietittävänä, kun selkeä taivas yllättää.
Havaitsija
Hyvästä suunnitelmasta ja unelmakelistä ei ole mitään hyötyä, jos havaitsija itse ei ole skarppina. Siksi pyrinkin nukkumaan mahdollisuuksien mukaan havaintoyötä edeltävänä päivänä/iltana. Käytännössä kaikki muut suunnitelmat ja tekemiset saavat jäädä tuleville päiville. Väsymys arkiaskareissa on pienempi paha kuin kaukoputken ääressä. Väsyneenä ei yksinkertaisesti näe niin hyvin kuin levänneenä, jolloin jaksaa myös havaita huomattavasti kauemmin. Kahvilla tai energiajuomilla voi myös huijata itseään pysymään virkeänä pitempään.
Välineet
Ennen havaintopaikalle lähtöä pitäisi vilkaista okulaarisalkkuun ja järjestää se edellisen kerran jäljiltä kuntoon. Pidän okulaarit polttovälin mukaisessa järjestyksessä, jolloin pimeässä ei tarvitse arpoa, että mikä okulaari on missäkin. Suojatulpat ja muut ylimääräiset osat jätän kotiin. Samoin tarkastan, että suotimet ovat omissa koteloissaan ja oikeassa järjestyksessä.
Punavalo on ehdottoman tärkeä ja sille tulisi pitää aina vähintään yhdet varaparistot mukana, ne kun tuppaavat loppumaan juuri silloin kun tarve on suurin. Punavalon lisäksi tarvitaan tavallinen kirkas valo, jota käytetään kaluston kasaamisessa ja purkamisessa. Nykyään on saatavilla käteviä otsalamppuja, jossa yksi punainen ledi ja muutama valkoinen. Itse olen himmentänyt punaista lediä huomattavasti, jotta se soveltuu pimeässä käytettäväksi.
Havaintoja varten tarvitaan tietenkin lyijykynä, havaintokortit ja piirrosalusta. Kyniä on hyvä ottaa mukaan pari kappaletta. Mikäli kaukoputki ei ole jo havaintopaikalla, on tärkeää varmistaa pariin otteeseen, että kaikki tarvittavat osat on pakattu mukaan. Jo yhden ruuvin puuttuminen voi tehdä välineen käyttökelvottomaksi. Kiinteän havaintopaikan omistavilla putki odottaa käyttäjäänsä paikan päällä.
Vielä kotipihassa on hyvä tarkistaa, että kaukoputki osineen, okulaarisalkku sekä kartat ja havaintokortit on mukana! Nykyään pidän myös kameraa mukana havaintosessioissa esimerkiksi komeita revontulia varten.
Havaintopaikalla
Kun välineet on kasattu ja todettu, että kaikki on kunnossa, on korkea aika tarkastaa taivaan olosuhteet. Silmien tulisi olla tottunut pimeään vähintään 15 minuuttia (mielellään puoli tuntia), ennen lopullista tuomiota. Pimeään totutellessa ja putken jäähtyessä, on hyvää aikaa katsastaa muutamia tuttuja kohteita, joiden näkymisen perusteella saa jonkinlaisen käsityksen vallitsevista olosuhteista.
Paljain silmin voi tutkia Linnunradan ja kirkkaimpien yksittäisten kohteiden näkymistä. SQM-mittalaitteella saa melko puolueetonta tietoa taustataivaan tummuudesta, jonka tueksi on hyvä määrittää rajamagnitudi paljain silmin. Rajamagnitudin määrittämiseen on kaksi eri keinoa. Yksinkertaisin tapa on piirtää jokin alue taivaasta ja tutkia jälkeenpäin kuinka himmeitä tähtiä on nähnyt.
Toinen tapa on laskea tähtien lukumäärä joltain tietyltä alueelta ja tarkastaa määrittelyalueelta vastaava rajamagnitudi. Kaukoputkella M57 ja sen vierellä näkyvät tähdet ovat varsinkin syksyisin oiva testikohde ennen kunnon havaintoihin siirtymistä. Kaukoputken rajamagnitudin voi määrittää kuvan avulla.
Havaintosuunnitelmaa joutuu useasti sopeuttamaan olosuhteiden mukaan. Jokaisella havaitsijalla on myös olemassa oma lista vaativista kohteista erityisen hyvälle kelille samoin kuin suunnitelma B, kun keli pettää. Hyvistä sääennusteista ja valmistautumisesta huolimatta pilvet keskeyttävät havainnot varsin usein, mutta suunnitelman ansiosta lyhyenkin raon voi hyödyntää tehokkaasti!
Nettivinkkejä havaintosuunnitelman laatimiseen
Internetistä löytyy paljon ilmaiseksi ladattavia julkaisuja, jotka ovat monesti hyödyllisempiä kuin kaupalliset julkaisut. Tässä muutama esimerkki:
The TriAtlas Project - ilmainen tähtikartasto, johon verrattuna Uranometria varsin pintapuolinen kartasto.
Hickson Observing Guide - kaikki Hicksonin galaksiryhmät omalla sivullaan. Mukana POSSin kuva, etsintäkartat sekä kirjoittajan (Reiner Vogel) havaintokuvaukset.
Abell Planetaries Observing Guide - vastaava opas Abell-planetaarisista.
FaintFuzzies' Guides - etsintäkartoilla ja valokuvilla varustettuja oppaita mm. paikallisen ryhmän galakseista, pienistä galaksiryhmistä (60+), galaksi triosta (115+), Shakhbazianin galaksiryhmistä (60+), Abell-galaksijoukoista (80+), pallomaisista joukoista (90+) ja planetaarisista sumuista (+350). Lisää oppaita on tulossa tulevaisuudessa. Tekijänä Alvin Huey.
Parasta näissä julkaisussa on se, että ne voi ladata omalle koneelle ja printata paperille. Olen laittanut olennaisimmat oppaat muovitaskuihin, jolloin karttojen käyttö on helppoa putken äärellä. Esimerkiksi Hickson-joukkojen tai Abell-planetaaristen havaitseminen näiden kanssa on yhtä juhlaa!
Kuva 1. Messier 15 ja planetaarinen sumu Pease 1. Piirros: Riku Henriksson.
Aivan tähdistön länsireunalla, lähellä Kefeuksen rajaa, sijaitsee kaiksi mielenkiintoista ja hienoa kohdetta, M52 ja NGC 7635. Edellinen on kuuluisa, runsas ja kirkastähtinen avonainen jooukko ja jälkimmäinen Kuplasumu-lempinimellä tunnettu emissio- eli säteilysumu. Sumun kirkkaus on 11 magnitudia ja koko 15,0'x8,0'. Sumun kirkkain osa on renkaan muotoinen, ja tämän vuoksi sitä on joskus virheellisesti pidetty planetaarisena sumuna. Todellisuudessa sumu on kuplan muotoinen HII-aue, joka on syntynyt kuplan keskellä olevan 9. magnitudin tähden SAO 20575 tähtituulen puhaltaessa kaasua joka suuntaan.
Sumusta on myös löydetty niin sanottuja EGG-kohteita, eli eräänlaisia kaasutihentymiä. Vastaavanlaisia tihentymiä on löydetty myös Käärmeen tähdistössä sijaitsevasta M16-sumusta. Näitä tihentymiä pidetään mahdollisina uusien tähtien ja mahdollisesti myös aurinkokuntien syntypaikkoina. Sumun nimi on hieman harhaanjohtava, sillä itse asiassa kupla on vain pieni osa NGC 7635:tä. Suurin osa sumusta muodostaa kaakko-luode-suuntaisen, pitkulaisen ja hyvin himmeän utupläntin. Sumu on kirkkaimmillaan kuplan kohdalla, mutta silti se on hyvin haastava kohde, ja vaatii kunnolla näkyäkseen noin 15 cm:n objektiivin ja sumusuotimen. Sumu on myös Caldwellin luettelon 11. kohde.
Sumusta vain 35' päässä sijaitsevan M52:n kirkkaus on 6,9 magnitudia ja koko 13,0'. Kohde sisältää kaikkiaan noin 200 tähteä, joista kirkkain on 8,2 magnitudia. Kohteen löysi Charles Messier vuonna 1774 havaitessaan tuona vuonna näkynyttä komeettaa. Kohteen etäisyys meistä on noin 3000 valovuotta, ja todellinen halkaisija 10-15 valovuotta.
Joukon tähdet ovat suhteellisen tiheässä, joukon keskustassa tähtien tiheys on noin 50 tähteä kuutioparsekia kohti. M52 on suhteellisen nuori joukko, se on iältään ja tyypiltään samaa luokkaa kuin Seulaset, eli joukon ikä on noin 100 miljoonaa vuotta. Tämä joukko on helppo kohde pienillekin kaukoputkille, ja se näkyy kiikareilla utuisena plänttinä.