Ursa Minor 4/2012
Kanarialla havaitsemisesta
Vaikka pohjoisella taivaalla riittää syvän taivaan kohteita yllin kyllin havaittaviksi, voi samojen tähdistöjen katselusta joskus häipyä uutuudenviehätys. Hoidoksi vaivaan voi matkustaa etelään, josta pääsee näkemään Suomesta näkymättömiä taivaan alueita.
Euroopasta matkustaessa on etelään suuntaava tähtimatka kätevintä tehdä Kanarian saarille. Perinteisin kohdevalinta on Teneriffa, jossa Teiden kalderan ylätasanko tarjoaa laajan ja valosaasteelta suojaisan alueen havaintopaikan valinnalle.
Toinen mahdollinen vaihtoehto on lännempänä sijaitseva La Palma, jolla sijaitsee Euroopan mittavin observatorioalue. La Palmalla parhaat havaintopaikat ovat observatorioalueella, joka on yöaikaan suljettu muilta kuin observatorioiden henkilökunnalta ja vierailevilta havaitsijoilta. Havaintoreissusta pitää siis sopia etukäteen jonkin teleskoopin henkilökunnan kanssa. Vastapainoksi on samaan vaivaan mahdollista sopia vierailusta ammattiteleskoopille.
Molemmilta saarilta hyvät havaintopaikat löytyvät parin kilometrin korkeudelta. Parhaimmillaan olosuhteet ovat hyvin pimeät. Itse olen La Palmalla päässyt parhaimmillaan 7,3 rajamagnitudiin. Tarkkasilmäinen havaitsija olisi pystynyt näkemään paljain silmin vieläkin himmeämpiä tähtiä. Tällöin taivaan kirkkaus SQM:llä mitattuna oli 21,8 magnitudia neliökaarisekunnilta.
Saarten rannikoilla on tiheää asutusta, joka tuottaa valosaastetta. Parhaat havaintosäät ovatkin silloin, kun taivas on vapaa yläpilvistä ja mahdollisesta Saharan pölystä, mutta rannikoiden asutus jää paksun alapilvipeitteen alle.
Näin etelässä ekliptika leikkaa horisontin suuressa kulmassa, joten eläinratavalo näkyy erittäin selkeänä saarten pimeiltä seuduilta. Pimeämmissä olosuhteissa voi yrittää saalistaa myös harvinaisempaa herkkua, nimittäin Gegenscheinia. Kyseessä on samasta aurinkokunnan tasossa leijuvasta planeettojen välisestä pölystä sironnutta valoa, joka aiheuttaa aamuin ja illoin näkyvän eläinratavalon.
Gegenschein on takaisinsironnutta valoa, joka näkyy arviolta 20 asteen kokoisena himmeänä hehkuna vastakkaisella puolella taivasta Aurinkoon nähden. Ilmiö on hyvin heikko, mutta sen pystyy taltioimaan kameralla suhteellisen vaivattomasti. Otollisissa olosuhteissa sen voi nähdä jopa visuaalisesti.
Järin kookkaiden havaintolaitteiden kuljettaminen Kanarialle ei ole käytännöllistä. Ellei havaintovälineitä saa kuljetettua normaalien matkatavaroiden mukana, joutuu niistä maksamaan sievoisia lisämaksuja. Mukaan otettavaksi havaintolaitteeksi tulee siis kysymykseen lähinnä kiikarit tai pieni kaukoputki.
Erittäin käyttökelpoinen ja tehokas kaukoputki olisi 15-20 cm kokoluokan kasaan taittuva peiliputki ja Dobson-jalusta. Erityisrakenteisen matkaputken hankkiminen ei ole kuitenkaan missään nimessä pakollista, vaan normaalikokoiset kiikarit ovat aivan riittävä havaintoväline pitemmällekin etelän matkalle. Tähän on syynä paitsi eteläisen taivaan kohteiden runsaslukuisuus, niin myös se, ettei etelän taivas ole monellekaan entuudestaan tuttu.
Havaintokohteita
Kiikarin suurin vahvuus on sen tarjoama laaja kuvakenttä. Matkan havaintoja suunniteltaessa on huomioitava, etteivät pienimmät kohteet tule näkymään suurennuksen puutteessa kovin kummoisina. Sen sijaan Linnunradan laajat tähtikentät ovat mitä parhaita herkkuja moniasteisella kuvakentällä havaittaviksi.
Omat havaintokokemukseni ovat toistaiseksi talvi- ja kevättaivailta. Vuoden ensimmäinen puolisko onkin otollista aikaa juuri Linnunradan eteläisimpien seutujen näkemiseen.
Talvella etelässä näkyy hyvin Orionin ja Ison koiran seutu. Orionista löytyy toki paljon tuttuja kohteita, mutta Iso koira on Suomessa jo niin matalalla taivaalla, ettei sen kohteisiin pääse pohjoisessa kunnolla näkemään.
Yksi esimerkki suomalaisittain eksoottisesta kohteesta on 8 astetta Siriuksesta koilliseen sijaitseva Lokkisumu (IC 2177 ja Gum 1). Kohde sijaitsee samoilla deklinaatioilla Orionin alimpien tähtien kanssa, eli ei järin etelässä. Kuitenkin vasta eteläisemmillä havaintopaikoilla se nousee tarpeeksi korkealle näkyäkseen tyydyttävästi.
Lokkisumun tekee mielenkiintoiseksi sen muoto. Sumu koostuu pyöreästä päästä (Gum 1) ja parin asteen mittaisesta käärmemäisesti kaareilevasta IC 2177:sta, joka muodostaa "lokin siivet". Varsinkin IC 2177 on osin himmeä ja sitä pitäisi havaita rauhassa kokeillen eri suurennuksia ja suodinvaihtoehtoja.
Linnunradan eteläisessä osassa on hieno avonainen tähtijoukko NGC 2451. Suomessa se ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Paljain silmin joukko näkyy kirkkaana solmukohtana Peräkeulan seudun Linnunradassa. Pohjoisista tähtijoukoista näkymää voi verrata vaikkapa Perseuksen kaksoistähtijoukkoon. Kiikarilla joukko hajoaa komeasti tähdiksi. Peräkeulassa on runsaasti muita tähtijoukkoja ja oivaa aluetta kiikareilla havaittavaksi.
Jos havaintopaikka on erittäin pimeä ja näkymä etelähorisonttiin esteetön, voi taitonsa pistää koetukselle yrittämällä Purjeen supernovajäännöstä Gum 16. Kyseessä on Harsosumun kaltainen laaja ja kuitumainen mutta paljon tätä himmeämpi sumu. Itse olen kerran yrittänyt etsiä tätä kohdetta vain todetakseni horisontissa olleen liikaa utua. Mahdollisuus Gum 16:n näkymiseen kannattaa kuitenkin pitää mielessä otollisten olosuhteiden varalta.
Purjeen eteläpuolinen Linnunrata on liian matalalla näkyäkseen Kanarialta. Havaitsemisen arvoisia kohteita löytyy kuitenkin hieman pohjoisempaa Kentaurin tähdistön pohjoisosista. Varsinkin pienellä kaukoputkella voi etsiä yhtä taivaan kirkkaimmista galakseista NGC 5128 (Centaurus A) sekä suurta pallomaista tähtijoukkoa NGC 5139 (Omega Cen). Pienelläkin kaukoputkella on Cen A:sta helppo nähdä sitä halkaiseva paksu pölyjuova.
Omega Cen:n näyttävyydestä taas kertoo, että vaikka joukko nousee Kanarialla vain vajaan 15 asteen korkeuteen, on se jo alle 10 cm kaukoputkella näyttävämpi kuin M13 20 cm putkella nähtynä. Joukko on helppo löytää, sillä se näkyy jo paljain silmin helposti utumaisena tähtenä.
Eteläinen Linnunrata päättyy kevään ja kesän taivaalla näyttävästi Jousimiehessä sijaitsevaan keskustaansa. Alueella on runsaasti syvän taivaan kohteita, ja jollei havaintojaan ole suunnitellut huolella, saattaa siellä eksyä kohderunsauteen. Toisaalta jo pelkkä kirkas ja epätasainen tähtikenttä on näillä seuduilla erinomaista kohde kiikarihavaintoihin.
Vielä mainitsemisen arvoinen kohde on laaja pimeiden sumujen muodostama "hevosen hahmo" Käärmeenkantajan eteläosissa. Hevosen etujalat muodostuvat pitkästä Antarekseen osoittavasta pölyjuovasta, kun taas sen takaruumis muodostuu Piippusumusta. Sumun voi hahmottaa paljain silmin pimeässä paikassa ja se on ehdottomasti etsimisen arvoinen.
Kuva 1. Lokkisumu (IC 2177 ja Gum 1) La Palmalta 10 cm kaukoputkella havaittuna, 38*suurennus, kuvakenttä 1°50' ja UHC-suodinta käyttäen. Havaitsija: Jyri Lehtinen. |
Kuva 2. Centaurus A (NGC 5128) La Palmalta, 8 cm kaukoputki, suurennus 75*, kuvakenttä 55'. Havaitsija: Jyri Lehtinen. |
English summary
Although there is a great deal of objects to see in our northern skies, at some point an observer may want to see further. A good option is to travel to the Canary Islands. The best sites for sky gazing are located in the Tenerife and La Palma islands at an altitude of ca. 2 km. Under those conditions, the limiting magnitude can be even 7.3, and in the dusk and dawn, zodiacal light and gegenschein can been seen.
Even binoculars can give magnificent views especially on the rich star fields of the southern Milky Way. In winter and spring, e.g. the constellation of Canis Major and Puppis offer fancy objects, such as the Seagull Nebula (IC 2177 and Gum 1) and NGC 2451. A more adventurous observer can try Gum 16, the Vela Supernova Remnant. In Centaur, the active galaxy NGC 5128 (Centaurus A), with its EDL, is a mustsee, and same goes to NGC 5139, the greatest globular cluster of the sky. All in all, it is not difficult to understand why the Canary Islands host a larger observatory area than any country in mainland Europe.