Ursa Minor 1/2011

Lohikäärmeen kohteita - II

Korkealla kiemurteleva Lohikäärme on nielaissut sisäänsä mm. entisen napatähden (Thuban) ja Messierin luettelon virheen (Messier 102, NGC 5866). Tähdistö tarjoaa kuitenkin havaittavaa myös haastavien kohteiden ystäville.

Tässä numerossa esitellään kohteita, jotka vaativat sekä kaukoputkelta että havaitsijalta paljon. Valikoima on hyvin galaksipainotteinen, koska Lohikäärme sijaitsee Linnunradan vyön ulkopuolella.

Kissansilmäsumun (NGC 6543) ohella Lohikäärmeessä on myös laajempi ja huomattavasti himmeämpi planetaarinen. Pyöreän kiekon näköinen NGC 6742 (Abell 50) sijaitsee lähellä Lyyran rajaa. Valokuvissa kohde näkyy vihreänä, mutta visuaalisesti se on väritön. Reunat ovat hieman diffuusit, mutta muita piirteitä on vaikea nähdä. Keskustähden kirkkaus on vain 19,4 magnitudia. O-III-suodin auttaa sen näkemisessä, ja lounaassa vain 2':n päässä oleva 8,5 magnitudin tähti paikantamisessa.

Vain 1,4 asteen päässä Messier 102:ksi tulkitusta NGC 5866:sta koilliseen sijaitsee saman ryhmän jäsen NGC 5907. Se on suoraan sivultapäin näkyvä spiraaligalaksi, jonka mitat ovat 12,7' x 1,4'. Pintakirkkaus on 14,2 eli samaa tasoa kuin NGC 5866:llakin. Kohteessa on keskuskirkastuma, mutta ei selvää EDL:ää. NGC 5907 koostuu pääosin kääpiötähdistä, joten siitä ei ole havaittu voimakkaita metallien spektriviivoja. Suurilla kaukoputkilla otetuissa kuvissa näkyy jälkiä NGC 5907.n entisestä seuralaisgalaksista, joka on joutunut vuorovesivoimien repimäksi (esim. NASA:n Astronomy Picture of the Day, 2008 June 19). Kohteen on naapuriensa tapaan epäilty olevan myös M101:n ja M51:n ryhmien vaikutuspiirissä.

NGC 4291 on pieni elliptinen galaksi Lohikäärmeen pohjoisosassa. Sen ydin erottuu selvästi himmeämmistä reunoista. Kohteen välittömässä läheisyydessä on suorakulmaisen kolmion muodostama tähtiryhmä, jonka pohjoisimmasta tähdestä galaksi on vain 2' länteen. Galaksi näyttää täydentävän kuvion suorakulmioksi. Tämän koillispuolella sijaitsee sauvaspiraaligalaksi NGC 4319, jonka pintakirkkaus on hyvin vaisu. Markarian 205 -kvasaarin epäiltiin pitkään irronneen sen ytimestä, vaikka kohteiden punasiirtymät ovat hyvin erilaisia. NGC 4319 on 80 miljoonan valovuoden päässä ja kvasaari peräti 14 kertaa kauempana. Kohteiden välinen ainesilta havaittiin vuonna 1971 Palomarin 5-metrisen kaukoputken kuvasta. Markarian 205 on nähtävissä hieman galaksin ulkopuolella, mutta se vaatii pimeää havaintopaikkaa ja vähintään 25-30 cm:n kaukoputkea. Samaan kenttään mahtuu myös linssigalaksi NGC 4386.

NGC 3147 on Seyfert-galaksi tähdistön reunalla, noin viiden asteen päässä galaksiparista M81/M82. Kohde näkyy lähes suoraan päältäpäin ja sen ydin on melko teräväreunainen. Spiraalihaarojen erottaminen on erittäin vaikeaa. Kohteessa on havaittu supernovat 1972H, 1997bq, 2006gi ja 2008fv. Jälkimmäisen onnistuivat kuvaamaan suomalaisista Veli-Pekka Hentunen ja Marko Kämäräinen. Supernovan kirkkaus oli parhaimmillaan peräti 14,3 magnitudia, mutta visuaalihavaintoja ei siltikään ole.

Lohikäärmeen itäosassa on vain vähän galakseja länsiosaan verrattuna. NGC 6654 on yksi harvoista. Se kannattaa etsiä chi Draconis -kaksoistähden avulla. Tässä spektroskooppisessa tähtiparissa keltaisen ja oranssin komponentin välillä on vain 1 AU etäisyyttä. Tähdet näkyvät yhtenä, niiden kokonaiskirkkaus on 4,16 magnitudia ja galaksin kulmaetäisyys tähdistä vähän yli täysikuun mitta. Koska NGC 6654:n pintakirkkaus on mitätön 14,5 kannattaa pitää huolta, ettei chi Draconis häikäise samassa kuvakentässä. Itse galaksissa selvärajaista keskustaa ympäröi himmeä, soikea halo. Tämän kohteen lähellä sijaitsee myös Kemble 2, joka on Kassiopeian kuviota muistuttava asterismi. Sen keskimmäinen tähti erottuu oranssilla värillään muista valkoisista tähdistä. Kuvio mahtuu kokonaan puolen asteen kokoiseen kuvakenttään.

Eikö tässä ollut vielä tarpeeksi? Dracon kääpiögalaksi UGC 10822 on kokonaiskirkkaudeltaan 10,8 magnitudia ja pintakirkkaudeltaan 18,8 magnitudia. Eipä tätä pimeän energian keskittymää löydettykään kuin vasta vuonna 1954 valokuvauslevyiltä. Kukaan ei kiellä yrittämästä nytkään.


Kuva 1. NGC 5907 - Timo Karhula.
Kuva 2. NGC 4291, 4319, Markarian 205 - Arto Oksanen.

Kuva 3. NGC 3147 - Iiro Sairanen.
Kuva 4. NGC 6742 - Jere Kahanpää.