Jaakko Saloranta, 18.11.03 ds@ursa.fi

6/2003

Hei taas

EDL

Havaintoarkisto

Riku Henriksson

Vesipisaroita ja galakseja

Suurimmaksi osaksi sirkumpolaarisena tähtikuviona Joutsen tarjoaa havaittavaa ympäri vuoden. Kuten tälläkin palstalla on monet kerrat jo todistettu, tämä taivaallinen lintu tarjoaa pohjoisen linnunradan parhaimmat kohteet. Joutsenen nokasta pohjoiseen siirryttäessä löytyy useita kirkkaita NGC-luettelon planetaarisia sumuja, yksi näistä on juuri NGC 7008. Kohde löytyy Kefeuksen rajalta ja on kirkkaudeltaan 10.7 (v) ja kooltaan 1.4' x 1.1'. Magnitudinsa ansiosta kohde näkyy jo 10-senttisillä kaukoputkilla, mutta yksityiskohtien näkemiseen kunnolla tarvitaan 20-senttinen putki. Iiro Sairanen on on piirtänyt kohteen syyskuun alussa 406/1830mm Dobsonillaan komein tuloksin. ”Sumu on epäsäännöllinen, mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Suoraan katsottaessa se näyttää aivan koukulta, jossa on kolme kirkastumaa. Syrjäsilmällä sen muoto muistuttaa enemmänkin pisaraa, joka roikkuu eteläpuolella näkyvästä kaksoistähdestä. Sumun keskellä on tummempi alue. Sumun sisällä näkyy kaksi tähteä. OIII-suodin terävöittää sumua ja paljastaa kirkastumat selvärajaisina, mutta on makuasia näkyykö sumu paremmin ilman suodinta vai ei.” kuvailee Iiro. Planetaarisen keskustähti on magnitudiltaan 13.2 magnitudia ja on kohtalaisen helppo nähdä jo keskikokoisilla kaukoputkilla. Kuten Sairasen kuvauksesta käy ilmi, planetaarinen tarjoaa paljon havaittavaa kirkastumineen ja erilaisine muotoineen. Rajamagnitudi mitattiin Pegasuksesta tuloksella 6.7, TT ja Seeing 2 eli olosuhteet ovat olleet kiitettävät havaintoa tehdessä. Suurennos oli 244x.

Alkutalvesta Pegasus kirmaa korkealla tähtitaivaalla, lähinnä etelän suunnalla. Tähtikuviona Pegasus on ennen kaikkea galaksihavaitsijan unelma – löytyyhän sieltä kymmenittäin kirkkaita NGC-luettelon galakseja. Kirkkain kohde heti toisena M15 jälkeen on galaksi NGC 7331 / Caldwell 30. Tämä William Herschelin vuonna 1784 löytämä spiraaligalaksi on kirkkaudeltaan 9.4 magnitudia ja koko noin 11’ x 4’. 1959 räjähti kohteessa myös supernova, kirkkaimmillaan 13.4 magnitudia. Toni Veikkolainen havaitsi kohdetta 5/6.10.2003, kello 22.47 Järvenpään Kyrölässä. Veikkolainen kuvailee kohdetta seuraavasti ”Pitkulainen spiraaligalaksi, jonka muoto oli helppo erottaa kiitos suuren pintakirkkauden.” Olosuhteet olivat kuitenkin ihan hyvät: RJM: 5.8, TT 3 ja Seeing 4. Kohde löytyy helpoiten siirtymällä 44. Pegasi tähdestä vajaat 6 astetta pohjoiseen 6 magnitudin tähtipariin, joka on NGC 7331 yläpuolella. Kaukoputkeksi käy mikä tahansa, kunhan optiikka on hyvälaatuista ja taivas tumma. Yksityiskohtia galaksista saa irti parhaiten yli 15-senttisillä kaukoputkilla. Galaksin länsipuolella näkyy komea pölyjuova jo 20-senttisellä kaukoputkella olosuhteiden ollessa hyvät. Kohde näyttää muutenkin selvästi rakeiselta. Itäpuolelta puolestaan löytyy neljä NGC-luettelon seuralaisgalaksia (7335, -36, -37, -40), kirkkaudeltaan 13-15 magnitudia. Tunnettu galaksiryhmä Stephan's Quintet (Hickson 92) löytyy noin 30’ kohteesta kaakkoon. Parhaissa olosuhteissa kohde on nähty jopa 10-senttisillä kaukoputkilla ja 5 ryhmän jäsentä pystyy havaitsemaan 20-senttisellä kaukoputkella. Galaksit ovat kirkkaudeltaan 12-13 magnitudia. Toni käytti piirroksessaan 20-senttistä Skylineria varustettuna 100-kertaisella suurennoksella ja LPR-suodattimella.

Tähtitaivaan kurkiaura

Varmasti monen havaitsijan mielestä tähtitaivaan yksi kauneimmista avonaisista tähtijoukoista on Kilvestä löytyvä Messier 11 – The Wild Duck cluster. Virallisten asiakirjojen mukaan kohteen löysi ensimmäisenä Gottfried Kirch melkein 80 vuotta aikaisemmin kun Charles Messier havaitsi sitä vuonna 1764. M11 tähtien lukumäärä on valtava: 500 tähteä, jotka ovat kirkkaampia kuin 14 magnitudia. Yhtä rikasta tähtijoukkoa on taivaalta vaikea löytää. Trumplerin luokitus kohteesta on I 2 r eli voimakkaasti keskittynyt kohti keskustaa. 9 magnitudin tähtipari löytyy joukon lounaispuolelta. Koska kohde on kirkkaudeltaan 5 magnitudia, se näkyy helposti paljain silmin hyvissä olosuhteissa. Kaukoputkilla näkymä on hätkähdyttävä: Satoja tähtiä voi kimmeltää samassa näkökentässä ja tähdet ovat pakkautuneet hyvin tiheään. Joukon kirkkain tähti on 8 magnitudia, joten jo pienikin kaukoputki riittää erottamaan yksittäisiä tähtiä kohteesta. Vaikka rajamagnitudi on kiivennyt vain 5.0 ja olosuhteet ovat muutenkin olleet vain kohtalaiset Juha Ojanperä on varmasti saanut kokea henkeäsalpaavia näkymiä 320/1300mm Newtonin läpi katsellessaan. ”Todella upea näky.Kohde näkyi jo utulänttinä etsinputkessa, mutta pääputkella se suorastaan räjähti tähdiksi.Tähtiä oli todella runsaasti ja joukko jakautuu selvästi kahteen osaan, joista isommassa osassa on yksi kirkkaampi tähti ja pienemmässä kaksi.” kuuluu Juhan kuvaus. Messier 11 lähistöltä löytyy myös muita kohteita, vaikkapa muutama 14 magnitudin planetaarinen ja köyhä avonainen tähtijoukko Basel 1 keskikokoisille kaukoputkille.

”Heikohko ututäplä melko tähtirikkaassa ympäristössä. M71 erottui heikosti suoraan, syrjäsilmällä paremmin. Suuri osa kentän tähdistä himmeitä ja siksi vaikeasti piirrettävissä, joten ainoastaan tärkeimmät tähdet piirretty.” kertoo Marko Myllyniemi havainnostaan pallomaisesta tähtijoukosta Messier 71 Nuolen tähtikuviossa. Piirrokseen Myllyniemi käytti Ilmajoen yössä 120/600mm linssiputkea suurennoksena 71. Kohteen luokitus oli pitkään mysteeri. M11 tavoin Messier 71 luultiin pitkään erittäin rikkaaksi avonaiseksi tähtijoukoksi. Nykyisten tietojen mukaan kohde on kuitenkin pallomainen tähtijoukko noin 13 000 valovuoden etäisyydellä. M71 magnitudi on 8.2 ja koko 7,2’ (himmeitä joukkoon liittyviä tähtiä on kuitenkin löydetty jopa niinkin kaukaa kuin 24’ päästä kohteen keskustasta) ja sopii mukavaksi haasteeksi pienille prismakiikareille. Jo kymmenen senttisellä kaukoputkella kohde hajoaa tähdiksi, parhaimmillaan jopa keskustaa myöten. Suuremmilla kaukoputkilla tähtiä näkyy enemmän ja enemmän. Ainoastaan pienillä suurennoksilla M71 näyttää pyöreältä, todellisuudessa se on hyvinkin kolmiomainen. Mikä on pienin kaukoputki, jolla näet tämän yksityiskohdan? Kuten Markon kuvauksesta käy ilmi, tämä pallomainen joukko sijaitsee hyvin rikkaassa tähtikentässä. Tämä lisää kohteen kauneutta entisestään. M71 lähistöstä löytyy lisäksi huomaamaton avonainen tähtijoukko Harvard 20. 23/24.10. Rajamagnitudi oli 6.2, TT ja Seeing 2.

Jaakko Saloranta

English Summary

The weather here in Finland has been hideous for the past few weeks. I also managed to break my hard drive just a few minutes before sending this post to the editor. Anyway, all is stable for the time being. Keep those sketches coming! We have 4 sketches in this episode from 4 different observers. The first one is made by the winner of the "observer of the year"-prize, Iiro Sairanen from NGC 7008 - planetary nebula in Cygnus. The second drawing is NGC 7331 from Toni Veikkolainen and the third by Juha Ojaperä. The last but not the least is a sketch from Messier 71 that old fickle globular cluster in Sagitta. The drawing is made by Marko Myllyniemi.