14.9.02 ds@ursa.fi

6/2002

Talven alkua

Ulkona paksun pilvipeitteen toisella puolen Leonidit yltyvät kohta kovimpaan yritykseensä, mutta Suomessa taitaa kyllä aika tavalla jäädä koko show näkemättä, sen verran surkea tänään, parven aattoiltana on säätilanne lähes kaikkialla Suomessa. Onneksi sentään jossain Pohjois-Karjalassa on pieni mahdollisuus selkeään säähän. Muuten talvi edistyy hyvin, vaikka ikävä kyllä lumipeite onkin jo ehtinyt maahan hajavaloa heijastamaan. Selkeitä kelejäkin on ollut hieman rajoitetusti, joten toivottavasti se on merkki erittäin selkeästä keskitalvesta.

Madeira

Olin pari viikkoa sitten Madeiralla lomailemassa ja suunnittelin kiikarihavaintoja. Vuokrasin auton ja ajoin yöllä ylös Paul de Serran ylätasangolle, joka olikin juuri ja juuri pilvien yläpuolella 1300 metrin korkeudessa. Olin etukäteen järkeillyt, että koska kymmenien kilometrien säteellä ylätasangosta ei ole valosaastetta (ja se vähäkin jää pilvien alapuolelle) ja paikka on kuitenkin merkittävästi merenpinnan yläpuolella näkymien pitäisi olla loistavia. Toisin kuitenkin kävi. Yllätyksekseni laskin kunnon adaptaation hankkimisen jälkeen vain 30 tähteä Pegasuksen neliöstä, mikä tarkoittaa, että rajamagnitudi oli 6.4. Huolimatta kaikesta en siis nähnyt sen paremmin tähtiä kuin hyvänä yönä Suomesta. Tästä masentuneena tein muutaman havainnon ja ajoin takaisin Funchaliin nukkumaan. Ai että mitäkö tästä opitaan? Taivas on arvaamaton eikä ennustettavissa. Ilmeisesti Madeiran sijainti keskellä merta ja Golf-virtaa saa ilmankosteuden niin korkeaksi vielä noinkin korkealla, että se blokkaa rajamagnitudia. Tähdet kyllä tuikkivatkin aivan eri malliin kuin Suomessa koskaan, eli seeing oli surkea.

EDL

Aika lähettää materiaalia vuoden toiseen EDL:n on nyt. Kivasti artikkeleja onkin tullut, mutta muutamaa kyllä kaipaan edelleen. Yritän koostaa lehden joululomalla eli välipäivinä, joten sitä ennen täytyisi artikkelien olla perillä. Sitten menisi viikko-pari painossa ja hyvällä onnella lehti olisi lukijoilla heti ensi vuoden alussa.

Yhteisliittymiset

Jaosto suorittaa jälleen yhteisliittymisen ulkomaisiin yhdistyksiin, tällä kertaa mukana englantilainen Webb Society ja USA:lainen NDSOS (National Deep Sky Observers Society). Mukaan pääsee surffaamalla osoitteeseen http://www.ermiksson.net/yhteistilaus/, josta myös löytyy lisätietoa yhdistyksistä. Mikäli et omaa nettiyhteyttä ota soita tai lähetä kirje jaostonvetäjälle ja kerro halustasi liittyä niin saat ohjeet.

Eipä tässä sitten muuta kuin hyvää talvenjatkoa ja hienoja havaintoja. Älkäähän unohtako lähetellä niitä tänne jaostollekin.

Riku Henriksson

Jäähyväisten aika

Heinäkuun puolivälissä vuonna 1999 vietettiin kolmattatoista tähtiharrastajien Cygnus-kesätapahtumaa Taivassalon Tipsundissa. Olimme Syvä taivas –jaoston vetäjän Riku Henrikssonin kanssa uppoutuneet iltanuotion äärellä vilkkaaseen keskusteluun, jonka aihetta en enää muista, mutta todennäköisesti se ei liittynyt mitenkään varsinaisesti tähtiin. Yllättäen Riku kysyi minulta, haluaisinko alkaa toimittaa jaoston palstaa Ursa Minorissa. Toivuttuani tästä keskustelun yllättävästä käänteestä ja yskittyäni hetken väärään kurkkuun nielaisemaani virvoitusjuomaa, vastasin muistaakseni jotain sellaista kuin ”mikäs siinä”. Kun en vielä seuravanakaan päivänä katunut myöntävää vastaustani, Riku esitteli minut jaostokokouksessa UMin uutena toimittajana. Täytyy myöntää, että vaikka olin innostunut, minua myös jännitti, pystyisinkö luomaan mielenkiintoisen palstan jaostolle.

Nyt, kolme ja puoli vuotta sekä 20 Ursa Minorin numeroa myöhemmin, kirjoitan tätä viimeistä kertaa. Palstan pitäminen ja jaostolaisten lähettämien havaintojen läpikäyminen näiden vuosien aikana on ollut oikein antoisaa ja mikä hienointa, olen saanut olla seuraamasssa aivan uudenlaisen nousun aikaa suomalaisessa syvä taivas -harrastuksessa. Nykyisin jaoston toiminnassa on mukana useita nuoria aktiiveja, joiden havaintomäärä ja havaintojen taso on kerrassaan huikaisevan korkea. Viime vuonna minulle lähetettiin lähes kolmesataa piirrosta, mikä on kolme kertaa enemmän kuin kaudella 1999-2000. Toivon, että ihmiset viime vuosina Linnunratapalstaa lukiessaan ovat olleet tyytyväisiä omien havaintojensa käsittelyyn ja ehkäpä saaneet muiden havainnoista innostusta lähteä itsekin tavoittelemaan sitä himmeää kaasusumua tai galaksia, jonka kollega oli vaivoin onnistunut näkemään taisteltuaan ensin pari tuntia hyisessä pakkasessa sormet kohmeessa ja silmät väsyneinä.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, joten niinpä minäkin olen päättänyt opiskelukiireisiin vedoten siirtää palstanpitäjän työt eteenpäin seuraavalle henkilölle. Ensi vuoden alusta paikalleni siirtyy Jaakko Saloranta, nuori huippuluokan havaitsijana, jonka kaasusumupiirroksia tälläkin palstalla on useaan kertaan ihailtu. Tulevaisuudessa havainnot siis lähetetään Jaakolle, yhteystiedot ilmestynevät seuraavassa UMin numerossa ja Ursan www-sivuilla.

Himmeitä sumuja ja vähän muutakin

Tälle viimeisellekin palstalle tuli oikein mukava määrä piirroksia. Aloitetaan katsomalla kuvassa 1 komeilevaa Jaakko Salorannan havaintoa Kirahvin ja Perseuksen rajalla sijaitsevasta laajasta ja erittäin himmeästä emissiosumusta Sh2-205, jolla on hauska lempinimi – ”maapähkinäsumu”. Jaakko on ahkeroinut Vantaan Rajakylän yössä 28./29.10. aseenaan 20 cm newton-teleskooppi sekä UHC-suodin. Kohde on näkynyt heikohkosta kelistäkin huolimatta, vaikka rajamagnitudi on jäänyt vain arvoon 5,8, eikä taustataivaan tummuuskaan ole ollut kuin 3. Jaakko kertoo havainnostaan seuraavaa: ”Hyvin himmeä ja hyvin suuri sumu, joka sijaitsee länteen kahdesta 7. magnitudin tähdestä. Kirkkain osa on melko helppo nähdä UHC-suodattimella. Sumu jatkuu koko kentän matkan pohjoiseen. Toinen kirkastuma on 9. magnitudin tähden ympärillä kentän pohjoisreunalla.”

Kuvassa 2 on vielä toinenkin Jaakon havainto, itse asiassa vielä seuraavalta yöltä. Varsinaisena kohteena on ollut planetaarinen sumu NGC 246, joka sijaitsee Valaskalan tähdistössä. Tuon 10,9 magnitudin planetaarisen lisäksi kenttään on osunut muitakin kohteita, kuten Jaakon havaintokertomuksesta käy ilmi: ”Olin jo lähdössä, kun muistin että NGC 246 olisi myös näkyvissä, joskin melko matalalla. Kohde oli jäänyt minulla Kanarian saarilta bongaamatta, mutta nyt oli mahdollisuus sekin korjata. Kohde näkyi helposti jo ilman suodattimia, mutta muistutti enemmän avonaista tähtijoukkoa glow’n kanssa kuin planetaarista. Muutenkin O-III himmensi kohdetta enemmän kuin kirkasti, joten ei ihme, että kohde ei näkynyt 8 senttisellä linssiputkella ja O-III suotimella Kanarialta. Piirrokseen NGC 246 kanssa eksyi myös galaksi NGC 255 (12.4 mag) ja myös yksi ylimääräinen galaksi (14 mag+++), jota en pystynyt tunnistamaan ohjelmillani (mikäli se siis galaksi on).” Todennäköisesti Jaakon havaitsema tunnistamattomaksi jäänyt galaksi on MCG-02-03-020, joka ainakin koordinaateiltaan sopisi Jaakon piirrokseen. Kyseisellä galaksilla on kirkkautta 15 magnitudia V-kaistalla. Jaakon havainto on tehty Helsingin Kalvikissa 20 cm newtonilla. Sää on ollut kohtalaisen hyvä, rjm. 6,2, seeing 2 ja TT 2.

Seuraavakin havainto on tehty planetaarisesta sumusta. Iiro Sairanen on napannut kuvassa 3 näkyvän ”Blue flash nebulan” eli NGC 6905:n 1./2.10. Imatralla. Piirros tästä Delfiinissä sijaitsevasta 12. magnitudin planetaarisesta on tehty käyttäen 16” dobsonia ja 487-kertaista suurennusta. ”Kohde näkyy parhaiten suurella suurennuksella. Tällä kertaa käytin hyväksi havaitsemaani okulaari-barlow yhdistelmää, joka antaa suurennukseksi 487x. Sumusta pystyy erottamaan hyvissä olosuhteissa runsaasti yksityiskohtia, mutta tällä kertaa verkkokalvolle heijastui ainoastaan sumun kirkkaimmat pääpiirteet. Aluksi planetaarinen näyttää lähes pyöreältä siniseltä levyltä, mutta tarkemmin katsottaessa kohde muuttuu ovaaliksi, jonka kärjet ovat selvästi sisempiä osia himmeämmät. Sumu alkaa saada pikku hiljaa tuttuja piirteitä muista planetaarisista. NGC 6905 muistuttaa jokseenkin olemukseltaan nostopainosumua, mutta tutut piirteet eivät ole niin selvästi havaittavissa. Sumun 14 magnitudin keskustähti näkyy vaivatta. Keskustähden pohjois- ja länsipuolella on kirkkaammat alueet, jotka korostuvat selvästi. Läntinen puntti on selvärajaisempi ja helpommin hahmotettavissa kuin itäinen. Kädensijan pohjoisreuna on jyrkkärajainen kun taas eteläreunan rajaa on vaikea määrittää. Paremmissa olosuhteissa sumu näyttäisi luultavasti vieläkin komeammalta, sillä voimakkaat revontulet värjäsivät tällä kertaa taustataivaan aivan vihreäksi”, kuvailee Iiro havaintoaan. Rajamagnitudi oli tällä kertaa jäänyt vain 5,8:aan ja TT oli erittäin huono: 4-5.

Kolmion tähdistö näkyy syksyllä mukavasti ja sieltä Iiro on 31.10./1.11. piirtänyt pari kuvassa 4 näkyvää galaksia. Kyseessä ovat elliptinen galaksi NGC 777 ja linssimäinen NGC 778, joista edellisellä on kirkkautta 11,4 ja jälkimmäisellä 13,2 magnitudia. Tämäkin havainto on tehty 16” dobsonilla, mutta nyt suurennusta on ollut 244x. Havaintopaikka on ollut sama kuin edellä. Havaintokertomus kyseiseltä yöltä kuuluu: ”NGC 777 ja NGC 778 mahtuvat 7,5mm okulaarilla samaa kenttään. NGC 777 on näistä kahdesta kirkkaampi ja helpompi osapuoli. Se on E1 tyyppinen galaksi, joka näkyy putkessa pyöreänä levynä, jolla on suht' laaja ydin. NGC 778 on sen sijaan pieni ja voimakkaasti elliptinen sumu, joka on paljon vaikeampi kuin NGC 777.”

Läheltä ja kaukaa

Laitanpa tähän viimeisen palstani loppuun pari kohdetta, joista toinen on tuttu ja varsin lähellä, toinen taas jokseenkin tuntematon ja kohtuullisen kaukana. Ensinmainittu on kuvassa 5 näkyvä Perseuksen kaksoistähtijoukko, Misam, jonka on piirtänyt Allar Saviauk. Kyseessähän on yksi taivaan vanhimpia tunnettuja syvän taivaan kohteita, joka mainitaan jo Hipparkhoksen luettelossa designaatiolla Eta ja Khi Persei. Misam sopii kirkkautensa ja kokonsa puolesta erinomaisesti kiikarikohteeksi, mutta hienolta se näyttää kaukoputkessakin, kuten tässä Allarin piirroksessa, joka on tehty 20 cm newtonilla. Sää ei vain ole juurikaan Vantaalla 18./19.10. suosinut, sillä rjm. on ollut n. 3 ja TT 4. ”Täysikuu pilasi kunnon havainnot, joten päätin tuhlata aikani Misamiin. Molempia joukkoja hallitsi muutama kirkas tähti. Ihan mukavan näköinen pari”, lukee Allarin havaintokortissa.

Etäisyys Misamin tähtijoukkoihin on reilu 7000 valovuotta, kun taas palstan viimeinen kohde sijaitsee punasiirtymällä 0,297, mikä tarkoittaa yli 3 miljardin valovuoden etäisyyttä (riippuen tietenkin kosmologisesta mallista). Kyseessä on kvasaari [HB89] 1821+643, joka tunnetaan myös esimerkiksi nimellä KUV 18217+6419 (kuva 6; KUV tulee tässä tapauksessa sanoista ”Kiso ultraviolet excess objects”). Tämän Lohikäärmeessä sijaitsevan 14.2 magnitudin kvasaarin on havainnut 8./9.11. Jarmo Moilanen Vaalassa käyttäen 25 cm teleskooppia. Jarmo kertoo viestissään havainnosta näin: ”66x kohde vain haamuili, mutta 102x toi kohteen jo hyvin näkyville. Se näkyi jopa yllättävän helposti vaatimattomasta kirkkaudesta huolimatta, joka on noin +14,2 magnitudia luetteloiden mukaan ja vertailutähtiin verrattuna se pitänee paikkansa. Toisin sanoen tämä voisi näkyä ehkä jo 20 senttiselläkin putkella hyvissä oloissa. 179x tunnistus varmistui entisestäänkin, kun kvasaarin vieressä oleva himmeämpi vertailutähti nro 1 erottui varmemmin kuin 102x. Vertailutähti nro 3 on ilmeisesti planetaarisen sumun PK 094+27.4 :n keskustähti. Sumu yltää lähes kvasaariin asti. Sumu on +14,2 magnitudia ja kooltaan 2,2' x 1,7', mutta se oli liian himmeä näkyäkseen ilman suodinta. Tämä kvasaari on GSC-luettelon tähti GSC 4222-0648. Sille on GSC:ssä mainittu kirkkaudeksi +13,61 (±0,4) magnitudia, mikä on luetteloiden arvoa enemmän ja myös vertailutähtien magnitudit ovat selvästi suurempia GSC:ssä kuin HQM:n (Hamburg Quazar Monitoring) sivuilla.” Sää on havaintoaikaan ollut keskinkertainen – rjm. 5,97, TT 2 ja seeing 2.

Se on loppu nyt

Haluan vielä lopuksi kiittää kaikkia jaostolaisia antoisista kolmesta ja puolesta vuodesta, jona aikana olen saanut käsitellä teidän lähettämiänne havaintoja ja kirjoittaa niistä. Toivotan kaikille tulevaisuudessa tähtikirkkaita öitä ja palavaa intoa kaukoputken ääreen. Lähettäkää runsaasti piirroksia Jaakolle!

Tuomas Savolainen

English Summary

It is time to say goodbye, since this is the last time I work as an editor of the ”Linnunrata” column. In the next issue of Ursa Minor, Jaakko Saloranta will be holding this post. I have had great time during these years and I wish to thank all those who have sent me observations for publishing. I also hope that people keep sending their drawings to Deep Sky section next year as actively as they have done so far.

In this issue, six drawings from four observers are presented, among them an observation of an extremely faint and large emission nebula Sh2-205 in Camelopardalis. Also, there is an observation of a distant quasar 1821+643 at redshift z=0,297 discussed here.