Jaakko Saloranta, 5.3.06 ds@ursa.fi

5/2005

Syksy ja pimeät yöt

Kolmastoista Deep Sky -jaoston tapaaminen järjestetään jo varmaan monellekin tunnetussa Manskiven toimintakeskuksessa Hollolassa viikolla 39 eli 30.9 - 2.10. Tapaaminenhan on ilmainen DS-jaoston jäsenille. Jaostoon kuulumattomat maksavat 5 euron osallistumismaksun jaoston toimihenkilöille paikanpäällä.

Havainto-olosuhteet ovat toimintakeskuksessa hyvät, sillä rajamagnitudi hipoo parhaimmillaan 7 suuruusluokkaa ja pihalta on suhteellisen hyvä näkyvyys kaikkiin ilmansuuntiin - rannasta nyt puhumattakaan. Paikalle on tulossa myös tavan mukaan runsaasti kaukoputkia ja konkareita, joilta eivät jutut tähtitaivaasta lopu kesken. Omia putkia ja välineistöä kannattaa paikalle tuoda siis monistakin syistä. Ainoa joka saattaa estää havainnointia on tunnetusti Suomen ailahteleva syyssää. Tälle ei jaoston johto hirveästi mahda, mutta ainakin yritetään.
Illaksi on tarpeen tullen varattu ohjelmaa ja sauna lämpiää varmasti. Päivällä keskustellaan havainnoista, jaoston asioista, nautitaan esityksistä ja lauantaina on tarjolla myös tuttu tietovisa, jossa nykyinen mestari Iiro Sairanen tulee näyttämään muille penkin paikan? Tämän kauden palkinto on myös sormiahivelevän hieno. Mukaan kannattaa myös ottaa omia piirroksia ja valokuvia. Paikalta löytyy tietokoneita, skannereita ja videotykki, jolla saadaan varmasti jonkinlainen show aikaan.
Ruokailumahdollisuudet ovat myös hyvät, sillä Manskivestä löytyy sekä hella, mikro että makkaran paistoon sopivat vermeet. Tarkoitus on siis itse valmistaa ruoat - toisin kuin viime tapaamisessa, tällä kertaa ei yhteisruokailua järjestetä. Nukkumapaikkoja on yli 20, patjoja runsaasti ja jääkaappi löytyy.

Ohjelma ja ilmoittautuminen löytyy osoitteesta http://www.ermiksson.net/dsmeet/

Tervetuloa,

Jaakko Saloranta

Niin se vain on, hyvät lukijat, syksy on täällä taas. Syksy on kevään lailla muutoksen aikaa, lehtipuut verhoutuvat keltaisen ja punaisen sävyihin, muuttolinnut alkavat tehdä lähtöä kohti lämpimämpiä maita ja mikä parasta, yöt pimenevät taas! Syksyn ja pimeiden öiden myötä jaostomme havaitsijat ovat taas viritelleet kaukoputkensa valmiiksi ja suunnanneet ne kohti toinen toistaan hienompia kohteita. Tämä näkyy myös ilahduttavalla tavalla Deep Sky-arkistossa, nimittäin havaintoja jaostolle on saapunut jo kymmenittäin, ja uskonkin, että tämä on vasta alkua taas uudelle onnistuneelle havaintokaudelle! Mutta nyt minä jätän nämä jorinat tähän, ja menen itse asiaan, eli havaintoihin!

Syysöiden kestosuosikit

Tietyt syvän taivaan kohteet ovat sellaisia, jotka lähes jokainen tähtiharrastaja ikään, sukupuoleen ja kokemukseen katsomatta tuntevat. Näitä kohteita havaitaan paljon, ja nämä ovat vakiokohteita eri yhdistysten tähtinäytännöissä. Monet näistä kohteista ovat helposti havaittavissa jo pienelläkin havaintolaitteella, ja osan niistä voi nähdä paljain silminkin! Ja kaiken lisäksi nämä kohteet ovat usein hienoja ja vaikuttavia. Tällaisia kohteita ovat myös suuri Andromedan galaksi M 31 ja Herkuleen suuri pallomainen joukko, M 13, jotka molemmat ovat Messierin luettelon tunnetuimpia ja havaituimpia kohteita. Myös tänä syksynä nämä upeat kohteet ovat saaneet osakseen paljon huomiota. Molemmat näistä kohteista ovat hyvin havaittavissa syksyisellä yötaivaalla, ja ne ovat myös nähtävissä paljain silmin hyvissä olosuhteissa.

Kosminen naapurimme

Eräs syysöiden suosikeista on meidän kosminen naapurimme, M 31 eli Andromedan galaksi. M 31 löytyy, kuten nimestäkin voi päätellä, Andromedan tähdistöstä. Andromedan galaksi ja Linnunrata kuuluvat molemmat ns. paikalliseen galaksiryhmään ja ne ovat sen isoimmat jäsenet, ja niiden lisäksi ryhmään kuuluu lukuisia muita galakseja. Andromedan galaksi on meidän lähin galaktinen naapurimme, ja matkaa sinne on kosmisessa mittakaavassa vaivaiset 2 miljoonaa valovuotta. Itse asiassa tuo välimatka lyhenee koko ajan, sillä meidän Linnunratamme on törmäyskurssilla Andromedan galaksin kanssa, mutta tuota kosmista kohtaamista on tuskin yksikään ihminen todistamassa. Andromedan galaksi on lähes samanlainen kuin meidän Linnunratamme, se on saman tyyppinen spiraaligalaksi, jossa myös, kuten Linnunradassakin on lähes 200 miljoonaa tähteä. Se on myös lähes yhtä iso Linnunradan kanssa, halkaisija n.100 000 valovuotta. M 31 näkyy paljain silmin utuisena, pitkulaisena läikkänä, mutta jo pienellä kaukoputkella kohteesta näkyy kirkas ydin, ja sen kaksi pientä seuralaisgalaksia, M 32 ja M 110. Kaukoputken koon kasvaessa kasvaa myös erottuvien yksityiskohtien määrä. Spiraaligalakseille tyypilliset pölyjuovat ovat melko helposti havaittavissa Andromedan galaksissa. Myös osa galaksia kiertävistä pallomaisista tähtijoukoista on havaittavissa jo harrastajan laitteilla. Kuvassa 1 näette malliesimerkin isolla putkella tehdystä havainnosta Andromedan galaksista. Tämän hienon havainnon on tehnyt myös kaukoputken rakentajana kunnostautunut Allar Saviauk Mäntsälässä 2/3.9.2005 klo 0.50. Havaintovälineenä Allarilla on ollut 300/1800mm Newton-putki, ja suurennusta on ollut 51x, jolloin kenttä on ollut 60'. Taustataivas on ollut Mäntsälässä melko vaalea (4), mutta seeing hyvä (2). Sää on havaintohetkellä ollut lämmin ja tyyni, mutta suuresta ilmankosteudesta johtuen huurtuminen on haitannut havaitsemista.Tämän kohteen havaitsemista helpottaa silti se, että se on korkealla etelätaivaalla syysöisin. Allar kertoo havainnostaan näin: "Aluksi näkyi vain kirkas keskuspullistuma, mutta pienen tarkkailun jälkeen himmeä harso ulottui aina lähes M32:seen asti. Tummia juovia näkyi useita, joista selkein oli aivan keskustan pohjoispuolla, se oli kuin veitsellä leikattu. Huntu erottui lähinnä etelän puolelta ja pohjoisessa sitä ei tahtonut erottaa. E-W-haaroista läntinen oli huomattavasti kirkkaampi ja selvempi. Ensi kertaa näin jotain mielenkiintoista M31:ssa. Aika kamala piirtää..."

Messier 31 - Allar Saviauk

Mersunmerkkijoukko

Toinen näistä kahdesta syysöiden klassikkokohteista, jotka olen tähän valinnut, on Herkuleen tähdistössä majaileva pallomainen tähtijoukko M 13, johon viitataan joskus myös nimellä Herkuleen suuri pallomainen (tähti)joukko. Tämä nimitys ei ole aiheeton, sillä sen koko on 16,6', joten se on yksi isoimmista pohjoisen taivaan pallomaisista joukoista, muita samaa kokoluokkaa olevia joukkoja ovat mm. M 3 (16,2') Ajokoirien tähdistössä ja M 5 (17,4') Käärmeessä. M 13 on yksi n. 150:ä Linnunradan halossa majailevista pallomaisista tähtijoukoista, ja se hyvin vanha, kuten kaikki muutkin pallomaiset joukot. Tähtitiheys sen keskustassa on melkoinen, ja joukko on muutenkin erittäin rikas, siinä on n. 300 000 tähteä. Etäisyyttä joukkoon on n. 23 000 valovuotta. Tästä huolimatta joukko on helppo erottaa tähdiksi tavallisella harrastajakaukoputkella. M 13 löytyy hyvissä olosuhteissa jo paljain silmin Herkuleen tunnetusta Kulmakivi-asterismista Eta ja Dseta-tähtien välistä, n. 1/3 matkan Etasta kohti Dsetaa. Herkuleen suuresta joukosta voi löytää paljon erilaisia yksityiskohtia. Isolla kaukoputkella se näyttää mielestäni kasalta kimaltelevaa tähtipölyä, ja siitä lähtee tähtirimpsuja joka ilmansuuntaan. Joukossa on myös tunnettu tummien juovien muodostama kuvio, jota kutsutaan Suomessa Mersun merkiksi, mutta maailmalla se tunnetaan propellina. Tuo kuvio on sellainen, että kun sen kerran on löytänyt, on se helppo löytää myös uudestaan, kun tietää minne katsoo. M 13:a läheltä löytyy muutama pieni galaksi, joita voi yrittää havaita n. 20 senttisellä putkella. Kuvassa 2. on Tomi Malmströmin Turun Littoisissa 19/20.8.2005 klo 23.34 tekemä havainto Herkuleen suuresta joukosta. Tomilla oli havaintovälineenä 254/1200mm Newton-putki, ja suurennusta on ollut 96x. Olosuhteet havaintohetkellä ovat olleet hyvät, seeing ja TT 3, rajamagnitudi 6.0. Tomi kertoo havainnostaan näin: "Ilmakehä oli rauhallinen, joten kohteesta erottui helposti ns. mersun merkki sekä joukon pohjoisella reunalla halkova tumma vyö. Tähdet erottuivat helposti keskustaan saakka. Joukon reunoilla paljon erilaisia tähtivöitä ja rihmoja."

Messier 13 - Tomi Malmström

Kuolleiden tähtien jäänteitä

Seuraavaksi aion esitellä teille kolme erilaista esimerkkiä tavallisen pääsarjan tähden loppuvaiheista, jollainen myös meidän Aurinkomme on. Tavallinen pääsarjan tähti elää vakaata ja tasaista elämää noin 10 miljardin vuoden ajan, kunnes siitä tulee punainen jättiläinen elämänsä loppuvaiheiden aikana. Tähden loppu koittaa, kun siitä loppujen lopuksi tulee planetaarinen sumu.

Ensimmäinen planetaarinen sumu, jonka aion esitellä, löytyy Kefeuksen tähdistön yläosista. Tämä planetaarinen on NGC 40, joka on Caldwellin luettelon 2. kohde, ja se on meistä n. 3500 valovuoden etääisyydellä. Tällä planetaarisella on kirkas keskustähti (11.6mag), koko sumun kirkkaus on 12.3 magnitudia. Kooltaan sumu on melko pieni, 38" x 35". NGC 40 on mahdollista nähdä jo ainakin 10-senttisellä putkella. Jyri Lehtinen on tehnyt havainnon NGC 40:ä Mäntsälän Kivisuonniityssä 2/3.9.2005 klo 01.20. Havaintovälineenä Jyrillä on ollut 200/1000mm Newton-putki, ja suurennusta on ollut 200x, jolloin kenttä on ollut 16'. Rajamagnitudi on ollut havaintohetkellä hyvä (6.5), seeing tavallinen (3), mutta taustataivas on ollut vaaleahko (4). Taivas on ollut selkeä, ja ilmankosteus suuri. Jyri kertoo havainnostaan näin: "Pyöreä sumu, jossa heikkoa rengasmaisuutta ajoittain näkyvissä. Koillispuolella oli rengas hieman kirkkaampi, etelästä taas avoin. Keskustähti (11.5m) näkyi kirkkaana.”

NGC 40 - Jyri Lehtinen

Seuraava planetaarinen, Minkowski 1-64 löytyy Lyyran tähdistöstä, lähestulkoon keskeltä Lyyran vinoneliömäistä kuviota. Tämä planetaarinen on pieni (17,5" x 16,8"), mutta kirkas (13.3 mag) ja sen pintakirkkauskin on suuri. Tämä mahdollistaa sumun havaitsemisen hyvissä olosuhteissa jo pienellä putkella ja ehkä O-III:a tai UHC:tä apuna käyttäen. Tämä planetaarinen on samalainen munkkirinkilä kuin Lyyran kuuluisin planetaarinen, M 57, mutta sen pienestä koosta johtuen rengasrakenteen näkemiseen tarvittaneen iso putki. Jaostomme monivuotinen vetäjä Riku Henrikkson on havainnut Minkowski 1-64:n 25/26.8.2005 klo 0.15 Tampereen Iidesrannassa. Rikulla on ollut käytössään 305/1000mm Newton putki, ja suurennusta on ollut 100x ja kenttä 24'. Havainto-olosuhteet eivät ole tehneet Minkowski 1-64:n näkemisestä Rikulle helppoa isosta putkesta huolimatta. Taustataivas on ollut vaalea (4), RJM 5.0 seeing sentään on ollut tavallinen (3). Riku on käyttänyt havainnon teossa apuna UHC-suodinta. Riku kertoo havainnostaan tähän tapaan: "Pieni, pyöreä ja piirteetön planetaarinen sumu. UHC himmentää suurimman osa kentän tähdistä, mutta korostaa sumua merkittävästi. Sumu oli silti näkyvissä vain ajoittain syrjäsilmällä. Kesti viisi minuuttia, ennenkuin havaitsin ensimmäisen välähdyksen tuosta planetaarisesta." Valosaasteiset olosuhteet ovat vaikeuttaneet havainnon tekoa, ja Rikun mielestä kohde olisi ollut varmasti helpompi paremmissa olosuhteissa.

Minkowski 1-64 - Riku Henrikkson

Viimeinen kohde tälläkerralla on NGC 6804, kuin myös planetaarinen sumu. Tämä kohde löytyy Kotkan tähdistöstä, ja se on helppo havaita pienelläkin putkella sumun suuren kirkkauden takia (12.0 mag). Myös sumun pintakirkkaus on suuri, 11.6 magnitudia. Sumun keskustähti (14.4 mag) on mahdollista havaita n. 25-senttisellä putkella. Sumu on muodoltaan epäsäännöllinen, ja sillä on havaittavissa rengasmainen muoto ja himmeä halo, jonka näkymistä auttavat hyvät olosuhteet ja O-III tai UHC suodin. Tämä planetaarinen on kooltaan 62" x 49", mikä myös helpottaa kohteen havaitsemista. Toni Veikkolainen on havainnut NGC 6804:n 30/31.8.2005 klo 0.04 Järvenpään Kinnarissa. Tonilla on ollut havaintovälineenä 200/1000mm Newton-putki, ja suurennusta on ollut käytössä 100x ja kenttä 25'. Tonilla on ollut havainnossa apuna O-III suodin. Olosuhteet Järvenpään Kinnarissa ovat olleet melko hyvät, TT 1, RJM 6.2 mutta seeing kuitenkin 4. Taivas on ollut pilvetön ja ilma lämmin, eikä kuukaan häirinnyt havaitsemista. Tonin mukaan kohdetta ei pystynyt varmuudella tunnistamaan planetaariseksi sumuksi ilman suodinta, ja kohde näkyi elliptisenä kiekkona, jossa on epäterävän reunat.

NGC 6804 - Toni Veikkolainen

Juha Ojanperä

Pohjoisen taivaan kauneimmat kaksoistähdet, osa 3

Rengassumun (M57) ohella Lyyran tähdistössä on useita havaitsemisen arvoisia kaksoistähtiä. Epsilon Lyr (ADS 11635) on kaksinkertainen kaksoistähti, jossa 5.0 magnitudin pohjoinen ja 5.2 magnitudin eteläinen päätähti näkyvät paljain silmin hyvällä havaintosäällä erillisinä, sillä niiden välimatka on peräti 3' 27,7". Ensin mainitulla on 2,6":n päässä 6,1:n ja jälkimmäisellä 2,3":n päässä 5.5 magnitudin seuralainen. Kaikkien neljän valkoisen tähden näkeminen erillisinä kaukoputken kentässä on mykistävä kokemus. Sheliak (Beta Lyr, ADS 11745) ja Zeta Lyr (ADS 11639) muistuttavat hämmästyttävän paljon toisiaan. Päätähden kirkkaus ja valkoinen väri, positiokulma ja komponenttien etäisyys ovat lähes samat. Aladfar (Eta Lyr, ADS 12197) koostuu kahdesta sinertävästä tähdestä, joiden kirkkaudet ovat 4.4 ja 8.6 magnitudia.

Kevättaivaan helmiin kuuluu Rasalgethi (Alfa Her, ADS 10418), jossa kirkkaampi tähti on punainen jättiläinen, jonka kirkkaus vaihtelee 3.1 ja 3.9 magnitudin välillä, ja himmeämpi taas 5.4 magnitudin kohde, jonka väriä on vaikea havaita. Algiebassa (Gamma Leo, ADS 7724) 2,3 päätähti hohtaa 2.3 magnitudin kirkkaudella oranssina ja B-tähti 1.5 magnitudia himmeämpänä valkoisena.

Toni Veikkolainen

English Summary

Fall and dark nights are here again, and and the observers of our section have starting to aim their scopes to the objects in the sky, and they have also sent already lots of observations to the deep sky archieve, www.deepsky-archive.com. Also remember, that the meeting of our section is coming, and it will be held in 31.9.-2.10.05 in Hollola.