Jaakko Saloranta, 15.9.04 ds@ursa.fi

5/2004

Syksyä kaikille

Jälleen kerran yöt pimenevät - viimeinkin - ja tähdet alkavat näkyä paremmin ja paremmin. Itselläni tämä aika synnyttää aina palavan halun havaintotoimintaan ja tänä syksynä se onnistuu tavallistakin paremmin, matkustan nimittäin viideksi viikoksi Afrikkaan, jossa reitti kulkee pitkin eräitä maailman pimeimmistä alueista (monessakin mielessä). Mukana on tosin vain kiikarit ja tähtikarttoja, mutta tiedän jo kokemuksesta, että nähtävää riittää ainakin tarpeeksi noillakin välineillä, sen verran rikas ja upea on eteläinen pallonpuolisko.

EDL

Valitettavasti en ole saanut tehtyä EDL:ää eteenpäin juuri lainkaan, muutama juttukin vielä puuttuu. Niinpä tämäkin vuosikerta täytyy skipata ja toivoa parempia aikoja ensi vuodeksi. Todellakin muutamaa hieman kookkaampaa juttua vielä kaipaisin että siitä saisi taas tuhdin lukupaketin aikaan.

Deep Sky tapaaminen

Tämän vuoden tapaaminen järjestetään Pornaisissa 22-24.10.2004. Paikka on Suvirannan leirikeskus, jossa on runsaasti majoitustilaa ja muutenkin hyvät mahdollisuudet esityksien pitämiseen ja päiväohjelmaan. Suunnitelmissa on myös tutustumisretki Kosmologisen Seuran tähtitornille ja tietenkin perinteiset tietokilpailu ja viime kauden havaintojen esittely. Ohjelmaa on mahdollisesti tulossa vielä lisääkin, mutta joudun tiedottamaan siitä vasta palattuani Afrikasta lokakuun alkupuolella. Tapaaminen on tuttuun tapaan ilmainen jaoston jäsenille ja muille se maksaa 15 euroa yhteensä. Yhteisruokailun mahdollisuutta lauantaina tutkitaan, hintaa tulee noin 5 euroa jos se toteutuu. Ilmoittautuminen hoituu osoitteessa http://www.ermiksson.net/dsmeet/, josta näkee myös ohjelman kokonaisuudessaan ja muuta tarkempaa tietoa pitopaikasta, kuvien kera. Tätä kirjoittaessa mukaan on ilmoittautunut jo 14 henkeä huolimatta siitä, että sivut ovat olleet pystyssä vasta viikon.

Tapaamisen organisointi oli tavallistakin hankalampaa tänä vuonna johtuen siitä, että vaihdoin työpaikkaa vuoden alkupuolella ja nyt työtehtävät ovat painaneet kovasti päälle. Onneksi jaostolaiset tulivat apuun ja pitopaikkaa ryhdyttiin Cygnuksen jälkeen etsimään Kirkkonummen Komeetan ja Kosmologisen seuran toimesta ja onneksi sitten tärppäsi ja paikka löytyi. Aikataulu on hieman tiukka, mutta ilmeisesti jaostolaisilla on sen verran vahva halu tulla tänäkin vuonna tapaamiseen, että sen pitäminen kannattaa.

Sen suuremmitta puheitta lopetan tähän ja jatkan matkatavaroiden pakkaamista. Toivotan lopuksi vielä kaikille selkeää syksyä ja reilusti havaintoaikaa! Muistakaahan lähetellä havaintojanne Jaakolle paperilla tai suoraan jaoston havaintokantaan osoitteessa http://www.deepsky-archive.com!

Riku Henriksson

Syksyä kaikille

Uusi kausi on taas pyörähtänyt komeasti käytiin havaintojen valossa. Ilmojakin on piisannut ihan kohtalaisesti, vaikka tätä kirjottaessa ulkona onkin käynnissä pienoinen ukkosmyrsky. Edellisten numeroiden kanssa oli pientä häslinkiä, mutta nyt on taas kaikki kunnossa ja 3/04 numero löytyy jaoston kotisivuilta, vaikka sitä ei lehdessä ollutkaan. Ja muistakaa kaikki ilmottautua ja ennen kaikkea saapua DS-tapaamiseen! Tällä kertaa kaikki palstan kohteet löytyvät Patrick Mooren Caldwell-luettelosta.

NGC 7239 / Caldwell 63 - Helix / Helical sumu löytyy Vesimiehestä (Aquarius) ja on hyvä kohde havaittavaksi vielä tummien syystaivaiden alla. Harmittavasti kohde sijaitsee matalalla, eikä nouse koskaan yli 9 astetta korkeammalle Etelä-Suomessakaan. Mikko Olkkonen havaitsi kohdetta hyvissä, tosin kylmissä, 0°C olosuhteissa Australiassa. Kaukoputkena on ollu Cassegrain 356/3910mm ja suurennosta 71x. Mikko kuvailee kohdetta seuraavasti: “Näytti suurelta lumipallolta. Kohde oli pyöreähkö sumu rengasmaisella rakenteella”. Vaikka lähdekirjoissa Helical luetteloidaan jopa niinkin kirkkaaksi kuin 7.3 magnitudia, sen valo on levinnyt lähes puolenkuun kokoiselle alueelle, joten pintakirkkaus jää harmittavan pieneksi. Kirkkautensa johdosta kohde on kuitenkin nähty jopa paljain silmin, mutta normaalisti se on lähinnä kiikari- ja ennen kaikkea kaukoputkikohde. Kiikareilla näkyy ainoastaan pieni sumuläikkä 47. ja 59. Aqr tähtien välissä, mutta jo pieni kaukoputki paljastaa kohteen todellisen koon, kun ajatellaan että se on kuitenkin planetaarinen sumu. Todellisuudessa Helix-sumu on yksi taivaan suurimmista ja lähimmistä planetaarisista. Suuruuden takia kohdetta on syytä havaita mahdollisimman pienellä suurennoksella, jos sää sallii, kannattaa käyttää hyvinkin suurta suurennosta yksityiskohtien näkemiseen. Joka tapauksessa, noin 10-senttisellä putkella näkyy jo kohteen hieman elliptinen muoto sekä rengasrakenne. Jos rengasmaisuutta ei heti näe, kannattaa katsoa pitkään ja hartaasti tai yrittää myöhemmin helpompien kohteiden jälkeen. UHC ja O-III suodattimet parantavat kohteen kontrastia huomattavasti ja tekevät siitä näin ollen helpommin havaittavan vaikka keskeltä kaupunkia. Suurella suurennoksella voi myös yrittää keskustähteä, joka on magnitudiltaan 13.5. Jos ilma on otollisen hyvä, tähden voi nähdä jo pienilläkin putkilla sekä useiden muiden himmeiden tähtien loiston kohteen sisällä, mukana kirkas 10. magnitudin tähti, joka näkyy kohteen länsilaidalla. Tavallisesti keskustähti näkyy 20-senttisellä putkella. Suuremmilla kaukoputkilla kohteesta tulee hyvin kaunis: tusinan verran tähtiä sumun sisällä, selkeä rengasrakenne sekä kirkastumat N ja S reunoilla. Hyvin suurilla instrumenteilla voi yrittää nähdä sumun hyvin himmeää ulkorengasta – pienin luotteloitu havaintoväline tämän yksityiskohdan näkemiseen on kuitenkin 20 tuuman kaukoputki, joten ihan kaikille putkille tämä ei sovellu. Lisää detaileja löytyy suurille putkille kun yrittää nähdä kohteesta globuleja ja muita hienorakenteita. Kaiken kukkuraksi pieni 16. magnitudin edge-on galaksi lymyilee sumun haituvien sisällä, länsi-laidalla. Onnea yritykseen!

Barnardin galaksi / NGC 6822 / Caldwell 57 kuuluu Linnunratamme kanssa samaan galaksiryhmään. Kuten nimestä voi päätellä Edward Barnard löysi tämän kohteen 5 tuumaisella putkella vuonna 1884. Edwin Hubble tunnisti Cepheidejä galaksista vuonna 1924 ja tajusi, että galaksi ei ole sumu Linnunradassa vaan Linnunradan ulkopuolinen kohde. Havaintovälineenä hänellä oli Mount Wilsonin 100 tuumainen järkäle. Toni Veikkolainen on tehnyt kovan luokan havainnon tästä tunnetusta epäsäännöllisestä galaksista. Havaintovälineenä hänellä on ollut Newton 200/1000, suurennoksena 50x ja lisäksi Celestronin LPR suodin. ”Hieman ovaali, pienen pintakirkkauden omaava kohde ilman yksityiskohtia” kuuluu Tonin kuvaus. Havaintopaikkana on toiminut Järvenpää, rajamagnitudilla 5.8. Kohteena tämä galaksi on hyvin vaikea kohde. Uranometria listaa pintakirkkaudeksi vain 14.8, eli jotta tämä Linnunradan naapuri näkyisi, tarvitaan hyvin tummaa taivasta, rajamagnitudi mieluiten yli 6.5. Suurennoksenkin tulee sattuneesta syystä olla mahdollisimman pieni, yksityiskohtien näkemiseen tulee kuitenkin käyttää suurta suurennosta ja toivoa, että taustataivas on tarpeeksi tumma. Kiikareillakin kohde on nähty, mutta allekirjoittanut voi kokemuksesta sanoa, että tämä ei aivan Tampereen keskustasta onnistu. Kaukoputkessa kohde näyttää lähes aina samanlaiselta: erittäin himmeä, elliptinen sumu ilman yksityiskohtia. Keskuspullistuma tosin saattaa olla näkyvissä jos havainto-olosuhteet ovat erittäin hyvät. Suurilla putkilla tosin näkymä on huomattavasti parempi: Mottlingia, H-II alueita (käytä suotimia parantamaan näkyvyyttä) ja jopa yksittäisiä tähtiä rupeaa näkymään galaksin uumenista! Kirkkaimmat näistä tähdistä ovat 14 magnitudin (yhteensä 363 tähteä jotka ovat kirkkaampia kuin 18 magnitudia) luokkaa, Robert Burnham Jr. mukaan tosin vain 16 magnitudia, mutta yleensä nämä ovat hieman yläkanttiin. Myös erilaisia sumuja voi yrittää nähdä, yksi näistä on emissiosumu IC 1308, magnitudiltaan noin 14 ja kooltaan vain 22”. Avain Barnardin galaksin näkemiseen on kuitenkin pimeä etelähorisontti, pieni suurennos ja havaitsijan kärsivällisyys. Kaukoputken koolla ei ole niin väliä, yleensä galaksi näkyy helpommin juuri pienissä suurikenttäisissä kaukoputkissa.

Kirahvista (Camelopardalis) löytyvä kirkas galaksi NGC 2403 kuuluu sekin Caldwell-luotteloon, numerolla 7. Kirahvi on taivaan 18. suurin tähtikuvio, mutta ei sisällä yhtään magnitudia 4 kirkkaampaa tähteä. Tästä syystä kohteen etsimisessä kannattaa olla tarkkana, helpoin tapa on siirtyä Ison Karhun kärkitähdestä, 5 magnitudin tähtien kautta 51. Cam tähteen, jonka lähettyvillä kohde on. Jostain syystä tämä kaunis kohde ei löytänyt tietään Charles Messierin silmiin tai toisin päin. Galaksi on kuitenkin kirkkaampi kuin esimerkiksi Messier 109, pintakirkkaus vain on hieman pienempi. Näki Messier kohteen tai ei, se oli ensimmäinen galaksi oman Linnunratamme ulkopuolelta, josta on havaittu Cepheidejä. Aikanaan galaksin etäisyydeksi arveltiin 8000 valovuotta, nykyisin sen on arvioitu olevan noin 8 miljoonan valovuoden päässä ja kuuluvan M81 & 82 kanssa samaan galaksiryhmään. Iiron piirroksen kuvaus menee seuraavasti: ”Hieno galaksi kirkkaan supernovan kera. Läntinen spiraalihaaran on melko massiivinen ja kirkas. NGC 2404 on yksinäinen sumuläikkä lähellä 12 magnitudin supernovaa 2004DJ”. Lokakuussa 1954 galaksissa räjähti supernova, seuraava havaittu räjähti juuri siis tänä vuonna ja sain nimekseen SN 2004DJ. Aikaisempi supernova oli kirkkaimmillaan 16 magnitudia, uudenpi oli niinkin kirkas kuin 11 magnitudia ja näkyy varmaan vieläkin galaksin reunalla. 2004DJ havaittiin niinkin pienillä instrumenteilla kuin 10-senttiä. Iiron piirroksessa supernova on merkattu nuolella. Itse galaksi näyttää pienillä putkilla ja etsimissä piirteettömältä elliptiseltä hehkulta kahden 10 magnitudin tähden välissä. Pintakirkkauden (14.6) takia kohde ei kestä kovinkaan paljon suurennosta ilman hyvää havaintopaikkaa. 20-senttisellä putkella rupeaa jo näkymään selvää mottlingia sekä Iiron mainitsema kirkastuma NGC 2404, spiraalihaarat näkyvät jo ainakin 30-senttisellä, miksei pienemmilläkin kaukoputkilla. Iiron piirros on tehty 40-senttisellä kaukoputkella Aholassa, 6.4 magnitudin taivaan alla.

”Ensi silmäyksellä, pienellä suurennoksella planetaarinen oli tähtimäinen, mutta kiekko tuli näkyviin syrjäsilmällä ja suuremmalla suurennoksella. Keskustähteä ei näkynyt” kuvailee NGC 6826 / Caldwell 15 Juha Ojanperä. Havaintopaikkana on toiminut Ulvila ja kaukoputkena Tal-1. Tämä Joutsenesta (Cygnus) löytyvä kohde on yksi pohjoisen taivaan kirkkaimmista planetaarisista. Noin 2200 valovuoden päässä sijaitseva kohde soveltuu havaittavaksi vaikka täysikuulla, koska pintakirkkaus on suuri ja magnitudi 8.8(v). Kiikareilla NGC 6826 on tähtimäinen, samoin kuin pienillä suurennoksilla kaukoputkissa ja väriltään sinivihreä. Nimensä mukaisesti, Vilkkuva Planetaarinen (Blinking Planetary), ”vilkkuu” suurilla suurennoksilla kun katsoo keskustähteä. Risto Heikkilä neuvoo kirjassaan Syvä Taivas (Jyväskylä 1996, Ursa), tässä suomalaisessa ds-raamatussa seuraavasti kohteen havaitsemista: ”Kun katsot suoraan vain keskustähteä, kiekko sen ympäriltä häviää, mutta siirtäessäsi katseen näkökentässä sivummalle se tulee taas näkyviin”. Keskustähti on magnitudiltaan 10.6 magnitudia joten se soveltuu vallan mainiosti myös pienille putkille. 10-senttisellä putkella kohde on pyöreähkö, 20” kokoinen sumupallo kirkkaan keskustähden ympärillä. Suuremmat kaukoputket voivat jo näyttää sisärenkaan jopa FLIERit (Fast Low-Ionization Emission Regions) kohteen molemmilta sivuilta. Nämä voivat näkyä jo 20-senttiselläkin kaukoputkella, mutta suurennoksen tulee olla todella suuri, mieluiten lähemmäksi 500x. Katsottavaa siis riittää!

Jaakko Saloranta

English Summary

After an unintended absence, this post is back again! The annual DS-Meeting will be held 22-24.10 in Pornainen. Please be sure to sign in and join us! Details from the upcoming meeting can be found in the site: http://www.ermiksson.net/dsmeet/. Mikko Olkkonen visited Australia and came back with several beautiful sketches, in this number you can see NGC 7293 – The Helix Nebula. The real toughie, Barnard’s galaxy surrendered to Toni Veikkolainen under mediocre skies. Iiro Sairanen has been very active this season, as always, NGC 2403 with the still visible supernova 2004DJ in picture 3. The last but not least is a sketch from the Blinking Planetary – NGC 6826 from Juha Ojanperä. Keep up the good work lads!