Jaakko Saloranta, 15.9.03 ds@ursa.fi

5/2003

Syksyä

Deep Sky tapaaminen 2003

Tämän vuoden tapaamiseen, joka pidetäänkin tätä kirjoittaessani jo alle kahden viikon päästä Ruovedellä, on ilmoittautunut jo kokonaista 36 henkeä. Paikalle saapunee myös edellisvuosien tapaan jokunen ilmoittautumatonkin, eli kaikkien aikojen ennätystä tässä joka tapauksessa ollaan tekemässä. Asiaan on varmaankin vaikuttanut ennenkaikkea tapaamisen varsin aikaisin alkanut mainostus. Täytyykin siis tehdä siitä oikein tapa :) Ursa Minorin ilmestyessä tapaaminen on jo pidetty, joten tarkkailkaan jaoston kotisivuja ja seuraavaa UMia ja EDL:ää, niissä pitäisikin sitten olla juttua tapaamisesta.

EDL 1/2003

Havaintokortit

Sain viime Cygnukselle uuden painoksen havaintokorteista, tällä kertaa 2000 kappaletta. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät määrä riittää pari-kolme vuotta. Kortteja voi nyt tilata Ursasta, minulla ei niitä valitettavasti ole lainkaan, mutta soitto tai sähköposti tai kortti tai joku vieläkin mielikuvituksellisempi yhteysmuoto vain konttorille niin homman pitäisi hoitua!

Riku Henriksson

Uusi alku

Uusi kausi on pyörähtänyt hienosti käyntiin useilla komeilla piirroksilla. Kiitokset siitä kaikille havaitsijoille. Olen yrittänyt tässä numerossa esitellä havaintoja useilta eri havaitsijoilta, jotka ovat lähettäneet heti kauden alkuun havaintojaan. Jatkakaa samaan malliin niin pääsemme ihailemaan piirroksianne tulevissakin numeroissa! Ei tässä sitten muuta kun tapaamisiin ds-tapaamisella, vaikka numero saattaakin ilmestyä vasta sen jälkeen. Clear and dark skies ja sitten vaan suoraan havaintoihin:

Lähietelän taivas ja Pegasuksen sydän

Yksi syksyisen taivaan herkuista, Messier 17, on alkujaan Philippe Loys de Chéseaux löytöjä, vuodelta 1745-46. Charles Messier löysi itsenäisesti kohteen uudelleen 1764. Vaikka Bode kuvasi aikanaan kohdetta hyvin yksinkertaisesti ”sumuksi”, on kohde saanut suurta huomiota muilta tunnetuilta havaitsijoilta aikojen takaa. Muiden emissiosumujen tapaan Messier 17 saa valonsa nuorista hyvin kuumista tähdistä. Nämä tähdet ovat kuitenkin piilossa itse kohteen sisällä, joten niiden havainnointi on hankalaa. Parhaiten kohde näkyy mahdollisimman etelässä, johon Kuosmasen Antilla oli mahdollisuus. Antti kävi heinä-elokuussa havaintomatkalla Teneriffalla tuliaisinaan liuta komeita piirroksia erikokoisilla kaukoputkilla. Esittelyssä on kaksi piirrosta samasta kohteesta, joista toinen on tehty 11-senttisellä kaukoputkella (40x, Piirros 1a), toinen 62-senttimetrin kaukoputkella (108x, Piirros 1) havaittuna! Havaintopaikkana on toiminut Izãna vuoren huippu varusteena Tal-1 kaukoputki, toisessa Parador, El Teide. Molemmissa ovat havainto-olosuhteet olleet hyvät, rajamagnitudi yli 6. Kuvaukset kohteesta kuuluvat seuraavasti: 11 cm Newton : ”Kaksi kirkasta pistettä “joutsenen ruumissa”, joista itätinen on pidempi, läntinen pienempi. Kaikkia tähtieä kentässä ei ole piirretty.” ja 62-senttinen jättiläinen: ”Uusinta otos M17:sta. Täynnä yksityiskohtia. Joutsenella kaksi ”pyrstöä.” Kun olosuhteet ovat hyvät Omega / Joutsensumu näkyy helposti jo paljain silmin utuisena läiskänä rikkaassa tähtikentässä. Kaukoputkella tulee esiin varsin komea ja yksityiskohtia täynnä oleva joutsenen tai ankan muoto. Pienellä suurennoksella sumun koko ylittää reilusti luetteloarvon 11’ x 6’. Tämä tosin tarkoittaa vain sumun kirkkainta osaa, mutta lähistöltä löytyy paljon muuta mm. himmeämpi sumu IC 4706-07.

Himmeä planetaarinen sumu Jones 1 / PK104-29.1 löytyy Pegasuksen tähtikuviosta. Iiro Sairanen on havainnut tätä kohdetta massiivisella 40-senttisellä Dobsonilla Joutsenossa syyskuun 4. päivän yönä. ”PK 104-29.1, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä Jones 1, on todella suurikokoinen (5,2') planetaarinen Pegasuksessa. Se on siitä erikoinen, että sen näkeminen on erittäin vaikeaa ilman suotimia, mutta esimerkiksi OIII:n kanssa sen näkeminen on suorastaan helppoa. Ensimmäisenä silmään pistää pohjois- ja etelä osassa olevat kirkastumat, jotka antavat vaikutelman kahdesta erillisestä kohteesta. Syrjäsilmällä paljastuu näitä yhdistävät himmeämmät osat, jolloin sumu näkyy hieman itä-länsisuunnassa soikeana renkaana. Renkaan länsilaita on selvästi itälaitaa kirkkaampi ja selvempi, ei kuitenkaan lähelläkään pohjois- ja etelälaidan kirkkautta. Sumulla on erittäin alhainen pintakirkkaus, mutta kirkkaimmat osat näkyvät 73-kertaisella suurennuksella ilman suodintakin, joskin heikosti.” kuvailee Iiro. Taivaan olosuhteet ovat olleet hyvät: RJM: 6.7, TT ja Seeing: 2. Tavallisemmin noin 20-senttisellä kaukoputkella näkee kaksi tai kolme erillään olevaa rengasta, suuremmilla putkilla voi nähdä jopa koko renkaan, kuten Iiron havainnosta käy ilmi. Pienilläkin kaukoputkilla kohdetta voi yrittää O-III suodattimen kanssa, sillä tulokset voivat olla yllättäviä. Keskustähti on myös sopiva haaste lähinnä yli 20-senttisille kaukoputkille. Kirkkaudeltaan se on noin 16 magnitudia, mutta tunnistamisen kanssa kannattaa olla huolellinen, koska planetaarisen sisältä löytyy lukuisia himmeitä tähtiä. Katso komea piirros kuvasta 2.

E.T, omenanranka ja joulukuusi

“Rakkaalla lapsella on monta nimeä” sanoo suomalainen sananparsi. Tähtitaivaalta löytyy helposti sadoittain enemmän tai vähemmän virallisesti nimettyjä kohteita mitä kummallisimmin nimin. Yksi mieleen painuvimmista ja eniten nimiä saaneista kohteista on avoin tähtijoukko NGC 457 Kassiopeiassa. Kohde tunnetaan meillä parhaiten nimellä Pöllöjoukko (Owl Cluster), mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy: Sudenkorento-, ET- ja Lentokonejoukko (Dragonfly, E.T, Airplane cluster). Nimi Phi Cas joukko on myös suosittu (Phi Cas Cluster). Huomattavaa joukossa on se, että todellisuudessa se muistuttaa kuin muistuttaakin kaikkia sen lisänimiä. Riippuu vain ilmeisesti siitä, mitä kukin suostuu näkemään. Sami Rask on havainnut joukkoa Espoon valoissa varusteenaan Tal-1 kaukoputki ja 96-kertainen suurennos. Sami kuvailee kohdetta seuraavasti: “Löyhähkö avoin joukko, jossa suuret erot tähtien kirkkauksissa. Kirkkaimmat tähdet ovat ”pöllön silmät” pohjoisessa ja vasen siipi osoittaa länteen, oikea itään. Himmeimmät tähdet löytyvät keskeltä.” Rajamagnitudi on ollut 5.0, TT ja Seeing molemmat 3. Kohteesta löytyy yhteensä noin 200 tähteä 20’ alueelta, joista kirkkain, 5 magnitudin Phi Cas, ei uusimpien laskelmien mukaan kuulu itse joukkoon. Muut tähdet löytyvät vanhojen mittausten mukaan noin 2000 valovuoden päästä, tosin nykyisemmin arviot liikkuvat 8000-9000 valovuoden välillä. Kohteen etäisyys on siis vielä selvittämättä. Visuaalisesti kohde tarjoaa mukavaa havaittavaa kaiken kokoisille putkille, mieluiten kuitenkin yli 15-senttisille kaukoputkille. Kohde on myös mukava haaste katsottavaksi ilman kaukoputkea. Raskin piirros löytyy kuvasta 3 ja on tehty 27/28. elokuuta kello 23:01.

Allar Saviauk on käynyt syyskuun alussa Sipoossa havaitsemassa yhtä tunnetuimmista Messierin kohteista: Messier 27. Allarin kuvaus kohteesta on seuraava: ”Selvästi tiimalasin muotoinen. Hyvin kirkas ja komea. Tiimalasin päät eivät ihan koskettaneet toisiaan, vaan pieni pala jäi välistä puuttumaan. Pitkulainen itä-länsi suunnassa. Eteläinen pää huomattavasti kirkkaampi.” Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset: RJM: 5.7, TT:3 ja Seeing: 2. Allarin piirros löytyy kuvasta 4, suurennosta on ollut 33x ja suodattimena O-III. Kirkkautta kohteella on 7.3 magnitudia ja koko 8,0’ x 5,7’. Juuri kirkkautensa ansiosta kohde on juuri ja juuri paljain silmin näkyvissä, tosin epävirallisten tietojen mukaan ainoastaan David Knisely olisi tässä tehtävässä onnistunut. Jopa valosaasteisissakin olosuhteissa kohde on lähes pelottavan kirkas kaukoputken etsimissä ja pienillä kiikareilla. Kaukoputken koon lisääntyessä kohteen koko ja yksityiskohtien määrä tietysti kasvaa ja kohde on yksi taivaan kauneimmista planetaarisista sumuista. 10-senttisellä instrumentilla kohde ei välttämättä näytä tiimalasin- tai omenanrangan muotoa, vaan pysyy lähinnä suorakulmaisena. 20-senttisellä putkella kohteen keskustähti on helposti näkyvissä ja suodattimilla varustettuna muodostaa täydellisen ympyrän. Useita etu- ja taka-alan tähtiä näkyy myös planetaarisen sisällä. M27 keskustähdellä on lisäksi kaksoistähti, jonka toinen komponentti on himmeä 17 magnitudin tähti. UHC ja O-III suodattimet kirkastavat kohdetta myös selvästi.

Omaan galaksijoukkoomme kuuluu lähteestä riippuen noin 30 jäsentä. Tunnetuimmat ovat tietysti Messier 31 ja 33 pohjoisella taivaalla sekä Magellanin pilvet eteläisella pallonpuoliskolla. Messier 33 sijaitsee 2.4 miljoonan valovuoden päässä maasta, suurin piirtein samalla etäisyydellä kuin M31, mutta on kooltaan (noin 15 kertaa) huomattavasti pienempi. Toni Veikkolainen on päässyt katselemaan kohdetta 6/7.9.2003. Tonin kuvaus kohteesta on lyhyt mutta ytimekäs: ”Keskellä iso diffuusi läikkä joka oli selvästi muita osia kirkkaampi”. Kaukoputkena oli käytössä 20-senttinen Newton varustettuna 50-kertaisella suurennoksella ja Celestronin LPR-suodattimella. Havaintopaikkana on toiminut Pornainen rajamagnitudilla 6.13. Paljain silmin M33 on haastava kohde havaittavaksi, mutta jo kiikareilla huomaa kuinka kuinka kirkas ja suuri tämä galaksi on. 4” ja pienemmilläkin kaukoputkilla on jo mahdollisuus nähdä galaksin komeat spiraalihaarat suurena S-kirjaimen muotoisena kiemurana. Suuremmilla kaukoputkilla pystyy näkemään jo useita galaksin HII-alueista, vaikka kirkkain – NGC 604 – voi näkyä jo kiikareillakin. Useita galaksin 16. ja 17. magnitudin pallomaisia pystyy myös havaitsemaan 40-50-senttisillä kaukoputkilla. Kirkkain näistä pallomaisista, C39, on kirkkaudeltaan 15.9 magnitudia ja se on tähtitaivaan neljänneksi kirkkain oman linnunratamme ulkopuolinen pallomainen (extragalactic globular) joukko. Mukaan ei kuitenkaan lasketa mm. kohteita M54, Arp2, Terzan 7 ja Terzan 8, jotka kuuluvat Sagittarius Dwarf Elliptical Galaxy. Messier 33 piirros löytyy numerolla 5.

Mikko Olkkonen on lähettänyt jaostolle valokuvia useista syvän taivaan kohteista. Onneksi myös visuaali havaintoja on saapunut, joista tässä on näkyvissä Messier 103 kuvassa 6. Kohteena M103 jää helposti lähettyvillä olevien muiden joukkoen varjoon, varsinkin NGC 663. Joissain tilanteissa NGC 663 pidetään itse M103, mutta jälkimmäinen on kuitenkin kirkkaampi ja jokseenkin huomiotaherättävämpi. Joukon laidalta löytyvä kirkas 7 magnitudin tähti ei kuulu itse joukkoon ja on mahdollista, että sama kohtalo on myös muutamalla muulla kirkkaalla 8 magnitudin tähdellä joukon alueella. Luetteloissa kirkkain tähti on magnitudia 10.4. Joukon muoto on myös selvästi kolmiomainen. Tähtiä joukosta löytyy 60 kappaletta, joka vastaa hyvin Mikon omia laskuja. Trumperin luokitus on III 2 p. Mikko itse kuvaa kohdetta näin: ”Kohtalaisen mukava joukko. 62 tähteä näkyvissä, joista suurin osa näkyi helposti. Lisää tähtiä olisi näkynyt kentän ulkopuolella.” Suurennosta piirroksessa on kiitettävät 326x ja kaukoputkena järeä 45-senttinen Newton. Parhaiten kohde näkyy pienellä putkella, jolloin taustalla voi olla pehmeä glow. Muuten kohde on melko löyhä, köyhä ja väritön. Tosin ainakin yksi punainen 10. magnitudin tähti löytyy kohteen keskeltä. Kohde on myös kova haaste haukansilmille havaittaviksi paljain silmin.

Jaakko Saloranta

English Summary

The new season has started with a bang: nothing warms my heart more than a bunch of new sketches at the very beginning of August. The annual deep sky meeting is also closing in and it will probably be held before this hits your mailbox. I hope to see and fiddle with as many of you as possible. And be well prepared for the quiz on Saturday afternoon. At first we have two sketches of Messier 17 from Antti Kuosmanen made in the Canary Islands. The first one is drawn with a 24” scope and another with a 4”. The second sketch is made by Iiro Sairanen from Jones 1 in Pegasus. The other sketches are NGC 457 from Sami Rask, Messier 27 from Allar Saviauk, Messier 33 from Toni Veikkolainen and Messier 103 from Mikko Olkkonen.