Jaakko Saloranta, 18.8.05 ds@ursa.fi

4/2005

Cygnus

Jaosto järjestää jaostokokouksen lauantaina alkaen kello 12, johon kaikki asiasta vähääkin kiinnostuneet ovat enemmän kuin tervetulleita. Tarkoitus on keskustella päivän polttavista asioista, kuten EDL-lehdestä, vuoden 2005 DS-tapaamisesta ja ennen kaikkea suunnitella tulevaa ja esittää kysymyksiä – onko havaintoarkiston rinnalle tulossa myös valokuvausarkisto? Saako jaostolle lähettää valokuvia vai ainoastaan piirroshavaintoja? Mistä päin löytyvät saunat ja Cygnuksen parhaat grillauspaikat? Näihin, moniin muihin ja ennen kaikkea juuri sinun kysymykseesi saat vastaukset kun tulet paikan päälle ja vetäiset jaoston johtoa hihasta. Myös lauantai-iltana on mahdollista päästä nauttimaan jaostolaisten kauden aikana syntyneistä, komeista piirroksista rentoutuneessa ilmapiirissä juomien kera.

Havaintokortit

Tarkoitus on ottaa kesän aikana - mieluiten tietysti ennen uutta alkavaa kautta – uusi painos havaintokorteista. Tällä määrällä pitäisikin sitten selvitä seuraavat pari vuotta ilman ongelmia.

Deep Sky tapaaminen

Paikka ja aika ei ole vielä varmistunut, mutta se selviää viimeistään muutaman viikon sisään ja Cygnuksella on varmasti jo tarkkaa tietoa saatavilla. Kannattaa myös seurata jaoston omia sivuja ja postituslistaa, koska tärkeimmät uutiset ilmestyvät aina sinne ensimmäisenä. Aurinkoista kesää,

Jaakko Saloranta

Kesä ja valoisat yöt

Niin se on taas, hyvät lukijat, kesä parhaimmillaan ja yöt vaaleimmillaan. Siitä huolimatta se Cygnus- leiri vaan pukkaa päälle jokavuotiseen tapaansa, ja tässä numerossa olisi hieman tarkoitus muun muassa kertoa tuon tulevan kesätapaamisen ohjelmasta. Ja kun keskikesää elämme, on havaintorintamalla ollut hiljaista, joten esittelen tässä muutaman havainnon kevätkaudelta, ja sitten saattekin taas jatkoa tuolle Toni Veikkolaisen kaksoistähtiartikkelille, jonka aloitin viime numerossa. Mutta nyt käyn vielä kerran viime kauden havaintojen kimppuun, ennen seuraavaa syksyä.

Kompakti galaksijoukko

Tämä Käärmeen tähdistössä majaileva galaksijoukko, Hickson 79, jonka aion teille nyt esitellä, tunnetaan paremmin nimellä Seyfertin sekstetti. Tämä galaksijoukko, joka sijaitsee meistä 190:nen miljoonan valovuoden etäisyydellä, koostuu kuudesta galaksista, NGC 6027 ja NGC 6027A-D. Joukon hallitsevin galaksi on linssimäinen galaksi NGC 6027. Sen kirkkaus on 14.3 magnitudia, ja pintakirkkaus yllättävästi 11.7! Galaksi on kuitenkin pieni, 0.4'X0.3'. Tosin joukossa on oikeasti vain neljä galaksia, sillä NGC 6027D on vain taustataivaan kohde, joka on viisi kertaa kauempana kuin todellinen joukko. NGC 6027B ei oikeasti edes ole galaksi, vaan se on NGC 6027E:stä lähtevän "vuorovesihännän" tihentymä. Joukko on hyvin tiivis, ja sen kaikkien galaksien erottaminen isollakin putkella on vaikeaa, ja kaiken lisäksi kohde on melko matalalla keväisellä yötaivaalla, mikä entisestään vaikeuttaa havaitsemista. Koska tämä joukko on niin tiivis, ovat sen galaksit aktiivisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Galaksien vetovoimien aiheuttamat vuorovesivoimat ovat alkaneet repiä tähtiä irti toisista galakseista, ja niistä lähtee pitkiä ”vuorovesihäntiä” eri puolille avaruutta. Joukon halkaisija on vain 100 000 valovuotta, ja kaikki galaksit ovat pakkautuneet pienemmälle alueelle kuin meidän Linnunratamme! Jaostomme aktiivihavaitsija Iiro Sairanen on havainnut tämän todella kiehtovan kohteen Ruokolahden Härskiänsaaressa 6/7.4.2005 klo 2.45. Havaintovälineenä Iirolla on tämänkin kohteen kohdalla toiminut 406/1803mm Newton-teleskooppi. Suurennusta Iirolla on ollut 244x, jolloin kenttä on ollut 12’. Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset, seeing ja taustataivas molemmat 3, tosin rajamagnitudi on ollut Suomen olosuhteissa erinomainen 6.3, ja pakkastakin on ollut vain -2 astetta. Iiro kertoo havainnostaan näin: "Hyvin tiivis ja vaikea himmeiden galaksien ryhmä. Pystyn erottamaan vain kolme komponenttia, NGC 6027A, B ja E. Koko kompleksi näkyi kolmiomaisena sumuna, jossa nuo kolme kirkastumaa ovat. A ja E ovat selvästi W-E suunnassa pitkulaisia. Tämä kohde vaatii parempia olosuhteita ja isompaa valovoimaa."
Hickson 79 - Iiro Sairanen

Haasteellinen pallomainen

Tämän pallomaisen joukon voit löytää Ison Karhun tähdistöstä, läheltä Leijonan rajaa. Joukko on haasteellinen, koska se on pieni ja himmeä. Sen kirkkaus on 14.2 magnitudia ja koko 2.1’. Pintakirkkauskaan ei pahemmin helpota kohteen havaitsemista, koska sekin on vain 15.6 magnitudia. Tosin tällä kertaa joukon sijainnista on sen verran hyötyä, että varsinkin keväisellä yötaivaalla tämä pallomainen majailee hyvin korkealla, missä ilmakehä on puhtaampi. Etäisyyttä joukkoon on reilut 300 000 valovuotta. Tämä pallomainen on hyvin löyhä pallomaiseksi, nimittäin sen luokitus on XII, joka tarkoittaa sellaista pallomaista, joka ei ole lainkaan keskittynyt kohti keskustaa. Aikaisemmin tähtitieteilijät eivät olleet aivan varmoja tämän kohteen todellisesta luonteesta, ja se on joskus jopa luokiteltu kääpiögalaksiksi, ja siksi sitä joskus kutsutaan vieläkin virheellisesti Ison Karhun kääpiöksi. Markus Tuukkanen on havainnut tämän pallomaisen Someron Salkolassa isokokoisella (635/3175mm) Newton-putkellaan 11/12.4.2005 klo 2.16, jolloin kohde oli 40:n asteen korkeudella. Suurennusta on ollut 302x, jolloin kenttä on ollut 12'. Olosuhteet ovat olleet hyvät, seeing ja taustataivas molemmat 2, ja rajamagnitudikin mainio 6.4, eikä pakkastakaan ollut kuin vaivaiset -1.5 astetta. Markus kertoo havainnostaan näin: "Näkyi yllättävän helposti nurkalla lähes kaiken aikaa. Olin näkevinäni myös yhden tai useampia tuikahduksia".
Palomar 4 - Markus Tuukkanen

Helppo tähtipari

Otetaan vielä tähän lopuksi työnäyte jaostomme kaksoistähtispesialistilta, Toni Veikkolaiselta. Tämä tähtipari, jonka aion esitellä, tunnetaan myös nimellä Cor Caroli, eli Kaarlen sydän. Tämä nimitys juontuu Englannin kuninkaasta, Charles II:stä, jonka kunniaksi tähti on nimetty. (Nykyaikana moinen tähden nimeäminen ei kuitenkaan menisi virallisesti läpi, sillä kansainvälinen tähtitieteilijäunioni IAU päättää tähtien nimeämisestä. Eli jos internettiä selatessanne törmäätte firmaan, joka "myy tähtiä taivaalta", niin sellaiset kannattaa skipata heti alkuunsa). Esittelen nyt tämän tuplatähtihavainnon silläkin uhalla, että joku ei pidä kaksoistähtiä "oikeina" ds-kohteina, mutta kun niitä kuitenkin havaitaan, niin miksei näitäkin havaintoja joskus esittelisi. Cor Caroli, eli Alpha Canis Venaticorum on tähdistönsä, eli Ajokoirien kirkkain tähti, ja sen suuruusluokka on 3. Tähdistä himmeämpi on magnitudiltaan 3, ja sen erottaa helposti jo pienellä kaukoputkella. Tämä tähti on 50 kertaa valovoimaisempi kuin oma Aurinkomme, ja etäisyyttä tähän tähtipariin on lähes 100 valovuotta. Kaarlen sydän on sikäli mielenkiintoinen tähtipari, että kirkkaammalla komponentilla(Alpha-1) on hyvin voimakas magneettikenttä, ja tällaisia tähtiä kutsutaankin magneettitähdiksi. Kaiken lisäksi sen alkuainekoostumus on erikoinen, sillä tähden spektrissa erottuu mm. elohopean ja piin viivoja, ja näiden lisäksi myös harvinaisten alkuaineiden, kuten europeumin jälkiä. Jaostomme tuplatähtituntija Toni Veikkolainen on havainnut myös tämän tähtiparin. Havaintovälineenä on toiminut tuttuun tapaan 200/100mm Newton-putki, ja suurennusta on ollut 200x. Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset, taustataivas 2, seeing 3 ja rajamagnitudi 5.7. Toni on tehnyt havaintonsa Järvenpään Kyrölässä 28/29.3.2005 klo 23.45. Taivas on ollut havaintoa tehdessä selkeä, eikä kuukaan häirinnyt, ja pakkastakin vain –5 astetta. Toni kertoo havainnostaan näin: "Cor Caroli on fyysinen kaksoistähti. Valkoisella pääkomponentilla on kellertävä pari melko kaukana päätähdestä, sen lounaispuolella".
Cor Caroli - Toni Veikkolainen

Tässä vaiheessa haluaisin vielä toivottaa kaikille jaostolaisille oikein rentouttavaa kesää, ja tulkaahan taas sankoin joukoin Cygnukselle!

Mutta nyt päästän taas Toni Veikkolaisen jatkamaan kertomustaan kaksoistähtien ihmeellisestä maailmasta.

Juha Ojanperä

Pohjoisen taivaan kauneimmat kaksoistähdet, osa 2

Paljain silmin näkyvistä tähtipareista puhuttaessa ei voi sivuuttaa Mizarin (Zeta UMa) ja 4,0 magnitudin Alcorin (80 UMa) muodostamaa optista kaksoistähteä ADS 8891. Komponenttien välimatka 12', Etelä-Suomesta aina vähintään 35 asteen korkeus ja magnitudit 2.3 ja 4.0 takaavat näkymisen huonollakin seeingillä. Itse asiassa molemmat tähdet ovat fyysisiä kaksoistähtiä, joiden seuralaiset ovat yhtä kirkkaita kuin Alcor, joka on 152°:n suunnassa Mizarista. Visuaalihavaintoja tehtäessä tulee 2.0 magnitudin keltainen Pohjantähti eli Polaris (ADS 1477) usein sivuutettua, vaikka se onkin optisena kaksoistähtenä hyvin kaunis. 9.0 magnitudin sinertävä B-tähti on 218°:n kulmassa etäisyydellä 18,4".

Syksyn taivas on todellinen kaksoistähtihavaitsijan aarreaitta. Albireossa (Beta Cyg, ADS 12540) punaisen 3.1 magnitudin punaisella päätähdellä ja siitä 54°:n kulmassa sijaitsevalla 5.1 magnitudin sinertävällä seuralaisella on etäisyyttä 34,4", joten tähdet erottuvat mainiosti kiikarilla. Theta Sag (ADS 13442) on jäänyt Albireon varjoon, kuten myös 61 Cyg (ADS 14636), jossa 6.0 ja 6.7 magnitudin tähdet loistavat oransseina. Alamakin (Gamma And, ADS 1630) haalean sinisen B-tähden (5.5 magnitudia) ja keltaisen A-tähden (2.1 magnitudia) etäisyys on 9.8" suuntaan 63°. Achirdin (Eta Cas, ADS 671) järjestelmä koostuu keltaisesta 3.4 magnitudin A-tähdestä ja sitä 4.1 magnitudia himmeämmästä seuralaisesta, joilla on etäisyyttä 13.2" ja positiokulmana 218°. 11 Aql:ssä (ADS 11902) keltainen päätähti loistaa 5.3 magnitudin voimakkuudella ja toinen tähti 4 magnitudia himmeämpänä punaisena. Gamma Del:n (ADS 14279) kellertävä 4.3:n ja sinertävä 5.2:n magnitudin tähti sijaitsevat itä-länsisuuntaisella linjalla 9.6":n päässä toisistaan.

Toni Veikkolainen

English Summary

-