Jaakko Saloranta, 2.6.04 ds@ursa.fi

3/2004

Lämmintä kesää

Havaintokausi täällä Suomessa on päässyt loppumaan ja havaitsijat ovat päässeet kesälaitumelle hakemaan vauhtia muista aktiviteeteista. Haluan myös omasta puolestani kiittää kaikkia havaitsijoita, jotka ovat jaksaneet lähettää havaintoja jaostolle! Nyt on viimeistään sitten kesällä aikaa koluta vanhat laatikot ja piilot jonne olisi voinut skannaamattomia havaintoja jäädä. Piirroksia on näin nopeasti katsottuna tullut reilusti yli 200 kappaletta, joten kyllä aktiivisia havaitsijoita löytyy jaostosta vielä roppakaupalla. Havaintojen todellinen määrä selviää seuraavaan Umiin mennessä. Vielä kerran kiitos kaikille piirrosten lähettäjille ja hyvää kesää kaikille!

Pallomainen tähtijoukko Messier 3 / NGC 5272 sijaitsee Ajomiehen (Canes Venatici) tähtikuviossa. Täältä löytyy myös 4 muuta Messierin kohdetta ja kuvio on ennen kaikkea yksi pohjoisen galaksihavaitsijan parhaimmista paikoista. Charles Messier havaitsi kohdetta toukokuun 3. päivänä vuonna 1764 ja tämä oli Messierin ensimmäinen todellinen löytö. Tuohon aikaan M3 oli 73. syvän taivaan kohde, jonka ihmissilmät olivat nähneet, Herschelin aikana kohteiden määrä puolestaan lisääntyi useilla tuhanisilla. Messier 3 magnitudi on 6.2 (absoluuttinen magnitudi -8.93) ja kokoa löytyy 18,0' (todellisuudessa noin 180 valovuotta) ja se on jokseenkin helppo nähdä paljain silmin pimeän taivaan alla. Kiikari paljastaa jo selvästi kohteen sumumaisuuden ja pienilläkin kaukoputkilla kohde on jo selvästi rakeinen. Jo 10-senttisellä kaukoputkella voi nähdä joukon kirkkaimpia tähtiä, joista kirkkain on 12.7 magnitudia, mutta suuremmilla kaukoputkilla näky on mahtava. Parikymmensenttisellä kaukoputkella M3 on räjähtänyt tähdiksi aivan ydintä lukuun ottamatta ja halossa näkyy tummia juovia kaikkien pallomaisten tavoin. Myös tähtijonoja kannattaa katsoa.
Uusi tuttavuus palstalla on tällä kertaa Olli Kervinen joka havaitsee Haminan lähistöltä ja on lisäillyt monta komeasti väsäiltyä piirrosta jaoston havaintoarkistoon kevään aikana. Olli kuvailee kohdetta seuraavasti: "Kirkas ja upea pallomainen tähtijoukko! Joukon tähdet erottuvat lähestulkoon aivan keskustaan asti ja joukko ikään kuin räjähtää tähdiksi singoten tähtiä kauas joukon laitamille. Joukossa on havaittavissa muutamia kirkkaampia tähtiä sekä kaksi luoteeseen suuntautuvaa tähtijonoa. SE-laita hieman köyhempi". Rajamagnitudi oli piirroshetkellä 6.1, TT 4 ja Seeing 2. Kaukoputkena oli Newton 200/1000 ja suurennosta 100x. Toinen pallomainen joukko NGC 5466 löytyy hieman yli 5 astetta kohteesta itään. Vaikka joukko on kirkkaudeltaan mukavankin kirkas - noin 9 magnitudia - se on pintakirkkaudeltaan himmeä ja tarvitsee näin ollen kohtalaisen taivaan näkyäkseen. Kaukoputkeksi riittää noin 10-senttinen, kiikareillakin kohde on mahdollista nähdä, mutta taivaan tulee olla hyvin tumma. Yksittäiset tähdet ovat hieman alle 14 magnitudia ja näkyvät ainakin 20-senttisellä kaukoputkella. Isojen kaukoputkien omistajat voivat yrittää nähdä alueen himmeitä galakseja.

Toinen havainto Ollilta on Messier 31 - Andromedan galaksi, tämä linnunradan naapurigalaksi 2.3 miljoonan valovuoden päässä. Tämä galaksi on yksi pohjoisen taivaan kirkkaimmista galakseista ja yksi koko tähtitaivaan kirkkaimmista kohteista. Se onkin eräs sekä aloittelevien että kokeneempien harrastajien kestosuosikki. Kirkkaudeltaan 3.4 magnitudia ja kooltaan valtavat 178,0' x 63,0' tämä galaksi löytyy nimensä mukaisesti Andromedasta, Beta ja Mu And tähtiä seuraamalla ylöspäin. Vaikka M31 näkyy paljain silmin jo täysikuulla, se on tietenkin parhaimmillaan mahdollisimman pimeässä paikassa. Kiikareilla kohde on 2,5 asteen kokoinen ovaali sumu, jolla on kirkkaampi ydin. Muut yksityiskohdat ovat melkoisen vaikeita nähdä pelkillä kiikareilla, haasteena voi kuitenkin kokeilla M32 mahdollisimman pienillä kiikareilla. Galaksin kokoa kannattaa arvioida mahdollisimman pienellä suurennoksella tai kiikareilla, mutta kunnon yksityiskohtien näkemiseen kannattaa käyttää suurempaa suurennosta. Varsinkin ytimeen kannattaa käyttää hyvin suurta suurennosta, jolloin se näyttää melkein tähtimäiseltä. Entä onko joku nähnyt M31 jonkinlaista väriä? Galaksin valtavat pölyjuovat näkyvät jo 10-senttisellä kaukoputkella ytimen vieressä. Kirkas tähtipilvi NGC 206 näkyy ilman suurempia ongelmia, kunhan tietää mihin katsoa jo pienilläkin kaukoputkilla. Suurennosta kannattaa myös käyttää jonkin verran koska kooltaan se on melko pieni: 1' x 2'. Kervisen kuvaus on seuraavanlainen: "Hyvin kirkas, valtavan kokoinen, NE-SW-suuntaisesti pitkulainen ja reunoiltaan melko diffuusi galaksi. Näkyi vain kauniin tasaisena ja yllättävän piirteettömänä sumuna vailla yksityiskohtia. Ydin näkyi kirkkaana hehkuna ja keskusydin on kirkas ja lähes tähtimäinen. Galaksin halo on selvästi ydintä himmeämpi. Useita tähtiä on galaksin edessä. Seuralaisgalaksi M 32 ytimestä etelään". Havainto-olosuhteet ovat olleet samanlaiset kuin edellisessäkin piirroksessa, ainoastaan suurennos on ollut 20-senttisessä putkessa pienempi: 50x. Kaiken muun lisäksi galaksista on mahdollista nähdä myös sekä pallomaisia että avoimia joukkoja. Kirkkain pallomaisista on G1 (Mayall II) kirkkaudeltaan 13.7 magnitudia ja se näkyy ainakin 20-senttisellä kaukoputkella. Himmeämmät mm. G76 ja G78 vaativat ainakin hieman isompaa putkea tai erittäin hyvää havaintopaikkaa. Alle 16 magnitudin kohteita löytyy jopa reippaasti yli 20 kappaletta, mutta kaikki ovat tähtimäisia G1 lukuun ottamatta. Tähän mennessä ainoastaan yksi supernova on havaittu Andromedan galaksista. Tämä tapahtui vuonna 1885 ja se oli ensimmäinen koskaan havaittu linnunratamme ulkopuolinen supernova. Kohteen löysi virolainen tähtitieteilijä Ernst Hartwig elokuussa 1885, jolloin kohteella oli kirkkautta kiitettävät 6 magnitudia. Samalla kun katsoo Messier 31, kannattaa putki suunnata Messier 32 ja M110. M32 on pieni, lähes pyöreä sumu kirkkaammalla ytimellä. M110 on puolestaan kookkaampi, himmeämmällä pintakirkkaudella. Galaksi sopii myös taivaan tummuuden mittaamiseen.

Iiro Sairanen kävi allekirjoittaneen kanssa havaintopyrähdyksellä Teneriffan "lämmössä" huhtikuun puolessa välissä. Yöt kuluivat nopeasti flipperiä pelaten ja ennen kaikkea kohteita katsoessa. NGC 5128 / Centaurus A / Caldwell 77 on M31 tavoin yksi tähtitaivaan kirkkaimmista galakseista sekä voimakas röntgen- ja gammasäteilyn lähde. Kooltaan kohde on suuri: 31,0' x 23,0' (visuaalisesti kuitenkin vain 18,0' x 13,0'), kirkkautta 6.8 magnitudia. Parhaimmissa olosuhteissa kohde näkyy myös paljain silmin, mutta on lähinnä kiikarikohde etelässä. Helpoiten kohde löytyy Omega Centaurin / NGC 5139 avulla, josta se on reipas 4 astetta etelään. Annetaan Iiron itse kertoa kohteesta hieman lisää: "Centaurus A on helppo paikantaa paljain silmin näkyvän Omega Centaurin avulla. Galaksia itä-länsi suunnassa halkova pölyjuova antaa viitteitä itsestään jo 25 -kertaisella suurennuksella, suurempi suurennus paljastaa pölyjuovan koko komeudessaan. EDL:n ansiosta galaksi näyttää koostuvan kahdesta lähes samanlaisesta osasta, joista eteläinen on ehkä hieman hallitsevampi. Siinä näkyy myös kaksi tähteä, jotka saavat sumun muistuttamaan South Parkista tutun Iken päätä. Galaksin EDL on ehkä taivaan helpoin lajissaan". Havaintopaikkana on toiminut pimeä parkkipaikka aivan tulivuori Teiden juurella, hieman vajaan 2300 metrin korkeudessa. Olosuhteet olivat erinomaiset: Rajamagnitudi: 6.9, Galaktinen hevonen näkyvissä sekä kohtalaisen tyyntä. Piirros on tehty hieman muunnellulla Tal-1 kaukoputkella 107-kertaisella suurennoksella.

Vesikäärme (Hydra) on tähtitaivaan suurin ja pisin tähtikuvio. Todellisia nähtävyyksiä siitä ei montaa löydy, mutta jos yksi pitäisi valita niin se voisi olla NGC 3242 - The Ghost of Jupiter. Suomesta katsottuna kohde ei valitettavasti nouse kovinkaan korkealle, mutta riittävästi kuitenkin. Antti Kuosmanen havaitsi kohdetta 20-senttisellä kaukoputkella 17./18.4.2004. "Kirkas planetaarinen. Täyspyöreä sumu, jossa kirkkaampi terävä alue keskellä. Keskellä tumma reikä" kuvailee Antti 143-kertaisella suurennoksella. Kohde näkyy helposti jo kiikareilla, onhan sen kirkkaus 7.8 magnitudia, mutta ainoastaan tähtimäisenä. Stephen O’Meara ehdottaa kirjassaan The Caldwell Objects, että kohde saattaisi olla näkyvissä jopa paljain silmin. Pienillä instrumenteilla NGC 3242 näyttää lähinnä pyöreältä sinertävältä sumulta. Hiemankin isommilla putkilla näkyy jo keskustähti, rengasrakenne ja kirkkaammat ulokkeet keskustan molemmilla puolilla. Keskustähden magnitudi on 12.1. Havaintopaikkana toimi Kirkkonummi rajamagnitudilla 5.7.

Jaakko Saloranta

English Summary

The observing season in Finland is over and the white nights are back with a vengeance. On my behalf I would like to thank all the observers who have contributed the section (clearly more than 200 sketches this year with a quick glance) and wish you a sunny and warm summer. This post contains 4 sketches, 2 from Olli Kervinen (Messier 3 & 31), NGC 5128 - Centaurus A by Iiro Sairanen and The Ghost of Jupiter by Antti Kuosmanen. See you in July!