Jaakko Saloranta, 13.3.2006 ds(ät)ursa.fi
Edited from the original by Saloranta

2/2006

Linkkivinkki

Kuukauden havainto

Tällä kertaa kuukauden havaintona komeilee Iiro Sairasen piirros Eskimosumusta, NGC 2392. Iiro kertoilee havaintosessiostaan seuraavasti: "Keli oli normaali talvikeli, ehkäpä hiukan positiivisesti yllättävä. Kohteista tuntui erottuvan melko hyvin yksityiskohtia ja piirroksiakin tuli tehtyä useampia. Lämpötila huiteli noin kymmenessä pakkasasteessa, mutta kohtalaiset tuulen puuskat tekivät siitä vieläkin kylmemmän tuntuisen. Jouduin viemään putken normaalilta havaintopaikalta hieman kauemmas mökkitielle, jottei järveltä puhaltava tuuli häiritsisi niin paljon. Rajamagnitudi oli noin 6.3 määritettynä vielä nousevasta Isosta Karhusta. Seeing tuntui olevan hieman normaalia parempi. NGC 2392 näkyi lähes samanlaisena 12 tuumaisella putkella ja 1000+ suurennuksella. Ulommassa kehässä olevia kirkastumia en mielestäni nähnyt sillä ja 18 tuumaisellakin ne olivat vain vaivalloisesti näkyvissä syrjäsilmällä." Kohdekuvaus menee näin: "Astronetissä käydyn keskustelun jälkeen, päätin katsoa mitä näkisin Eskimosumusta. Katsoin kohdetta useilla eri suurennoksilla väliltä 183x ja 1206x ja yllätykseksi juuri suurin suurennos oli paras. Pääyksityiskohdat näkyivät jo 309-suurennoksella, mutta huonosti. Käytin 3.8mm Baader okulaaria 2x-barlowin kanssa, joka antaa suurennokseksi 1206x. Näkymä on upea! 10.5 magnitudin keskustähti on renkaan keskellä, joka on hieman elliptinen N-S suunnassa ja hieman leveämpi etelässä. Sumun keskus on kuin pienoisversio M57:stä. Tätä monimutkaista rakennetta ympäröi himmeämpi ulompi rengas. Se on melkein tasakirkkauksinen, paitsi etelässä ja pohjoisessa, jossa on kaarimaiset kirkastumat. Näistä eteläisempi on huomattavasti selkeämpi, isompi ja kirkkaampi. Itse sumu on selvästi sininen. UHC ja O-III suotimet parantavat sumun rakenteita vain hieman." Kaukoputkena on ollut 45-senttinen dobson ja suurennosta komeat 1203x. Komea piirros kaiken kaikkiaan ja kiitettävä määrä yksityiskohtia näkyvissä!
NGC 2392 - Iiro Sairanen

Jaakko Saloranta

Näin kevään koittaessa edellytykset havaintojen tekemiseen vain paranevat, tai ainakin olosuhteet muuttuvat otollisemmiksi, ja pimeääkin riittää vielä yllin kyllin. Mutta ennen kevättä, palataan vielä hetkeksi talven havaintoihin, joita jakson loppupuolella tulikin jo jonkinverran enemmän, kuin jakson alussa. Kevät on galaksien aikaa, sillä niitä on nyt näkyvissä jo keskikokoisella putkella enemmän kuin jaksaa havaita! Ja sen takia esittelenkin tässä numerossa pelkästään galakseja.

Klassisen kaunis galaksipari kevättaivaalla

Tämän kevättalven havaintokatsaukseni aloitan Allar Saviaukin havainnosta kuuluisasta galaksikaksikosta M 65 ja 66. Galaksiparihan sijaitsee tunnetusti selväpiirteisessä Leijonan tähdistössä, joka nousee itäiseltä taivaalta inhimilliseen aikaan jo lopputalvesta. Galaksipari mitä todennäköisimmin muodostaa oman itsenäisen galaksijoukkonsa, Leijonan galaksijoukon. Galaksiparin etsiminenkään ei tuota vaikeuksia, sillä se sijaitsee leijonan "alaruumiin" muodostavien tähtien puolivälissä, hieman tähtiä yhdistävän kuvitteellisen janan eteläpuolella. Niiden keskinäinen etäisyys on vain 21', joten ne näkyvät helposti yhtäaikaa näkökentässä. Galaksit näkyvät pieninä utuisina läiskinä jo pienellä kaukoputkella. Isommilla putkilla ja kärsivällisellä havaitsemisella on mahdollista saada galakseista esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Molemmat galaksit ovat spiraalityyppisiä, mutta niissä on havaittavissa sekä sauva- että tavallisen spiraalin piirteitä, joten ne luokitellaan ns. sekatyypin spiraaleiksi, Sab. M 65 näkyy pitkulaisena sumuna, jolla on kirkas ydin. Galaksin kirkkaus on 9,3 magnitudia, ja koko 8,7' x 2,2'. Siitä on mahdollista havaita tumma pölyjuova sen itäisellä reunalla. M 66 kirkkaus on 8,9 magnitudia ja koko 8,2' x 3,9'. Sillä on kaksi isoa spiraalihaaraa, joista toisen sanotaan muistuttavan ravun hankajalkaa. Jaostomme aktiivi Allar Saviauk on havainnut tätä Leijonan galaksiparia Kirkkonummen Porkkalassa 25/26.2 klo 01.45. Havaintovälineenä Allarilla oli N 300/1800mm ja suurennus 69x. Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset, seeing 3, TT 2 ja RJM 5,6. Taivas on ollut pilvetön, ja pakkanen on nipistellyt 10 asteen voimin. Allar kertoo havainnostaan näin: "Molemmat galaksit mahtuivat mukavasti samaan näkökenttään. Molemmat ovat pitkulaisia samaan suuntaan. M65 on huomattavasti pitkulaisempi kuin M66. M65 läntinen reuna terävä (EDL?). M66 oli melko kirkas tähtimäinen ydin."
Messier 65 & 66 - Allar Saviauk

Eräs Messier galaksi Bereniken hiuksissa

Seuraava kohde sijaitsee Bereniken tähdistössä, joka näkyy myös hyvin keväisellä yötaivaalla. Tähdistö itsessään on melko himmeätähtinen, ja sen huomattavin kohde paljain silmin on tähtijoukko, joka tunnetaan nimellä Melotte 111. Se näkyy paljain silmin utuisena kohtana tähdistön keskivaiheilla, ja siitä voi hyvissä olosuhteissa erottaa muutamia tähtiäkin. Mutta tämän lisäksi tästä muuten huomaamattomasta tähdistöstä löytyy lukuisia galakseja, joista yksi on Messierin luettelon 98. kohde. Messier 98 on spiraali galaksi, tyypiltään Sab, eli se on samanlainen sekamuodon edustaja, kuin edellä esitellyt galaksit leijonassa. M 98 näkyy meille lähes edge-on asennossa, ja sillä on pieni, tiivis ydin, jonka ympärillä on tiheässä pölyjuovia. Sen kirkkaus on 10,1 mag ja koko 9,1' x 2,1'. Messier 98:asta meille on lähettänyt havainnon uusi nimi, Marko Tuhkunen, hieno avaus uudelta havaitsijalta! Marko on havainnut ko. galaksia Kotkan Aittakorvessa 4/5.2 klo 05.30. Markolla on ollut kohtalaisen isokokoinen putki käytössään, nimittäin havaintovälineen virkaa on tehnyt N 300/1500mm, ja suurennustakin on ollut 115x. Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset, seeing 2 ja TT 3. Kotkan kaupungin läheisyys on haitannut havaintoja valosaasteisen taivaan muodossa, joten taustataivas on ollut melko vaalea, vaikkei kuukaan ollut sitä pilaamassa. Marko kerttoo havainnostaan näin: "M 98 oli vähän kirkkaampi kuin M 100, jonka havaitsin samana yönä, ehkä tämä johtui siitä, että M 98 oli kauempana valosaasteiselta alueelta kuin M 100. Kuitenkin pystyin näkemään galaksin muodon, mutta siinä kaikki."
Messier 98 - Marko Tuhkunen

Polarissima borealis

Tämän katsauksen päätän yhdenlaiseen erikoisuuteen. Tämä viimeinen esiteltävä kohde on myös galaksi, ja siinä erikoista on se, että se on kaikkein lähin kohde pohjoista taivaannapaa, kohde sijaitsee vain 40':n päässä taivaannavasta. Galaksi (NGC 3172) tunnetaan nimellä Polarissima borealis, joka viittaa sen pohjoiseen sijaintiin. Kohde löytyy vastakkaiselta puolelta taivaannapaa, kuin Pohjantähti. Kohde näkyy hyvin meikäläisillä pohjoisilla leveysasteilla, ja yhtenä syynä on varmasti juuri kohteen korkea sijainti, sillä se on niin korkealla taivaalla, että ilma on siellä aina puhtaampaa, kuin alemmilla deklinaation arvoilla. Galaksi on kuitenkin pieni, 1,1' x 0,8', ja sen kirkkaus on 13,8 magnitudia. Sen voi havaita ehkä jo 15-senttisillä putkilla, mutta ainakin 20-senttisillä sen pystyy helposti bongaamaan. Isommilla putkilla siitä voi erottaa jo kierteishaaroja. Tästä pohjoisesta kohteesta jaostolle havainnon on lähettänyt Toni Veikkolainen Järvenpäästä. Toni on havainnut galaksia Järvenpään Kinnarissa 25/26.2 klo 00.24. Havaintovälineenä on toiminut tuttuun tapaan N 200/1000mm, ja suurennusta on ollut 100x. Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset, seeing 3, TT peräti 1 ja RJM 6,0. Taivas on ollut selkeä, eikä kuukaan häirinnyt. Pakkasasteidenkin puolesta havaitseminen on ollut melko inhimillistä puuhaa, lämpötila vain 6 astetta alle nollan. Tonin havaintokertomus kuuluu näin: "Yllättävän helppo, pystyin näkemään kohteen jo suoraan katsoen. Kohde on huomattavan pitkulainen itä-länsi suunnassa."
NGC 3172 - Toni Veikkolainen

English Summary

Winter is soon history again, and possibilities for observing are getting even better, and there are still plenty of dark hours during night time. Spring is the time of galaxies and that's why people have done so many observations of galaxies. There are so many galaxies in the spring sky even for middle-sized telescopes that you can't even think about observing 'em all! Lots of challenges, and peace of cake-targets! There are four observations presented in this issue, first one, NGC 2392 (The Eskimo nebula) by Iiro Sairanen, second M 65 and 66 from Allar Saviauk, third M 98 from new observer Marko Tuhkunen and the last but not the least NGC 3172 (Polarissima Borealis) by Toni Veikkolainen.