xx.x.03 ds@ursa.fi

2/2003

Kevään alkua

Havaintoarkisto

Deep Sky tapaaminen

EDL

Jaoston jäsenmäärä

Eipä tässä sen enempää tällä kertaa. Toivotan kaikille oikein hyvää kevättä, toivottavasti pääsette havaitsemaan oikein olan takaa. Muistakaa edelleen lähettää jaostolle havaintojanne!

Riku Henriksson

Kevättä

Tämän kertaisesta palstasta tulikin sitten oikein ennätys pitkä. Toivon että jaksatte lukea loppuun asti. Esittelen tässä numerossa muutaman uuden havaitsijan ja lisää on tiedossa heti ensi numerossa. Aivan kuten Riku jo omassa osiossaan mainitsi, jaoston havaintojen määrässä on huomattavissa selvä piikki heti vuoden alkuun. Suurimmaksi osaksi tämä on uuden havaintoarkiston aikaan saannosta ja kun parannuksia tulee lisää kokoajan ei mikään ole enää maailman valloituksen tiellä :) Uudella systeemillä havaintoarkistoon lähetetyt havainnot tulevat itselleni suoraan sähköpostiin, joten riittää kun ne vain lataa ne arkistoon. Mukava ja pitkään odotettu yllätys tuli myös uusille Webb Societyn ja NDSOS jäsenille – muutaman kovanluokan havaintolehden merkeissä. Toivottavasti yhteistilaus jatkuu myös tulevaisuudessa ja uusia jäseniä saadaan lisää. Jäljellä on enää pieni pinnistys ennen pakollista kesälomaa, joten nauttikaa vielä tulevista pimeistä öistä täysin siemauksin. Ja EDL odotellessa lähdetään havaintojen pariin…

Valosaastetta ja apertuuria

Ensimmäinen uusi havaitsija on jo pidemmän ajan harrastajan Marko Myllyniemen piirros Messier 1 eli Rapusumusta. Mies varmasti tunnetaan parhaiten astronetti-sivustostaan ja on mukava nähdä samaisen miehen havaintoja myös jaoston arkistossa. Toivottavasti sama meno jatkuu myös tulevaisuudessa. Markon havainto on tehty 22.2.2003 kello 23.11 ja kohteen kuvaus on seuraavanlainen: “Ilman kylmetessä taivas oli ajoittain utuinen, minkä vuoksi kohteen havaitseminen oli vaikeaa, etenkin kun utu voimisti läheisen luistinradan aiheuttamaa valosaastetta entisestäänkin. Huom! Kaukoputkessa 90° kulmapeili”. Kaukoputkena on käytetty Helios Startravel 120 -linssikaukoputkella, ja suurennos on ollut 60-kertainen. Rajamagnitudi ei ole ollut kovinkaan hyvä: 5.0, TT 3 ja Seeing 2. Rapusumu, nimi jonka Lordi Rosse antoi kohteelle aikanaan, on supernova jäännös vuonna 1054 räjähtäneestä tähdestä joka ainakin toivottavasti sai kiinalaiset innostumaan tähtitieteestä entistä enemmän.
Kuten moni havaitsija jo varmasti tietääkin Messier 1 ei ole kovinkaan silmiä hivelevä näky valosaasteisessa ympäristössä. Pimeässä havaintopaikassa meno on kuitenkin toisenlainen ja kohde näkyy jopa kaukoputkien etsimissä. Kymmensenttisillä putkella kohde on enemmän tai vähemmän tasakirkkauksinen, pyöreähkö sumu, joskus kuitenkin kohde voi olla selvästi elliptinen. 20-senttisellä putkella voi nähdä kohteesta selvää epäsäännöllisyyttä muodossa ja jopa kirkkauden vaihteluita keskustassa. Moni havaitsija näkee myös kohteen selvästi S-kirjaimen muotoisena suurilla suurennoksilla. Kaukoputkesta riippumatta, hyvällä säällä kohteesta pystyy näkemään niin paljon yksityiskohtia että havaitsemista riittää useiksi tunneiksi kerralla. Mikäli kohteesta haluaa repiä vielä enemmän irti, paras tapa on tietysti käyttää suodattimia, joista O-III ehkä hieman parempi kuin UHC, mutta molempia kannattaa käyttää ja verrata näkymiä. Rapusumun keskustähti (pulsari) on kirkkaudeltaan 16 magnitudia ja on pahasti keskellä kaikenlaista sumumassaa. Tavallisesti tähden näkemiseen riittää ehkä 40-45 senttinen kaukoputki, Stephen O’Meara tosin väittää että erinomaisissa olosuhteissa ja loistavakuntoisella peilillä keskustähtiä näkyy jo 25-senttisellä putkella. Siitä vaan kokeilemaan!

Toinen havainto onkin sitten tehty varsin massiivisella instrumentilla. Mikko Olkkosen uusi 18”/f5 (45-senttinen) Dobson on päässyt koetukseen Kirkkonummella vuodenvaihteessa ja miehen ihka ensimmäinen havainto on nähtävissä kuvassa 2. Planetaarinen sumu NGC 2438 on varsin helppo nähdä ja näkyykin melkein putkella kuin putkella. Suurennosta täytyy olla kohtalaisesti ja O-III suodatin tietysti helpottaa kohteen löytymistä. Sumun ulkomuoto muistuttaa helposti Lyyran Rengassumua, Messier 57, mutta on vain hieman himmeämpi. Rengasmaisuus on myös helppo havaita parikymmen senttisellä putkella. Keskustähti on hyvin himmeä: 17.7 magnitudia, mutta kohteen keskustassa on myös muutama “valekeskustähti” magnitudiltaan molemmat noin 15. Nämä tähdet kuuluvat todennäköisesti avonaiseen tähtijoukkoon Messier 46 ja näkyvät ainakin 30-senttisellä putkella, ehkä myös pienemmilläkin. Mikko kuvailee kohdetta seuraavasti: “M46:ssa kimalteli kivasti parikymmentä kirkasta tähteä. Yhteensä näkyvissä ehkä satakunta tähteä. NGC 2438 näkyi selväreunaisena kiekkona ilman yksityiskohtia”. Suurennosta piirroksessa on ollut noin 71x. Valitettavasti sää on ollut ilmeisesti erittäin huono kun yksityiskohdista ei ole ollut tietoakaan, edes O-III suodattimesta ei ole ollut apua. Sää on ollut varmasti tuskainen, pakkasta kiitettävät 28,2?C, TT4 ja seeing 3. Rajamagnitudi on ollut vaivaiset 5.0. Onnettomasta säästä huolimatta on kaukoputken näkymä ollut varmasti erittäin kaunis. Vaikka tähtijoukko Messier 46 onkin varsin väritön joukko, on se hyvin rikas ja tähdet ovat jakautuneet mukavasti koko joukon alueelle. Kirkkaimmat tähdet ovat magnitudia 8 ja himmeimmät aina 15. magnitudiin asti. Kaiken kukkuraksi tähtijoukko sisältää myös erittäin himmeän 18 magnitudin galaksin MAC 0741-1442. Galaksi näkyy Palomarin valokuvaus levyillä, mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin.

Talvisen taivaan helmet

Avonainen tähtijoukko Messier 44 on yksi pohjoisen taivaan kirkkaimmista ja miksei myös helpommista syvän taivaan kohteista. Samaa on saattanut tuumia myös uusi aktiivi, Sami Rask joka on havainnut M44 19./20.2 tämän vuoden puolella. Udusta, kuusta ja pakkasesta huolimatta on Sami havainnut kohdetta 11-sentin Tal-1 kaukoputkellaan, 32x suurennosta käyttäen ja varsin onnistuneesti. Piirros löytyy kuvasta 3. Tämä avonainen joukko on myös helppo nähdä paljain silmin utuisena läiskänä Kravun tähtikuvion sydämmessä. Yksittäisten tähtien näkyminen onkin jo hieman haastavampi tehtävä ja vaatii hyvin pimeää taivasta, mielummin vielä korkeutta merenpinnasta.
Parhaan näkymän kohteesta tarjoaa pieni kaukoputki laajalla näkökentällä aivan kuten Raskilla on ollut käytössä. Joukossa on peräti 11 tähteä magnitudia 7 kirkkaampaa, joista neljä niistä vielä hieman oransseja väriltään. Suuremmilla putkilla joukosta näkyy tietysti enemmän tähtiä ja enemmän tähtijonoja. Tähtiä voi olla näkyvissä kirjaimellisesti satoja! Samin kuvaus kohteesta on seuraava: “Kohteessa useita kirkkaita tähtiä joukon keskellä (kirkkaudet väliltä 6 -17 mag). Himmeimmät tähdet eivät näkyneet. keskustan tähdet kaikista kirkkaimpia; reunoilla tähdet himmenivät. Kirkkauksissa todella suuret erot. Joukko ei juurikaan näyttänyt keskittyvän, vaan oli melko hajallaan. Joukon keskellä oli neljän kirkkaan tähden muodostama asterismi, joka muistuttaa aivan Herkuleen tähtikuviota”. Tähtijoukon kirkkaus on 3.1 magnitudia ja koko valtava: 95,0 eli yli puolitoista astetta.
Jos ei pelkkä avonainen riitä niin on galaksi-havaitsijoille tiedossa ylimääräistä tavaraa. Tähtijoukon sisältä löytyy useita MAC, UGC, GCCG ja ennenkaikkea NGC galakseja. Juuri kirkkaimmat NGC galaksit saattavat näkyä jo 20-senttisellä kaukoputkella, mutta muihin tarvitaankin sitten jo lisää kiiltävää peiliä. Kooltaan galaksit ovat myös todella pieniä, joten suurennosta tulee olla runsaasti.

Eipä taida maailmassa montaa havaitsijaa olla joka ei olisi nähnyt Orionin Kaasusumua, Messier 42. Useiden muiden jaostolaisten tapaan, myös Petteri Kankaro on päässyt ihailemaan M42 monimutkaisuutta ja kauneutta tällä kertaa Turun Ruissalossa 3.3.2003, ihan hyvällä rajamagnitudilla 5.5, seeingin ollessa 1 ja TT 1. Välineenä mies on käyttänyt suurikokoisia kiikareita, 20x80 sellaisia, hyvää säätä ja hieman yli 3 asteen näkökentää. Piirros löytyy kuvasta 4 ja on kokonaan piirretty tietokoneella ja varsin taidokkaasti täytyy myöntää.
Kuten Petterin piirroksesta näkyy, jo pienikokoisella kaukoputkella/kiikarilla näkymä on häkellyttävä: Sumun monimutkaisuus ja kauneus on yksinkertaisesti uskomaton. Sumua on varsin mahdoton piirtää tarkasti johtuen suurimmaksi osaksi kohteen kaaottisesta olemuksesta, joka on näkyvissä varsinkin suuremmilla suurennoksilla. Myös sumun sisällä näkyvien tähtien lukumäärää on mahdotonta laskea oikean sään sattuessa. Suuremmilla kaukoputkilla yksityiskohdat näkyvät helpommin ja arvatusti niiden määrä kasvaa. Sumun kirkkaus ja koko kasvaa tietysti häkellyttävästi putken koon mukaan kuten arvata saattaa. Myös kaikki mahdolliset suodattimet parantavat M42 näkymistä, joten kaikkea mahdollista kannattaa kokeilla. Pimeät sumut sumun seassa ovat myös yllättävänkin helposti näkyvissä. Helpoin ja huomattavin kaikista on Sinus Magnus Theta 1 ja 2 tähtien välissä. Myös Trapetsista etelään oleva Sinus Gentilii on helposti nähtävissä. Erinomainen etsintäkartta näihin pimeisiin sumuihin löytyy Risto Heikkilän Syvä Taivas-kirjasta jossa on John Herschelin piirros kohteesta.
Vaikka kohde on tunnetusti valokuvissa hyvinkin eloisan punainen, tämä on kuitekin ikävän vaikeaa nähdä visuaalisesti. Yleisesti kohde näyttää tasaisen harmaalta, joskus vihreältä lähinnä sumun kirkkaimmissa osissa, aivan Trapetsin ympärillä. Petteri on itse saanut kohteesta kiitettävästi näkyviin ja kuvailee kohdetta seuraavasti “Huomasin havaitessani M42:ta ja M43:a tähtiparin jonka keskellä oli yksi himmäempi tähti selvän sumumaisen kirkastuman. Samaa efektiä en nähnyt testimielessä muille tähtipareille tekemälleni syrjäsilmäkatsomisella. Kokeilen paremmalla kelillä jospa tästä erottaisi rakennetta”. Petterin piirroksessa näkyvä kolmen tähden rykelmä Messier 42 vasemmassa laidassa on todennäköisesti Trapetsi vahingossa piirretty vain väärälle puolelle kohdetta.
Trapetsi itse on moninkertainen tähti enemmän tai vähemmän Orionin kaasusumun sydämmessä joka saa koko sumun loistamaan. Se on myös samalla yksi nuorimmista tunnetuista tähtijoukoista taivaalla. Hyvällä optiikalla ja sopivalla säällä Trapetsi tarjoaa mukavasti lisää tavaraa havaitsijoille. Tähdet joukossa ovat aakkosten mukaisesti A-H, joista ensimmäiset 6 tähteä on näkyvissä jo keskikokoisilla putkilla kunhan suurennosta on vain tarpeeksi. G ja H komponentit ovat vain 16 magnitudia ja ovatkin hyvin vaikeita havaita ilman häkellyttävää säätä ja todella suuria kaukoputkia.
Aivan Messier 42 vierestä löytyy selvästi huomaamattomampi Messier 43 eikä turhaan: Kohde on pieni, jokseenkin himmeä ja eikä kovinkaan silmiä hivelevä. Hyvällä säällä sumu on selvästi kyyneleen tai vesipisaran näköinen, tavallisesti kuitenkin vain tasakirkkauksinen, pyöreä hehku 8 magnitudin tähden ympärillä. Kankaro on saanut myös alueelta lisää kohteita irti taustataivaasta.
Piirroksen ylälaidasta löytyy kolmen heijastus/emissiosumun rykelmä, NGC 1977-75-73. Kohteet ovat lyhyesti sanottuna kohtalaisen vaikeita havaittavia ilman suodattimia, mutta niiden kanssa hieman helpompia vaikka osittain heijastussumuja ovatkin. Hieman piirroksen ulkopuolelta löytyisi vielä harva avonainen tähtijoukko NGC 1981 ja NGC 1980 joka itse asiassa näkyykin piirroksessa Iota-Orionin maastossa.

Kanarian lämpöä ja Kirkkonummen kylmyyttä

Iiro Sairanen kävi uutena vuotena kokeilemassa Kanarian saarten lämpöä, tarkemmin sanottuna Las Palmaksella. Mukana oli vain 15x50 kiikarit, mutta varmasti parempi sekin kuin ei mitään. Iiro havaitsi muutamia kohteita jotka ovat joko ikävän alhaalla Suomesta havaittavaksi tai sitten vain näkymättömissä. Joka tapauksessa, Iiron piirros avonaisesta joukosta Messier 93 kimmeltää kuvassa 5 ja piirros on tehty 2/3.1 hieman keskiyön jälkeen. Kohteena M93 on melkoisen vaatimaton, onhan se kohtalaisen kirkas ja kookas, mutta juuri jotain sellaista siitä puuttuu. Tosin avonaisen visuaalinen koko on jotain 10’ luokkaa joten jokseenkin pieni. Kohde on tyyppiä I 3 r ja tähtiä löytyy kiitettävät 80 kappaletta joista kirkkain on 8 magnitudia ja löytyy joukon keskustasta. Lisää glamouria kohteeseen tuo kuitenkin häkellyttävän rikas tähtitaivas – löytyyhän kohde linnunradan polulta ja Peräkeulan tähtikuviosta ja tietysti runsaat lisäkohteet kohteen lähimaastossa. Hotellin 7-kerroksen parvekkeelta ja sirkkojen sirinässä Iiro kuvailee kohdetta “ Kolmion muotoinen avonainen, joka näkyy pääasiassa glowna. Itä- sekä länsipäissä yksittäiset tähdet. Joukon itä- ja etelälaidat ovat hieman muita osia kirkkaampia. Vaikea havaita ilman jalustaa, myös valosaaste peitti kohdetta huomattavan paljon”. Taivaan olosuhteet ovat olleet normaalia välimeren maiden luokkaa: Rajamagnitudi 5 hujakoilla ja TT 4.

Jaoston vetäjä Riku Henriksson on myös päässyt kollimoimaan putkensa ja kokeilemaan mitä löytyy, tosin hieman karummisa olosuhteissa kuin Iiro. Rikun silmät ovat iskeneet kiinni yhteen talven suosikeista, vaikka vaikeaan sellaiseen IC 443, joka tunnetaan myös nimellä Talven Harsosumu. Itse kohde on hyvin himmeä supernova jäännös aikojen takaa ja vaatii lähes poikkeuksetta suodattimia näkyäkseen. Vaikka kohde kuulostaakin monille liian vaikealta, ei kannata luovuttaa aivan heti. O-III suodattimella ja pimeällä taivaalla varustettu keskikokoinen kaukoputki voi yllättää havaitsijan tyysti. Hyvällä säällä voi näkyä kokonainen kaari pienellä suurennoksella jopa tuntien havaitsemisen tuloksena. Myös useita kirkastumia voi olla näkyvissä. Riku käytti havainnointiin Kirkkonummen pimeää taivasta, 30-senttistä Dobsonia ja tietysti O-III suodatinta. Taustataivas on ollut 3, seeing 2 ja ennenkaikkea rajamagnitudi 6.2. Rikun englanninkielinen kuvaus kohteesta menee löyhästi suomennettuna seuraavasti: “Hyvin pitkulainen sumu rikkaassa tähtikentässä. Näkyi muutaman minuutin tutkinnan jälkeen O-III suodattimella, mutta ei ilman. Kuitumainen rakenne näkyi silloin tällöin mutta tarkkaa sijaintia hyvin vaikea määrittää. Erittäin himmeä, näkyi vain noin 10-15% ajasta. Lähistöllä olevaa IC 444 ei näkynyt nopean vilaisun jälkeen”. IC 443 hieman sivuun löytyy myös toinen mielenkiintoinen kohde – heijastussumu IC 444. Tämä sumu näkyy erittäin himmeänä, pyöreänä sumuna tähden 12. Gem ympärillä. Kokoa löytyy 8’x 4’.

Jaakko Saloranta

English Summary

The amount of new observers and new observations has been enormous, thanks to the new sketch archive made by Riku Henriksson. As far as I know it is the largest drawing database in the entire internet and has over 1300 observations and 39 registred users for the time being. The url to the site is http://archive.ermiksson.net, please have a look at it and register if already have not ;)
This time the post is quite long, me getting carried away and new observers senting new observations with such a speed. There is two totally new observers in this number, Sami Rask (Messier 44 in picture 3) and Marko Myllyniemi (Messier 1 in picture 1) and more will come forth in the next UMI-magazine. In picture 5 we have a Messier 93 sketch from Iiro Sairanen made in the warmth of Canary Islands! Also the president of Finnish Deep sky Section, Riku Henriksson has delighted us with a sketch from The Winter Veil, IC 443.