Jaakko Saloranta, 5.3.06 ds@ursa.fi

1/2006

Talvinen tervehdys

Vuoden pimein ja pilvisin aika on taas käsillä, ja se näkyy myös havaintojen määrässä, sillä jaostolle tulleiden havaintojen määrä on laskenut huomattavasti, eikä havaintojakaan ole tullut kuin kahdelta havaitsijalta, ja nämä aktiivit ovat olleet Iiro Sairanen ja Toni Veikkolainen. Siitä kunnia heille! Tämä keskitalven pilvisin kausi on tähtiharrastajalle toinen kesäkauteen verrattavissa oleva pidempi tauko havaintojen teossa. Muutenkaan talvi ei ole kaikkein edullisinta aikaa havaintojen tekoon, kun useimmiten maassa oleva lumi entisestään pahentaa valosaasteisilla alueilla tilannetta. Kynnys havaintoreissulle lähtemisen on suuri, varsinkin jos joutuu lähtemään pitkän matkan päähän. Mutta kyllä se kevät ja kirkkaammat ilmat vielä tulevat, käyttäkää tämä keskitalven pilviset jaksot kevään havaintojen suunnittelemiseen ja akkujen lataamiseen. Mutta jottei tämä nyt aivan menisi vain huonoista keleistä ruikuttamiseksi, niin esittelen teille nyt muutaman havainnon.

Kaksi Hicksonin galaksijoukkoa

Tämän talvisen havaintokatsaukseni aloitan Hicksonin luettelon kohteesta numero 92, joka tunnetaan tutummin nimellä Stephanin kvintetti. Tämä tiivis galaksiryhmä lymyää Pegasuksen tähdistössä, lähellä kirkasta galaksia NGC 7331, eli sen löytäminen ei kovinkaan ison vaivan takana ole. Kvintetin kirkkaimmat galaksit ovat havaittavissa n. 20-senttisellä kaukoputkella. Tämän pienen ryhmän neljä galaksia (NGC 7317, 7318A, 7318B, ja 7319) on ryhmän todellisia jäseniä, NGC 7320 lienee todellisuudessa vain etualan kohde. Galaksit ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa, ja niiden vetovoimat ovat repineet galakseista irti pitkiä vetovoimahäntiä ("tidal tails"). Näistä galakseista neljä on näkyvissä melko helposti, mutta NGC 7318:n komponentteja tuskin pystyy erottamaan toisistaan. Jaostomme aktiivinen havaitsija Toni Veikkolainen on 21/22.12 klo 18.13 Järvenpään Kinnarissa suunnannut N200/1000 putkensa kohti tätä kuuluisaa galaksiryhmää. Suurennusta Tonilla on ollut 100x. Kelit ovat kuitenkin olleet hyvät, sillä rajamagnitudi on ollut 6.1, seeing 2 ja taustataivas 1. Taivas on ollut selkeä, eikä kuukaan kiusannut. Pakkanen tosin koitti hieman puraista -12 asteen voimin.

Hickson 92 - Toni Veikkolainen

Toinen Hicksonin kohde tällä kertaa löytyy ko. luettelosta numerolla 100. Hickson 100 sijaitsee Stephanin kvintetin tavoin Pegasoksessa, tosin aivan toisella puolella tähdistöä, Pegasuksen neliön eteläpuolella. Tässä pienessä galaksiryhmässä on 4 galaksia, jotka yhtä (NGC 7803) lukuun ottamatta ovat hyvin himmeitä, ja ovat näkyvissä vain isoilla putkilla. NGC 7803 on linssimäinen galaksi, jonka kirkkaus on 13.2, joten sitä voi yrittää pienemmälläkin putkella. Kokoa galaksilla on 1.0' x 0.7'. Tämän jälkeen kirkkain galaksi on Markarian 934 (PGC 108), jonka kirkkaus on 15.2. Sen koko on 0.58' X 0.52'. Näiden kahden lisäksi joukossa olevat kaksi galaksia ovat hyvin himmeitä ja vaikeita. Aktiivihavaitsijamme Iiro Sairanen on tarttunut Hickson 100:n tarjoamaan haasteeseen järeällä N457/2280 putkellaan. Iiro on ollut havaitsemassa Hicksonin luettelon sadatta 4/5.12 klo 20.10 Ruokolahden Härskiänsaaressa. Suurennusta Iirolla oli havaintoa tehdessä 309x suurennus. Kelit ovat suosineet Iiroa, sillä rajamagnitudi on ollut 6.4, seeing ja TT tosin olivat 3, pakkanenkaan ei ollut -10 astetta kireämpää. Haastetta Hickson 100 on todellakin tarjonnut, sillä Iiro kertoo, että NGC 7803:n lisäksi näkyvissä oli ainoastaan Markarian 934 (PGC 108), joka sekin vain utuisena, pyöreähkönä läikkänä syrjäsilmällä. NGC 7803 oli selvästi kirkkaampi, ja se oli hieman pitkulainen NW-SW suunnassa.

Hickson 100 - Iiro Sairanen

...ja kaksi planetaarista sumua

Kun edellä esitellyt kohteet olivat kaukaisia, Linnunratamme ulkopuolisia kohteita, niin nämä seuraavat löytyvät omasta kotoisesta Galaksistamme. Ensimmäisenä esittelen Iiro Sairasen havainnon IC 351:ä ja Toni Veikkolaisen havainnon Abell 21:ä. IC 351 on Perseuksen tähdistössä sijaitseva planetaarinen sumu, jonka kirkkaus on 12.0 mag ja pintakirkkaus 7.1. Tämä tekee kohteesta helpon havaittavan pienillekin putkille. Sumun keskustähti on kuitenkin todella himmeä (15.8 mag), eikä Iirokaan sitä onnistunut näkemään isosta havaintovälineestään huolimatta. Tällä planetaarisella on kokoa 8" x 6", ja se näkyy pienenä sinertävänä kiekkona pienillä putkilla. Isommalla laitteella alkaa jo näkyä jotain rakennetta, ja Iiro kertookin nähneensä sumussa hienoista Dumbell-maista rakennetta. Iiro on tehnyt tämän havainnon samana yönä kuin edellisen Hickson 100 havainnon, ja havaintopaikka oli luonnollisesti Ruokolahden Härskiänsaari. Iiro oli käyttänyt havaintoa tehdessä isoa suurennusta, 618x. Tämän ja edellisen havainnon välillä on aikaeroa n. 4 tuntia, joten olosuhteet eivät siinä ajassa olleet ehtineet merkittävästi muuttua.

IC 351 - Iiro Sairanen

Tällä erää päätän tämän havaintokoosteen Toni Veikkolaisen havaintoon planetaarisesta sumusta Abell 21. Tämä planetaarinen sijaitsee Kaksosten tähdistössä, ja se tunnetaan paremmin nimellä Meduusasumu. Sumu on muodoltaan pyöreä, mutta siinä voi nähdä isolla putkella hevosenkengän muotoista rakennetta. Sumu on planetaariseksi iso, nimittäin sillä on kokoa 760" X 615". Sen kirkkaus on n. 10 mag. Tämän sumun keskustähden kirkkaus on 16 magnitudia, joten se on isoillekin putkille haasteellinen kohde. Toni Veikkolainen on havainnut Meduusasumua Järvenpään Kinnarissa samaisena yönä, jona hän teki edellä esitellyn havaintonsa Hickson 92:a, Meduusasumu havainnon Toni teki viitisen tuntia em. havainnon jälkeen, joten olosuhteet olivat jo ehtinyt Kuun nousemisen myötä muuttua. Tätä havaintoa tehdessä RJM oli tippunut 5.7:ään, TT tippunut 2:een ja seeing huonontunut 4:ään. Havaintovälineenään 200/1000N, jossa on ollut suurennusta 57x. Apuna Toni on käyttänyt O-III suodinta. Toni kertoo, että kohde muodostui kahdesta kaaresta, jotka tulivat näkyviin vain blinkkaamalla, ja että kohde oli mahdoton havaita ilman suodinta.

Abell 21 - Toni Veikkolainen

Juha Ojanperä

English Summary

This winter season has been poor time for our Finnish observers, since the clouds had stubbornly covered the sky so much. For this reason, amount of observation has been unusually low. But there is still hope for better spring time, and the winter is again almost compulsory observation break, so that observers can for example make plans for their spring observations.