Kirjaudu tai rekisteröidy

Ursa palkitsi suomalaisia syvän taivaan tähtikuvaajia

Stella Arcti -voittajat 2019 Jari Saukkonen ja Samuli Vuorinen. Kuva Ursa
Harsosumu. Kuva Samuli Vuorinen
Elefantinkärsäsumu. Kuva Jari Saukkonen

24.3.2019

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry on tunnustanut Stella Arcti -palkinnoilla suomalaisia tähtiharrastajia. Helsinkiläinen Samuli Vuorinen sekä espoolainen Jari Saukkonen palkittiin lauantaina ansiokkaasta tähtivalokuvauksesta.

Jari Saukkosen tähtiharrastajaura alkoi pian sen jälkeen, kun hän oli hankkinut ensimmäisen järjestelmäkameransa. ”Aika pian huomasin, että sillähän näkyy myös tähtiä”, Saukkonen muistelee. ”Toki olin aiemminkin ollut kiinnostunut avaruudesta, mutta varsinaisesti harrastus lähti käsistä kuvaushomman myötä.”

Samuli Vuoriselle kävi pitkälti samoin. "Itse ostin noin 15 vuotta sitten ensimmäisistä kesätöistä saaduilla rahoilla järjestelmäkameran", hän kertoo. "Kuvasin silloin todella paljon päiväsaikaan, mutta jossain vaiheessa tajusin, että valokuvata voi yölläkin."

Kummallakin on kiinteä valokuvauslaitteisto Volsissa, tähtiyhdistys Kirkkonummen Komeetan tähtitornilla, Komakalliolla. Vuorinen ja Saukkonen harrastavat siellä niin sanottua syvän taivaan kuvausta, jossa galaksit, tähtisumut ja muut kohteet ovat erittäin himmeitä ja kaukana, minkä vuoksi kuvat vaativat pitkän valotuksen. Se onnistuu myös harrastajalaitteistolla.

”Kun kuvataan todella himmeitä sumuja, niin kuvausajat lähtevät kymmenestä tunnista ylöspäin”, Saukkonen laskee. ”Tämän kauden pisin projektini taisi olla 18 tuntia. Valotus piti jakaa viidelle tai kuudelle yölle.”

Valotukset ovat pitkiä ja Etelä-Suomen talvet usein varsin pilvisiä, joten valokuvaus on suunniteltava tarkasti. ”Kun maapallo pyörii ja taivas kääntyy, niin selkeänä yönä työn alla voi olla kolmesta neljään kohdetta”, Saukkonen kertoo. Jossain vaiheessa kutakin kuvaa on viimein saatu valotettua tarpeeksi, jotta himmeiden kohteiden hienovaraiset yksityiskohdat alkavat erottua.

Vuorista viehättää syvän taivaan kohteissa niiden kauneus. "Ne ovat salaperäisiä ja monelle tuntemattomia. Kun näitä kuvia näyttää kavereille, he aina yllättyvät, että tuollaistakin avaruudessa on", Vuorinen kertoo.

"Olisi eri juttu jos kuvaisin vaikka eläimiä", Vuorinen hymyilee. "Vaikka luontokuvauskin on todella mukavaa, niin kyllähän kaikki tietävät, miltä vaikkapa karhu näyttää. Tähtikuvaamisessa on tällainen ekstraelementti, moni ihminen ei ole nähnyt niitä kohteita aiemmin."

Kumpikin kertoo olevansa hyvin otettu suomalaiselta tähtiharrastusyhteisöltä saamastaan tunnustuksesta. "Kyllä tämä oli yllätys", Vuorinen myöntää. "Olin uumoillut että ehkä saan tämän palkinnon vielä joskus, mutta en odottanut sitä vielä tänä vuonna." 

”Kun tietää, keille Stella Arcti -palkinto on myönnetty aiempina vuosina, niin kyllä tuntee olevansa kovassa seurassa”, Saukkonen nauraa. 

Ursan merkittävintä tähtiharrastuksesta myönnettävää tunnustusta, Stella Arcti -palkintoa, on jaettu vuodesta 1988 lähtien. Palkinto myönnetään jopa kansainvälisellä tasolla merkittävistä tähtitieteellisistä havainnoista tai poikkeuksellisen asioituneesta tähtiharrastuksesta. Stella Arctit jaettiin Kaarinassa, tähtitiedettä ja -harrastusta esittelevän yleisötapahtuma Tähtipäivien yhteydessä. 

Kuvamateriaalia tiedotusvälineiden käyttöön

Kuva 1: Stella Arcti -palkitut tähtiharrastajat Jari Saukkonen (vasemmalla) ja Samuli Vuorinen (oikealla). (Kuva Ursa) jpg

Kuva 2: Stella Arcti -palkinnon voittaja Jari Saukkonen (Kuva Ursa) jpg

Kuva 3: Stella Arcti -palkinnon voittaja Samuli Vuorinen (Kuva Ursa) jpg

Kuva 4: Samuli Vuorisen kuvaama Harsosumu NGC 6960. (Kuva Samuli Vuorinen, vain tämän uutisen yhteydessä, kuvaajan nimi mainittava) jpg

Kuvan selitys: "Harsosumu on supernovajäänne, eli muinanen räjähtänyt tähti, joka on levittänyt ulkoiset kaasukerroksensa avaruuteen", Vuorinen kertoo. Joutsenen tähtikuvion alueella sijaitseva sumu on noin 1 470 valovuoden etäisyydellä. Sen synnyttänyt supernova tapahtui noin 8 000 vuotta sitten. "Harsosumu on taivaalla monta kertaa täysikuun kokoinen", Vuorinen kuvailee. "Moni yllättyy siitä miten laajalle alueelle sumu levittyy, mutta se on yksinkertaisesti niin himmeä, ettei sitä voi nähdä ilman suurta kaukoputkea."

"Sumu ei näytä tuon väriseltä luonnossa", Vuorinen selittää. "Tämä on niin satnottu väärävärikuva, joka on otettu tietyillä suotimilla, jotka päästävät lävitseen vain rikin, vedyn ja hapen säteilemiä aallonpituuksia. Samalla ne estävät valosaasteen pääsyn kameraan. Kaikki emissiosumut säteilevät pääasiassa näiden suotimien aallonpituuksilla", Vuorinen kertoo. Kuvassa rikki säteilee punaisena, vety vihreänä ja happi sinisenä.

Kuva 5: Jari Saukkosen kuvaama Elefantinkärsäsumu IC 1396. (Kuva Jari Saukkonen, vain tämän uutisen yhteydessä, kuvaajan nimi mainittava) jpg

Kuvan selitys: ”Tämä on aika ikoninen kohde”, Saukkonen kertoo. ”Elefantinkärsäsumu on tunnetuimpia sumumuodostelmia, jotka ovat Suomesta hyvin näkyvissä.” Sumu sijaitsee Kefeuksen tähdistössä noin 2 400 valovuoden etäisyydellä, ja se kohoaa syksyisin korkealle taivaanlaelle. ”Kyseessä on emissiosumu, eli läheisten tähtien ultraviolettisäteily saa sumun hohtamaan.”

Kuvan värit kertovat suoraan sumun alkuainejakaumasta, Saukkonen kertoo. ”Rikkipitoiset alueet erottuvat kuvassa punaisena, vihreä väri osoittaa vetyä ja sinisellä värillä hohtaa happi.”

Samuli Vuorisen kuvagalleria

Jari Saukkosen kuvagalleria
 

Lisätietoja

Jari Saukkonen
puh 050 362 9838
sposti jari.saukkonen [a t] taika.fi

Samuli Vuorinen
sposti samuli.vuorinen [a t] iki.fi

Otsakkeen kuvat: Nasa, ESA, N. Smith (Kalifornian yliopisto, Berkeley), ja The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)