Kirjaudu tai rekisteröidy

Päivätulipallo päätyi Huittisiin

Tulipallon lentorata Suomen yllä. Kuva Ursa / Mikko Suominen / Celestia

Etelä-Suomen yllä keskiviikkona 8.5.2013 kello 15.27 lentäneen kirkkaan tulipallon lentorata on mallinnettu. Ursan tulipallotyöryhmän matemaatikko Esko Lyytinen arvioi, että tulipallosta selvisi maan pinnalle Huittisten eteläpuolelle noin 5-kiloinen meteoriitti. Ilmiöstä saapui Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmään lähes 300 havaintoa.

Tarkan lentoradan selvityksessä käytettiin tulipallotyöryhmän meteorikameroiden kuvia. Kappaleen lennon valokuvasivat Johan Lindén Turussa ja Aki Taavitsainen Mikkelissä.

Tulipallo-valoilmiön aiheutti kivisen aurinkokunnan kappaleen syöksy läpi ilmakehän. Mallinnuksen mukaan meteoroidi oli massaltaan noin 50-kiloinen ja halkaisijaltaan noin 30-senttinen. Se saapui ilmakehään 43 asteen kulmassa.

Kappaleen nopeus oli ilmakehään saapuessa noin 23 kilometriä sekunnissa. Kivi syttyi hehkumaan tulipallona Mynämäen lähellä noin 60 kilometrin korkeudella, josta se jatkoi lentoaan koilliseen. Se ylitti Pyhäjärven ja sammui Säkylän koillispuolella noin 23 kilometrin korkeudella.

Suomen maastosta on yleensä hyvin haastavaa löytää meteoriitteja. Toukokuun 8. päivän tulipallon jäljiltä ei ole tiedossa maan pinnalta löytyneitä kappaleita. Putoamisalue on noin 10 kilometriä Huittisten keskustasta etelään.

Näyttävyydestään huolimatta toukokuun päivätulipallon aiheuttanut kappale oli noin 200 000 kertaa pienempi kuin se, joka nähtiin helmikuun 15. päivänä Venäjän Tseljabinskin yllä. Tseljabinskiin osunut kappale oli alunperin halkaisijaltaan 17-metrinen asteroidi, joka oli massaltaan noin 10 miljoonaa kiloa.

Satoja tonneja tähdenlentomateriaalia

Maapallon ilmakehään osuu päivittäin yhteensä kymmeniä tonneja pieniä avaruuden kappaleita, joista lähes kaikki tuhoutuvat kokonaan kulkiessaan ilmakehän läpi. Pienet materiajyväset kuumenevat putoamisensa aikana ja alkavat hehkua. Pudotessaan ne aiheuttavat taivaalle nopeasti välähtäviä valoviiruja, joita kutsutaan tähdenlennoiksi.

Mikäli ilmakehään päätyvä kappale on niin suuri, että, sen aiheuttama valoilmiö on kirkkaampi kuin yksikään tähti tai planeetta, sitä kutsutaan tulipalloksi. Tähdenlentoa kutsutaan tulipalloksi, jos se on kirkkaampi kuin Venus-planeetta. Pienehköt tulipallot palavat yleensä loppuun ilmakehässä ja niitä raportoidaan Suomessa lukuisia pitkin vuotta. Merkittävinä tulipalloina pidetään esimerkiksi kappaleita, joista mallinnuksessa päätyy maanpinnalle vähintään puolen kilon meteoriitti.

Toukokuun 8. päivän ilmiö oli merkittävä tulipallo, johon liittyi mallinnuksessa noin 5-kiloisen meteoriitin putoaminen sekä Lounais-Suomessa laajalla alueella kuultu yliäänipamaus ja -jyrinä.


Materiaalia tiedotusvälineiden vapaaseen käyttöön

Kuva © Ursa / Mikko Suominen / Celestia

Kuva Tulipallon lentorata Suomen yllä jpg
Avaruudesta tullut kivi syttyi hehkumaan tulipallona Mynämäen lähellä noin 60 kilometrin korkeudella ja jatkoi lentoaan koilliseen. Se ylitti Pyhäjärven ja sammui Säkylän koillispuolella noin 23 kilometrin korkeudella. Ursan tulipallotyöryhmän mallinnuksen mukaan kivi oli massaltaan noin 50-kiloinen ja halkaisijaltaan noin 30-senttinen. Se saapui ilmakehään 43 asteen kulmassa. Kiven nopeus oli ilmakehään osuessaan noin 23 kilometriä sekunnissa.

Ursan havaintopalvelu Taivaanvahtiin tulleet havainnot tulipallosta Suomen kartalla

Lisätietoja

Marko Pekkola, Ursan tulipallotyöryhmä
puh. 09 6840 4050 / 050 368 7468
marko.pekkola@ursa.fi

Otsakkeen kuvat: Nasa, ESA, N. Smith (Kalifornian yliopisto, Berkeley), ja The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)