Kirjaudu tai rekisteröidy

Syksyn 2015 esitelmät

Esitelmät pidetään Helsingin Kruununhaassa Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6) alakerran suuressa salissa 104. Esitykset alkavat kello 18.00 ja kestävät noin tunnin. Kaikki Ursan esitelmät ovat maksuttomia, ja niihin on vapaa pääsy myös Ursaan kuulumattomilla henkilöillä. Esitelmiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Esitelmien järjestämistä tukee Opintotoiminnan keskusliiton OK-opintokeskus.

Syksyn 2015 teemana on Kansainvälinen valon vuosi 2015.

Ohjelmisto

ti 20.10. Valon luonne ja luonnon rakennusosaset

Valo on niin olennainen osa arkipäiväämme, ettemme edes tule aina muistaneeksi, että se on olemassa. Kuitenkin näkökykymme perustuu valoon, ja ymmärryksemme ympäröivästä maailmasta on pitkälti sidottu näkemäämme. Valo on samalla perinjuurin sidoksissa myös fysikaaliseen todellisuuteen, sillä se välittää yhtä luonnon neljästä suuresta perusvuorovaikutuksesta atomiydinten ja elektronien välillä.

Valo on aaltoliikettä, mutta kuitenkin hiukkanen -- fotoni. Samalla se on sarja värähteleviä sähkö- ja magneettikenttiä. Riittääkö tämä kuvailuksi? Mikä on lopulta valon perimmäinen luonne? Mitkä ovat luonnon perimmäiset mikrotason rakennuspalikat ja miten niiden vuorovaikutusta voi kuvata?

Puhujana akatemiatutkija, hiukkasfyysikko Aleksi Vuorinen Helsingin yliopistosta.

ti 3.11. Sormenjälkiä kosmoksessa

Auringonvalo hajoaa sateenkaaren väreihin, spektriksi, kun se johdetaan lasisärmiön tai vesipisaroiden läpi. Tarkkaan katsottaessa nähdään, että Auringon pintakerrosten alkuaineet ovat jättäneet valoon ainutlaatuiset sormenjälkensä: spektriviivat, jotka kertovat meille, mistä aineesta Aurinko on muodostunut.

Tähtitieteen tutkimus nojaa pitkälti tähän yksinkertaiseen mutta nerokkaaseen oivallukseen. Avaruuden kohteiden koostumus on kirjoitettu niiden säteilemään valoon. Spektriviivojen muoto voi kertoa myös kohteen lämpötilasta ja sen sisäisistä liikkeistä. Viivojen liikkuminen oikeilta paikoiltaan kertoo meille vaikkapa universumin laajenemisesta tai kaukaista tähteä kiertävän planeetan olemassaolosta. Valossa on avain avaruuden ymmärtämiseen.

Puhujana tohtorikoulutettava Mika Saajasto Helsingin yliopistosta (huom! muuttunut esitelmöijä!). 

ma 16.11. Valon varjopuolet

Keinovalaistuksen lisääntymistä pidetään yleensä hyvänä asiana. Viime vuosina on kuitenkin saatu yhä enemmän näyttöä öisen keinovalon luonto- ja terveyshaitoista. Tähtiharrastajat ovat jo pitkään valittaneet taivaalle siroutuvan keinovalon peittävän tähtien tuikkeen. Samalla tieto liiallisen valaistuksen haitoista ihmisen terveyteen ja luonnonvaraisten eläinten käyttäytymiseen lisääntyy. Ylimääräisen keinovalon haittoja ja ominaisuuksia käsitellään mm. kirjassa Valon varjopuolet (Jari Lyytimäki & Janne Rinne, Gaudeamus 2013).

Miksi liiallista keinovaloa voidaan pitää ympäristöongelmana? Miten se vaikuttaa meihin, ja miten sitä voitaisiin torjua? Onko ainoana vaihtoehtona paluu pimeälle keskiajalle tai perunakuopan pohjalle, vai voiko asian ratkaista järkevämmällä valaistussuunnittelulla?

Puhujana ympäristötutkija, tietokirjailija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta.

Ursan sääntömääräinen syyskokous pidetään esitelmän jälkeen samassa salissa.

ti 1.12. Kätketty maailmankaikkeus

Tähtitiede perustui tuhansien vuosien ajan paljain silmin, tavanomaisilla kaukoputkilla ja kameroilla tehtyihin havaintoihin. Ennen kuin ensimmäiset radiohavainnot tehtiin 1930-luvulla, kaikki tähtitieteelliset havainnot tehtiin näkyvän valon alueella. Kun maailmankaikkeutta opittiin vähitellen havaitsemaan myös muissa säteilyalueissa, kuten infrapuna-, ultravioletti- ja röntgensäteilyn alueella, ymmärryksemme kosmoksesta suorastaan räjähti. Löysimme täysin uudentyyppisiä kohteita ja kykenimme näkemään tähtienvälisten pölypilvien läpi.

Miten näkymätön valo tehdään näkyväksi? Miksi jotkut instrumentit on vietävä avaruuteen asti, jotta niillä voidaan nähdä? Miltä näyttää maailmankaikkeus, joka oli kerran kätketty, mutta nyt paljastettu?

Puhujana tähtitieteilijä, dosentti Hannu Karttunen Turun yliopistosta.

Otsakkeen kuvat: Nasa, ESA, N. Smith (Kalifornian yliopisto, Berkeley), ja The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)