1.1.98 Webmaster

Ursan lehdistötiedote 6/97

Vapaasti tiedotusvälineitten käyttöön

40 VUOTTA SPUTNIKISTA

Lokakuussa tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto lähetti Sputnikin kiertämään maapalloa. Tapaus kohahdutti maailmaa ja ihmiset tuijottivat pian Suomessakin uutisten antamien ohjeiden mukaan taivaalle ja ihmettelivät tähtien joukossa liikkuvia pisteitä.

Tiedemiehille ja haaveilijoille tapaus ei tullut yllätyksenä, avaruuslennosta oli haaveiltu jo pitkään, kirjoittaa Leo Wikholm uusimmassa Tähdet ja avaruus -lehdessä. Ensimmäisiä asiaa teoreettisesti pohtineita tiedemiehiä lienee ollut venäläinen fyysikko Konstantin Tsiolkovski. Vuonna 1883 hän selitti kuinka raketti voi lentää avaruuden tyhjiössä.

Tsiolkovski kehitteli itse asiassa varsin monipuolisen teorian avaruusaluksista, monivaiheisista raketeista, avaruuskävelystä ja alusten telakoinnista ilmalukkojen avulla.

Omana aikanaan kummajaisena pidetyn fyysikon ideoiden käytännön toteutus alkoi vuonna 1931, jolloin raketti kohosi aina 18 metrin korkeuteen. Neljä vuotta myöhemmin kantomatkaksi saatiin jo huimat 2700 metriä.

Kaksi vuotta tämän jälkeen saksalaisen Wernher von Braunin kehittelemä raketti nousi jo 2400 metrin korkeuteen. Sitä seurasivat Saksan V2 -raketit joilla sodan loppuvaiheessa pommitettiin Englantia.

Heti sodan jälkeen Yhdysvallat käynnisti tutkimukset Maata kiertävän satelliitin rakentamiseksi. Neuvostoliitto ehti kuitenkin ensiksi ja lokakuun 4. päivänä 1957 ilmoitettiin 56 sentin kokoisen ja 80 kilon painoisen hopeapäällysteisen pallon, Sputnikin, kiertävän maapalloa noin 230 kilometrin korkeudessa.

Sitä seurasi vielä samana vuonna Sputnik 2, jonka matkustajana oli maailman kuuluisin koira Laika. Se eli avaruudessa toista viikkoa, kunnes alukselta loppui ruoka. Tämä koe osoitti, että avaruudessa voi elää. Se oli ensimmäinen askel kohti miehitettyjä avaruusaluksia, joiden seuraavana kohteena lienee Mars.. (Ursa)

_________________________________________________

Toimitukselle: Lisätietoja Leo Wikholm, puh. 040-5045077


ONKO AURINKOKUNNALLA KAKSI AURINKOA

Planeettojen radoissa on häiriöitä, joita ei ole pystytty selittämään. Onko selitys kymmenes planeettaa, jota ei vielä ole löydetty? Vai onko meidän aurinkokunnassamme kaksi tähteä, kaksi Aurinkoa?

Neptunus löydettiin 150 vuotta sitten kun oli saatu tarkkaan laskettua Uranuksen rata. Siinä olevien häiriöiden perusteella pääteltiin, että Uranuksen takana on oltava toinen planeetta. Laskelmien perusteella Neptunus havaittiinkin. Samaan tapaan Pluto löydettiin sitkeiden etsintöjen tuloksena. Nykyään tiedetään kuitenkin, ettei pienimassainen Pluto voinut aiheuttaa Neptunuksen radan häiriöitä.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on löytynyt jatkuvasti uusia yhä kaukaisempia ja kaukaisempia pikkuplaneettoja. Näistä kiertolaisista eräät käyvät jopa 150 kertaa kauempana kuin Maa on Auringosta.

Niin sanotulla Kuiperin vyöhykkeellä Neptunuksen ja Pluton radan tienoilta on löytynyt jo nelisenkymmentä pikkuplaneettaa. Siellä olevat asteroidit ovat jopa 600 kilometrin läpimittaisia.

Mutta vaikka pikkuplaneettoja löytyy lisää, niin ne eivät pysty selittämään tällä hetkellä kauimpana Auringosta olevan Neptunuksen radassa olevia häiriöitä. Dosentti Heikki Oja kertoo uudessa Tähdet ja avaruus -lehdessä, että noin kymmenen vuoden välein esitetään uusia laskelmia häiriöiden aiheuttajasta ja sen koosta. Mutta toistaiseksi kymmenettä planeettaa ei ole löytynyt.

Erään teorian mukaan poikkeamat aiheuttaa Auringon kääpiökokoinen seuralaistähti. Galaksissamme eli Linnunradassa kaksoistähdet ovat varsin yleinen ilmiö: kaksi tähteä kiertää toistensa ympäri.

Tämä toinen on jo saanut nimenkin, Nemesis, vaikka sitä ei ole löytynyt eikä sen puoleen voitu edes teoreettisesti osoittaa todeksi. Tähteä on etsitty alueelta, joka on satatuhatta kertaa kauempana kuin Maa Auringosta.

Siellä on myös Oortin pilveksi kutsuttu alue jossa miljardit lumi- ja sorasohjoiset komeetat kiertävät Aurinkoa. Joskus joku ulkopuolinen voima - esimerkiksi lähellä olevat tähdet - häiritsee niiden rauhaa ja komeetta lähtee tuhansia vuosia kestävään syöksyyn kohti aurinkokunnan keskustaa. Yhtä Oortin pilvestä tullutta komeettaa saimme ihailla viime keväänä: Hale-Boppin pyrstötähteä. (Ursa)

______________________________________________________

Toimitukselle: Lisätietoja dosentti Heikki Oja, puh. (09)19122942.


"LASKETTE VARMAANKIN LEIKKIÄ, MR. FEYNMAN!"

Yhdysvalloissa jo 10 vuotta sitten myyntimenestyksen saavuttanut fyysikko Richard Feynmanin vauhdikas omaelämäkerrallinen tarina "Laskette varmaankin leikkiä, Mr. Feynman!" on viimeinkin saatu suomeksi Ursan kustantamana. Nobelin palkinnon saamista pelkkänä riesana pitänyt Feynman on luokiteltu Newtonin ja Einsteinin veroiseksi neroksi.

Vuonna 1918 syntynyt ja 1988 syöpään kuollut Richard Feynman kertoo kirjassa omasta arjestaan, josta olisi riittänyt aineksia useaankin elämään. Hän maalasi alastonmalleja, opetteli murtautumaan kassakaappeihin, tulkitsi mayojen hieroglyfejä, tutki muurahaisten käyttäytymistä ja kokeili käytännössä miten hyvin ihminen selviää vainukoiran tehtävistä - muun muassa.

Pienikokoisen ja heiveröisen Richard Feynmanin elämän johtavia teemoja ja tavoitteita oli olla Kova Jätkä. Toisaalta hän vähät välitti mitä muut ihmiset hänestä ajattelivat. Tiedetoimittaja ja Feynmanin kirjan kääntäjä Kimmo Pietiläinen pohtiikin, että tokko Feynmanin tavoin toikkaroinut olisi saanut olla vapaalla jalalla ellei olisi ollut poikkeuksellinen nero.

Feynman oppi vihaamaan byrokratiaa. Hän ei suostunut hyväksymään ääliömäistä Systeemiä. Hän halusi, että ihmiset kohtelevat ihmisiä kuin ihmisiä, mutta joutui usein toteamaan, että sellaista käytöstä oli turha odottaa virastoissa.

Kirja ei kuitenkaan anna vastausta kysymykseen siitä, sikiääkö byrokratia tyhmyydestä vai päinvastoin. "Tavallisista hölmöistä ei ole haittaa ... heitä voi yrittää auttaa. Mutta mahtipontiset hölmöt ... hokkuspokkuksensa kanssa, SITÄ MINÄ EN VOI SIETÄÄ!" Richard Feynmanin asennetta ympäröivään maailmaan voi kuvailla hyvin kirjassa usein eri variaatioina toistuvista poikamaisista huudahduksista:

Innostuin hirveästi! Se oli aivan upeaa!

Ja aivan samanlaisiin elämyksiin voi kirjan lukija varautua. Kirja on hirveän innostava ja aivan upean hauska kokemus. (Ursa)

___________________________________________________________________________

Toimittajat voivat pyytää uutuuskirjojen arvostelukappaleet Ursasta allaolevalla lomakkeella, puhelimella (09) 174048 tai faksilla (09) 657728.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, Raatimiehenkatu 3 A 2, 00140 HKI

Pyydän lähettämään seuraavat arvostelukappaleet:

"Laskette varmaankin leikkiä, Mr. Feynman!"

Tähdet 1998 - Ursan vuosikirja

Viestimen nimi: _______________________________________________________

Tilaajan nimi ja osoite: ______________________________________________

_____________________________________________________________


JUPITER LOISTAA ILTATAIVAALLA

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan puhelin on pirissyt elokuusta lähtien varsin ahkerasti, kun ihmiset ovat kyselleet "Mikä on tuo kirkas tähti etelätaivaalla?"

Kyseessä on aurinkokuntamme jättiläisplaneetta Jupiter. Se on ollut muutaman vuoden piilossa australialaisten ja muiden etelän asukkaiden ihailtavana, mutta nyt on pohjoisen asukkaiden vuoro. Jupiter näkyy lähivuosina yhä paremmin.

Jupiter on Maahan verrattuna paljon suurempi. Massaltaan se on tuhatkertainen ja läpimitaltaan yli kymmenkertainen. Silti sen massa on aivan liian pieni, jotta se loistaisi tähden tavoin. Jupiterin massa on vain noin tuhannesosa aurinkokuntamme ainoan tähden, Auringon, massasta.

Jupiter on syksyn öinä Kuun jälkeen selvästi yötaivaan kirkkain kohde. Siten se on hyvin helppo tunnistaa, kerrotaan uusimmassa Tähdet ja avaruus -lehdessä. Jupiter näkyy Kauriin tähdistössä ja se on melko matalalla. Etelässä se on lokakuun jälkipuolella klo 21 jälkeen.

Kaukoputkella Jupiterin pinnalla näkyy tummia vöitä. Myös planeettaa kiertävät neljä suurta kuuta näkyvät hyvin jopa tavallisella kiikarillakin.

Aurinkokuntamme toiseksi suurin planeetta, Saturnus, on myös lähivuosina mainiosti havaittavissa, kerrotaan juuri ilmestyneessä Ursan vuosikirjassa Tähdet 1998. Saturnus tunnetaan parhaiten komeista renkaistaan, jotka näkyvät mainiosti maamme tähtiyhdistysten torneissa. Ursan tähtitornissa Helsingin Kaivopuistossa on tähtinäytäntöjä yleisölle 15.12. saakka tiistaista sunnuntaihin klo 19-21, jos on pilvetön, tähtikirkas ilma.

Saturnus on selvästi himmeämpi kuin Jupiter, joten sen tunnistaminen on hankalampaa. Se nousee lokakuun loppupuolella idästä auringonlaskun aikaan ja on korkealla etelässä puolilta öin. Saturnus on Kalojen tähdistössä. Se on alueensa selvästi kirkkain kohde.

Venus ja Mars eivät näy lokakuussa, ne ilmestyvät iltataivaalle marraskuussa. (Ursa)

(Tähtikartta seuraavalla sivulla liittyy tähän artikkeliin!)

________________________________________________________________________

Toimitukselle: Lisätietoja Ursan toiminnanjohtaja Seppo Linnaluoto, puh. (09) 174048.


[Etusivu]  [Apua] [Hakemisto] [Uutta]