Kirjaudu tai rekisteröidy

Yhteystiedot

Tähtitieteellinen
yhdistys Ursa ry /
Ilmakehän optiset ilmiöt

Yhteyshenkilö:
Juha Ojanperä
Vähä-Hämeenkatu 8a A 14
20500 Turku
puhelin 050 358 5963
ilmakeha ät ursa.fi

Muut vastuuaktiivit »

Kanavat

YouTube RSS

Toiminnan historiaa

Varhaisvuodet

Ilmakehän ilmiöiden organisoidun harrastustoiminnan historia Suomessa alkaa 1970 -luvun loppupuoliskolta. Tuolloin Ursan yhteyteen perustettiin ensimmäisiä harrastusjaostoja, joiden joukossa muun muassa Kari Kailan vetämä Aurinkojaosto. Jaoston yhteyteen kytkettiin pian muitakin aurinkoon etäisestikin kytkeytyviä kohteita kuten revontulet ja komeetat. Tuolloin jaosto tunnettiin nimellä Aurinko, komeetat ja revontulet. Sen toimialaa laajennettiin myöhemmin lisää, kun myös halot tulivat jaoston piiriin omine havaintolomakkeineen.

Yöpilviä ja sateenkaaria - ilmakehäjaoston alkuajat

Kiinnostus erilaisten ilmakehän ilmiöiden havaitsemista kohtaan lisääntyi siinä määrin, että 1980 -luvun alussa, vuonna 1983 ilmakehän ilmiöt päätettiin erottaa omaksi jaostokseen. Jaoston nimeksi tuli loogisesti ilmakehän valoilmiöt. Sen ensimmäisenä vetäjänä toimi Veikko Mäkelä aina vuoteen 1994 asti.

Vuonna 1994 ilmakehän valoilmiöt -jaoston vetäjäksi tuli juvalainen Jari Piikki joka toiminnallaan edisti monien erilaisten ilmakehän ilmiöiden havaitsemista ja kiinnostusta niitä kohtaan. Erityisesti Jari Piikin ansiota on siitepölykehien tunnetuksi tekeminen suomalaisille harrastajille. Jari Piikki toimi vetäjänä (tai apuvetäjänä) aina vuoteen 2007 asti. Piikin rinnalla apuvetäjänä toimi Reima Eresmaa vuosina 1998-2001. Eresmaa toimi myös vetäjänä vuoden 2003. Tuolloin Jari Piikki oli vuorostaan apuvetäjänä. Vuosina 2003-2007 ilmakehän valoilmiöt -jaoston vetäjäkaksikkona toimi Jari Piikki ja Eero Savolainen.

Ilmakehän valoilmiöt -jaoston piirissä erityisesti valaisevat yöpilvet ja niiden havaitseminen olivat keskeisessä roolissa jo jaoston alkuajoista lähtien. Jaoston piirissä toteutettiin yöpilvien organisoituja havaintokampanjoita ja tuloksiakin syntyi mukavasti. Jaoston piirissä laadittiin 1980-luvun loppupuolella myös opas yöpilvien havaitsemista varten.

Halojaosto synty ja aktiiviset varhaisvuodet

Ilmakehän ilmiöistä erityisesti halot olivat suuren mielenkiinnon kohteena ja havaintotoiminta oli varsin aktiivista. Vuonna 1985 Marko Pekkolan aloitteesta haloja varten perustettiinkin ilmakehän valoilmiöt -jaoston yhteyteen oma alajaostonsa. Marko Pekkola myös toimi jaoston ensimmäisenä vetäjänä aina vuoteen 1990 asti. Jaosto toimi varsin itsenäisesti ja havainto- sekä tutkimustoiminta oli jaoston piirissä hyvin aktiivista. Marko Pekkola toteutti 1980-luvun puolivälissä Keski-Eurooppaan suuntautuneilla matkoillaan laajan selvityksen haloja koskevaan tieteelliseen kirjallisuuteen ja päivitti suomalaisten haloharrastajien tiedot ajan tasalle. Lisäksi hän uudisti jaoston havainto-ohjelmaa ja edisti harvinaisten halojen  systemaattista havaitsemista, etsimistä ja tutkimusta Suomessa.

Jaoston aktiivit ottivat kopin Marko Pekkolan haasteesta, ja vuonna 1987 tehtiinkin ensimmäiset valokuvin dokumentoidut havainnot ellipsihaloista koko maailmassa! Havaitsijoina olivat Esa ja Timo Kinnunen. Suomalaiset valoilmiöharrastajat pääsivät pian tämän jälkeen solmimaan kontakteja "isoon maailmaan" oikein toden teolla. Suomalaiset harrastajat ovat muun muassa osallistuneet kansainväliseen ilmakehän valoilmöiden tutkijoiden Light and colour in the open air -konferenssiin vuonna 1990. Lisäksi suomalaiset halohavaitsijat pääsivät mukaan Etelämantereelle suuntautuneeseen, kansainvälisen tutkimusryhmän toteuttamalle halotutkimusretkelle. Retken toteutus viivästyi rahoitusvaikeuksien vuoksi, mutta toteutettiin lopulta kuitenkin talvella 1998-1999.

Halojaosto itsenäistyy omaksi jaostokseen

Koska halojen havaitseminen ja jaostotoiminta oli hyvin aktiivista, päätettiin halojaosto erottaa omaksi jaostokseen vuonna 1989. Tässä vaiheessa halojaoston vetäjänä toimi vielä Marko Pekkola ja ilmakehäjaoston vetäjänä Veikko Mäkelä. Pekkola luopui halojaoston vetäjyydestä vuonna 1990, jonka jälkeen halojaoston vetäjänä toimi muutaman vuoden Jukka Ruoskanen. 1990-luvun puolivälissä siirryttiin jaostonvetäjän vuorottelukäytäntöön, jossa vetäjää vaihdettiin aina puolen vuoden välein.

Vuosien 1994-2007 välisenä aikana halojaoston vetäjänä toimi useampikin harrastaja. Tänä aikana seuraavat henkilöt ovat antaneet panoksensa jaoston toimintaan vetäjän tai apuvetäjän tehtävää hoitamalla: Anne Jokinen (1994), Marko Pekkola (1995, 1997), Jukka Ruoskanen (1996), Veikko Mäkelä (1996), Mika Sillanpää (1997, 1998), Marko Riikonen (1998), Teemu Öhman (1999), Jarmo Moilanen (1999-2002, 2006), Marko Riikonen (2005-2006), Ismo Luukkonen (2007).

Uusi aika - paluu takaisin yhteen

Tultaessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun, halojaoston hurjimmat aktiivivuodet alkoivat olla jo takanapäin ja halojaosto oli vuonna 2009 ollut jo vuoden ilman vetäjää. Akuuttia vetäjäpulaa podettiin myös ilmakehän valoilmiöt -jaoston puolella, jossa Jari Piikki oli jättänyt vetäjän tehtävät vuonna 2007. Vuonna 2009 hiipuneen aktiivisuuden vuoksi päätettiin lopulta toteuttaa paluu juurille, eli halo- ja ilmakehäjaosto liitettiin taas takaisin yhteen. Tämän uuden ilmakehäjaoston nimeksi tuli ilmakehän optiset ilmiöt. Uusi jaosto sai taas pitkästä aikaa myös vetäjän, kun jaostonvetäjäksi lupautui aktiivinen valoilmiöharrastaja Jari Luomanen, joka hoiti jaostonvetäjän tehtävää vuoteen 2011 asti. Sen jälkeen jaosto oli taas ilman vetäjää, mutta alkuvuodesta 2012 syvä taivas -jaoston vetäjäpari Juha Ojanperä ja Linda Laakso siirtyivät ilmakehäjaoston vetäjiksi.

Jaostosta harrastusryhmäksi

Vuoden 2016 harrastustoiminnan uudistuksessa ilmakehäjaostosta tuli ilmakehän optisten ilmiiden harrastusryhmä ja toiminnasta otti vastuuta useamman hengen vastuuaktiiviryhmä.

Halo- ja ilmakehäjaostojen merkittävimmät saavutukset

Suomalaiset ilmakehän valoilmiö -ja haloharrastajat ovat jaoston historian aikana tehneet useita merkittäviä löytöjä ja edistäneet ilmiöiden tutkimusta huomattavasti. Alla on lueteltuna joitakin merkittävimpiä suomalaisharrastajien saavutuksia:

  • Ensimmäiset valokuvat ellipsihaloista (Esa ja Timo Kinnunen), 1987
  • Ensimmäiset havainnot siitepölykehistä, 1989
  • Moilasen kaari (Jarmo Moilanen), 1995
  • Lascarin halot (Marko Riikonen ja Leena Virta), 1997
  • Suomalaisten harrastajien tutkimusmatka Etelämantereelle (Jarmo Moilanen ja Marko Riikonen), 1998-1999
  • Ensimmäinen valokuvadokumentaatio Kernin kaaresta (Marko Mikkilä), 2007

Lisäksi suomalaiset haloharrastajat ovat tutkineet ja löytäneet useita uusia keinovalolla näkyviä halomuotoja. Suomalaiset harrastajat ovat myös edistäneet halojen tutkimusta muun muassa kidenäytteitä keräämällä ja tutkimalla sekä tekemällä kokeita keinovalolla ja omatekoisilla "kidetykeillä". Suomalaiset harrastajat ovat myös kunnostautuneet kirjoittamalla useita haloihin liittyviä tieteellisiä artikkeleita alan kansainvälisiin julkaisuihin. Lisäksi Marko Riikonen on tehnyt erinomaisen, Ursan kustantaman suurelle yleisölle suunnatun haloaiheisen kirjan. Myös haloihin ja niiden tutkimukseen liittyvien tietokoneohjelmien tekemisestä on osaamista suomalaisilla harrastajilla, tästä esimerkkinä mainittakoon Jukka Ruoskasen Halopoint -halosimulaatio-ohjelma sekä Panu Lahtisen halokuvien pinoamista varten tehty HaloStack -ohjelma.

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi

Otsakkeen kuvat: Nasa, ESA, N. Smith (Kalifornian yliopisto, Berkeley), ja The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)