Kirjaudu tai rekisteröidy

Hämärä- ja ruskoilmiöt

Hämäräilmiöt

Kuva: © Veikko Mäkelä

Auringonnousun- ja laskun yhteydessä esiintyy aina jonkinlainen hämärä. Erityisesti meikäläisillä korkeilla leveysasteilla hämärä on sangen pitkä, koska aurinko laskee loivasti horisontin taakse. Lisäksi kesäisin ei edes eteläisessä Suomessa kunnollista pimeää tulekaan, vaan yön pimeimpäänkin aikaan on hämärää. Kesä on siis tästä syystä johtuen otollista aikaa hämäräilmiöiden näkymiselle ja havaitsemiselle eteläisessä Suomessa.

Hämärä jaetaan kolmeen vaiheeseen auringon korkeuden mukaan, nämä vaiheet ovat:

  • Porvarillinen hämärä (auringon korkeus 0-6°)
  • Nauttinen hämärä (auringon korkeus 6-12°)
  • Astronominen hämärä (auringon korkeus 12-18°)

Kun auringon korkeus on enemmän kuin 18° horisontin alapuolella, vallitsee määritelmän mukaan pimeys.

Hämäräilmiöitä nähdään erityisesti porvarillisen hämärän aikana ja nauttisen hämärän alussa. Hämäräilmiöitä ovat:

  • Purppuravalo
  • Hämäränkaaret
  • Maan varjo
  • Vastarusko
  • Hämäränsäteet
  • Vastahämäränsäteet

Purppuravalo on auringon suunnalla hämärän aikaan näkyvä punertava alue. Sen voimakkuus vaihtelee hämärästä toiseen. Sen kirkkauteen vaikuttavia tekijöitä ovat ilman kosteus ja ilmassa olevien aerosolien määrä. Hämäränkaaret ovat hämärän aikana näkyvien erilaisten valoisuus- ja värivyöhykkeiden rajoilla näkyviä kaaria.

Hämärän aikana auringon vastapuolelta horisontista nousee Maan varjo. Varjo näkyy aluksi horisontinmyötäisenä, teräksenharmaana vyöhykkeenä. Maan varjon yläpuolella on usein havaittavissa punertava, niin sanottu vastarusko.

Hämäränsäteet ovat hämärän aikana auringon suunnalta nousevia, ruskoa leikkaavia tummia säteitä. Nämä säteet näkyvät kun aurinko on muutaman asteen horisontin alapuolella, eli suunnilleen porvarillisen hämärän keskivaiheilla. Hämäränsäteet aiheutuvat horisontin läheisyydessä tai hieman horisontin takana olevista pilvistä. Nämä pilvet saavat aikaan pitkiä varjoja, jotka näkyvät hämäränsäteinä. Lisäksi auringon vastapuolella voidaan nähdä niin sanottuja vastahämäränsäteitä, jotka ovat hämäränsäteiden jatketta auringon vastapuolella. Nämä säteet näyttävät perspektiivi-ilmiön vuoksi nousevan tietystä pisteestä horisontissa.

Jos ilmakehään on joutunut epätavallisen runsaasti pölyä tai kosteutta, esim. tuhkaa tulivuoren purkauksista, ovat hämärän ilmiöt hyvin voimakkaita ja iltarusko kestää normaalia kauemmin. Varsinaisen ruskon jälkeen voi tällöin ilmestyä ns. jälkirusko.

Ruskoilmiöt

Hämärä- ja rusko -termien käyttö voi joskus olla hieman epämääräistä, ja niiden tarkka merkitys voi joskus jäädä lukijalle peräti hieman hämäräksi.

Termi hämärä tarkoittaa ensinnäkin sitä aikaa, jolloin aurinko on 6°-18° horisontin alapuolella. Tällöin määritelmän mukaan vallitsee hämärä. Hämäräilmiöt tarkoittavat tiettyjä, määritelmän mukaisen hämärän aikana näkyviä ilmiöitä.

Termi rusko sen sijaan voi tarkoittaa selkeällä taivaalla hämärän aikana näkyviä hämärän värejä, erityisesti purppuravaloa. Vuorokauden ajasta riippuen voidaan puhua joko aamu- tai iltaruskosta.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä termi rusko voi tarkoittaa myös sellaista tilannetta, jossa matalalla oleva aurinko värjää taivaalla olevat pilvet ja maiseman oranssinpunertavaksi. Erityisesti ala- tai keskipilviin voi tällaisissa tilanteissa muodostua voimakkaita ruskoja. Myös tällöin voidaan puhua aamu- tai iltaruskosta. Joskus näissä ala- tai keskipilviin muodostuneissa aamu- tai iltaruskoissa voi näkyä niin sanottuja ruskosäteitä. Nämä ruskosäteet ovat aivan sama ilmiö kuin päivällä näkyvät pilvisäteet, mutta auringon ollssa matalalla ne värjäytyvät ruskon väreihin.

Otsakkeen kuvat: Nasa, ESA, N. Smith (Kalifornian yliopisto, Berkeley), ja The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)